Tiistaina jatkui Jackyn lastentarha varsin helteisissä merkeissä. Niinpä ryhmän kanssa yhteistuumin päätettiin, että kentällä paahtumisen sijaan pidetään pentujen sosiaalistumistunti. On se vaan niin ihana katsoa pentujen iloisia ilmeitä, kun on NIIIIIIIIN kivaa painattaa menemään pentukaverien kanssa 

Samalla suoritettiin "luokkakuvaus". Jacky pääsi open sylkkiin, kun meikäläinen heilui kameran takana.

Iltalenkille pääsikin sitten vain isot pojat. Niin ja illalla kun laitettiin molemmat ovet auki kämpän viilentämiseksi, niin Jacky keksi nyt saman kuin isänsä hiffasi kanssa pari kesää sitten; etuovesta pilke silmäkulmassa häntä huiskien sisälle ja hetken päästä takaovesta ulos ja taas uudestaan...

Keskiviikoksi olin luvannut seuraavan kuvauskeikan bortsujen parissa. Koossa olivat isä, äiti, tytär ja poika se vieraileva tähtönen. Jacky oli joukon jatkona sitten se TOSI vieras vääränrotuisena. Tokokuvia räpsittiin ensin ja sitten painuttiin metsään ottamaan perhepotretteja. Hiukan muuten oli hyttysiä mettän puolella, kun keli oli kuuma ja kostea. Kuvaukseen jälkeen tehtiin metsässä vielä lenkki koko porukan kanssa.

Elina tsekkasi mun ja Jackyn tän hetkistä tokotilannetta ja saatiin paljon hyviä vinkkejä sekä juttuja, miten kandee jatkaa eteenpäin ja lisätä haastetta hommaan pikku hiljaa. Kuumasta huolimatta Jacky jaksoi aika hyvin opiskella. Nyt kun sais vielä itelle inspiraation alkaa kunnolla treenaan poikien kanssa... Lopuksi toimin vielä liikkurina ja Jacky leikki uusien ystäviensä kanssa.

Omien kanssa hengattiin...

...ja Hitin kanssa pistettiin ranttaliksi

Tuhannesti kiitos Elina ja Anu! Olipa kiva ilta   

Kuvaukset jatkuivat eilenkin ja tällä kertaa mulle ihan uuden kohteen parissa. Kyseessä nimittäin lapset, mutta on perheessä pari koiraakin  Mä olen aina tykännyt koiraperheen lapsista siksi, että niillä on yleensä istu ja paikka "käskyt" hyvin hallussa  Niin tässäkin tapauksessa. Ei voi uskoakaan kuinka helppo on kuvata, kun lapset silmät innosta hehkuen asettuvat juuri siihen mihin pyydetään ja ovat tarvittavan ajan paikoillaan. Perheen koiruuksista Kille on päässyt mun kuviin jo aiemmin ja nyt piti muutama otos räpsiä pienestä 9 viikon ikäsestä bullipojasta Ikestä. Voi ihanuus! Kiitos Mervi, kun sain tulla treenaamaan lapsikuvausta

Kuvauspaikassa oli kylässä myös 4 kk ikäinen rotikkapoika Nero. Olivat Jackyn kanssa heti yhtä mieltä, miten leikitään ja hauskaa tuntui olevan. Ike koitti pysyä ”isojen” poikien leikeissä mukana.

Ensin juostaan ihan tavallisesti…

…ja sitten ilmeellä ;o)

Tänään käytin isot pojat kaksistaan päivälenkillä ja sitten lähdettiin Jackyn kanssa Mustialaan treffaamaan Nemoa ja Iiristä. Ei olla hetkeen nähty ja aika lailla jättiläiselle näytti Jacky jo Nemon rinnalla.

Jacky kertoo:

Ensin me hengattiin Nemon kaa sellasella jalis kentällä. Meillä oli erilaisia leluja mukana ja Nemon kanssa olikin tosi siistiä leikkiä leluilla.

Sit me käveltiin jonnekin rannalle ja Nemo oli ihan mestari hakeen heitettyjä keppejä vedestä. Meitsi tyyty vaan kasteleen etutassut ja kun ei kurotus riittänyt, niin hain noiden ihmisten mieliksi rannalta uuden kepin.

Toi vesi on kyllä kumma elementti, kun se saa kauheesti vauhtia tassuihin. Mekin painettiin meneen ihan hurjaa kyytiä.

Kiitos Iiris ja Nemo! Tosi kiva nähdä teitä pitkästä aikaa  Koitetaan seuraavat treffit saada vähän pienemmällä välillä.

Ihan illalla oltiin vielä Samin kanssa kaupungilla hengaamassa ja kuuntelemassa Status Goes Fest -alueelta kuuluvaa musiikkia. Aikamoisen happeningin uskalsivat kebab-poijjaat tälläseen pikkukylään järkätä. Systeemi on kahden päivän mittainen, joten varmaan me huomennakin sinne mennään ainakin nurkille.

Kotihommat on jääneet tällä viikolla tyystin, kun on taas tullut oltua aika lailla vähän kotosalla. Ja kuumuuskin verottaa selvästi, ettei illalla vaan jaksa enää huhkia, kun päivän on hikeä valuttanut. Viikonlopuksi luvataan jo vähän viileämpää, joten katsotaan, mitä silloin saan aikaan.

Tää kaikki lähti siitä, että joskus sanoin Päiville, että Nickyn valioiduttua Suomessa, voisin jonnekin ulkomaillekin ehkä lähteä. Talvella oltiin yhdessä colliepäivillä ja matkalla asia tuli uudestaan puheeksi. Eipä mennyt aikaakaan, kun matkasuunnitelma oli valmis ja sitten vaan odottamaan kesäkuun viimeistä viikonloppua.

Perjantaina heti herätessä oli melkoinen määrä perhosia vatsassa. Siksi menin töihin klo 11 asti, että oli muuta ajateltavaa kuin matkalle lähtö... Iltapäivällä Päivi ajoi pihaan Jawan, Mutun ja Itun kanssa. Tavarat autoon ja me Nickyn kanssa kyytiin ja ei kun menoksi. Helsingin satamassa oltiin hyvissä ajoin ja heti kohta sinne saapui myös meidän matkakumppanit. Autot laivaan, syömään ja vähän laivaa tsekkaamaan ja siinä se parin tunnin matka sitten olikin.

Tallinnassa oli selvästi synkempi ja viileämpi keli kuin Suomen puolella. Pärnuun 130 km matkalla satoikin vähän. Hotelli löytyi pienen mutkan kautta ja vaikutti heti tosi mukavan rauhalliselta. Tavarat kun saatiin huoneeseen, lähdettiin koirien kanssa tsekkaamaan pihalle ja mikäs siinä oli koiria ulkoiluttaessa hotellin ympärillä olevalla isolla nurmialueella. Nukkumaan kerettiin ja maltettiin mennä vasta aikas myöhään, joten liikaa ei unien näkemiseen jäänyt aikaa.

Aamulla keli oli aika lailla synkkä. Näyttelyalueelle ei ollut kuin noin 3 km matka ja kun siellä saatiin tavarat purettua, alkoi satamaan. Onneksi oli teltta matkassa. Sade oli kuitenkin lämmintä kesäsadetta, joka välillä taukosikin. Enpä muista koska olisin omaa vuoroa odottaessa näyttelyssä jännittänyt niin paljon kuin nyt. Päivin mukaan se ei tosin päällepäin näkynyt nytkään… Nicky oli ainoa valioluokan uros ja sai ERIn. Sen lisäksi sijoitus oli PU2, jolta paikalta irtosi myös SERT sekä vara-cacib, joka saadaan anottua oikeaksi CACIBiksi, koska voittajan intti hakemus on jo vetämässä. Näillä eväillä Nickystä tuli Eestin muotovalio ja nimen eteen saa nyt sitten liittää tittelin EE MVA  Jestas mutta olen onnellinen! SERT oli se, jota salaa toivoin ja nyt saatiin sen lisäksi myös ”CACIB-tili” auki. Blogissa käyville ei-näyttelyihmisille tiedoksi, että tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi, collie tarvitsee 4 CACIBia kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuomarilta ja ensimmäisen ja neljännen CACIBin välissä on oltava vähintään vuosi ja päivä. Tiedä sitten tavoittelemmeko sitä koskaan, mutta katsotaan, katsotaan

Leni Finnen antamassa arvostelussa lukee seuraavaa:

”Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Erinomainen sukupuolileima. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Hyvä eturinta. Pysty olkavarsi. Melko litteä rintakehä. Esitetään kovin hoikassa kunnossa. Hyvät takakulmaukset. Hieman lyhyt häntä. Erinomainen askelpituus.”

Näyttelystä päästiin jo hyvissä ajoin ja käytiin tsekkaamassa sunnuntain näyttelypaikka valmiiksi. Pienen huilin jälkeen oli nälkä jo melkoinen ja mentiin toteamaan hotellin ruoka varsin herkulliseksi ja halvaksi. Siellä me syötiin ja juotiin vatsat täyteen pitkän kaavan mukaan ja laskua kertyi yhteensä meiltä kahdelta noin 20 € verran… Ruokailun aikana sade oli loppunut ja ilma jonkun verran kirkastunut, vaikka ukkosen jyrinä taustalla kuuluikin. Suuntasimme siis hotellin takapihalle koiria kuvaamaan.

Ensin Nicky SERT ruusukkeen ja pokaalin kanssa

ja sitten virallinen kuva

FI & EE MVA BH TK2 Woolmill´s DeBrau Jever

Päivin tytöt nuorimmasta vanhimpaan

Itu, noin 1 vuotta

Pohjavillaton Mutu noin 3 vuotta

Sekä juurikin tuon edellä selostamani kansainvälisen muotovalion arvon kaksi viikkoa sitten saavuttanut Jawa.

Koirat muuten keräsivät melko lailla huomiota hotellissa ja sen pihalla kulkiessamme. Ja täytyy myöntää, että kyllä siihen ihailuun on ihan aihettakin, kun 4 isohkoa koiraa koko collieiden värivalikoiman kattaen kulkee ja käyttäytyy kuin aina moista hotellielämää viettäneenä. Korrektisti häntä heilutellen ihmisille, jotka ihailuaan ääneen ilmaisivat

Illalla Päivi jäi hotellille huilimaan ja mä lähdin Nickyn ja Mutun sekä meidän matkakumppanien ja heidän kahden aussien kanssa meren rantaan. Taivas oli edelleen pilvessä ja salamat välillä välkähtivät taivaan rannassa, mutta muuten ilma ja maisema oli vallan hienot. Meren rantaa silmän kantamattomaan 

Mutua en vieraana koirana uskaltanut päästää vapaaksi. Nickynkin kanssa hetken emmin, kun mietin meneekö se uimaan… Halla-neitonen ilmeisesti kuuli ”pelkoni”, koska kovasti koitti juoksuttaa Nickyä perässään veteen polskimaan. Onneksi Nicky päätyi kastelemaan vain tassunsa, vaikka aussie parivaljakko kirmasi vedessä oikein kunnolla.

Mikäs näissä maisemissa olisi pyöräillessä…

Hotellin mereltä päin kuvattuna.

Uni tuli illalla helposti ja aiemmin kuin perjantaina. Aamulla kuitenkin heräsin jo niin ajoissa, että kävin kahdessa erässä lenkittämässä koirat ihan kunnon aamulenkin  Ilmakin vaikutti nyt paremmalta. Lämmin, mutta pilvinen eli oikeastaan paras mahdollinen näyttelysää. Autoon pakattiin sitten jo kaikki tavarat, jotta päästiin suoraan näyttelystä lähtemään kotimatkalle. Usein olen näyttelypaikalla ajoissa, mutta enpä koskaan ole niin aikaisin ollut, ettei edes järjestäjät olleet vielä paikalla

Meidän ”leiri” näyttelypaikalla.

Juoksutin kaikki koirat kehässä ja kyllä siinä juosta saikin, koska tuomarina toiminut Gunnel Holm juoksutti ihan kiitettävästi. Tämä näyttely meni aika lailla niin kuin olin etukäteen ajatellut. Jotenkin vaan oli aiempia arvosteluja luettuani sellainen olo, ettei tuo ole Nicky juttu, mutta kun kerran samassa kaupungissa on samalla reissulla kaksi näyttelyä, niin totta hemmetissä niihin molempiin pitää mennä! Nicky oli val EH2 seuraavan arvostelun kera:

Iso valiouros. Hyvät korvat. Hieman syvä kallo. Kauniit tummat silmät. Etuasentoisen lavat. Hyvä kaulalinja ja hyvä kauluri. Erittäin vahva luusto. Hyvin ahtaat takaraajojen liikkeet. Hieman pitkä runko. Erinomainen luonne.

Heti collieiden arvostelun päätyttyä suuntasimme auton takaisin kohti Tallinnaa. Meillä oli varaus klo 21 laivaan, mutta päätettiin kokeilla mahtumista aikaisempaan. Matkalla soitettujen puhelujen perusteella näytti huonolta. Satamaan saavuttuamme ajettiin auto reunaan ”jonotus paikalle” ja hetken perästä miekkonen tulikin jo sanomaan, että mahdutte kuitenkin klo 17.30 lähtevään laivaan. Vähän piti vielä selvittää asioita, koska matkaseuralaiset olivat samalla varauksella ja he tulivat alkuperäöisen suunnitelman mukaan. Vitsi tuntui kyllä kivalta siinä kohtaa ajatella, että ollaankin kotona reilu 3 tuntia aiemmin. Matkat on kivoja, mutta kyllä vaan on kiva palata kotiinkin

Pari laivan kannelta räpsittyä kuvaa.

Kotona oli riemukas jälleennäkeminen koirien kesken ja Nickyn piti samoin tein ”ulvoa” myös Samille kaikki matkakuulumiset. Uni tuli illalla silmään yllättävän helposti  En pysty koskaan kiittämään Päiviä kylliksi tästä reissusta. Mikä siinä on tällaisen matkustamiseen tottumattoman tumpelon istuessa kyytiin kotipihalta haettuna, kun toinen on ilmoittanut koirat näyttelyihin, varannut laivat ja hotellin ja osaa liikkua ja kulkea Eestin puolella ihan samoin kuin Suomessa. Kaunis kiitos! Toivottavasti huolit meidät toistekin matkaseuraksi

Tämän päivän olin onneksi sopinut jo etukäteen vapaaksi. Sai aamulla nukkua pitkään ja aika lailla päivä meni vaan haahuillessa ja ihmetellessä puoliväsyneenä. Pyykkiä tuli sentään pestyä monta koneellista. Kyllä muuten on Nickykin ottanut melko tiheään päikkäreitä. Huomenna sitten hikoilemaan töihin, jossa lämpötila kuulemma hipoo kolmeakymmentä…

Kupittaa kutsui viimistä kertaa tällä erää. Jo matkalla sanoin kaimalle, ettei hyvältä näytä… Uroksen lemmenhuolet ja treenaaminen kun on lievästi sanottuna mahdoton yhdistelmä  Meidän nurkissa nyt on selvästi menossa oikein kunnon juoksurypäs. Nickyn aivojen paikalla normaalisti olevat 2 hernettä on valuneet palleihin ja kestää aikansa, että palautuvat oikeaan paikkaan… Sekin on jännä ilmiö, että kun Nicky on astunut nartun, niin syö ihan älyttömän hyvin, mutta kun sulotuoksut tulevat jostakin tietämättömästä paikasta, niin ei pysty millään syömään. Namit kelpaa, mutta nekin vähän närppien eli lähinnä syö ne velvollisuudesta eikä tosiaan niistä palkkaannu

Viimeisen kerran aiheena oli kertaus leikkimielisten kisojen merkeissä. Suoritettavana oli kolme eri ”rataa”. Ekalla radalla oli peruutus ja siitä kaukot, metsku, luoksetulo pysähdyksineen, merkille lähetys ja ruutu. Pointtina koiran ohjattavuus eli ohjaajan askeleet laskettiin ja ne koitettiin saada minimiin. Seuraavalla radalla harjoiteltiin mahdollisimman vähiä käskyjä. Liikkeinä seuraaminen, liikkeestä seisominen ja istuminen, temppu, tunnari ja peruutus merkkitörppöjen läpi. Ja viimisellä radalla ratkaiseva tekijä oli nopeus; ruudun loppuosa, liikkeestä maahan, luoksetulon loppuosa, kiertäminen ja ruutuun lähetys. Viimeinen rata meni meiltä näistä parhaiten. Muissa Nicky tarvitsi tosi paljon apuja. Tuntu, että se vallan unohti välillä, mitä oli edes tekemässä. Sikäli tämä oli meidän tilanteessa oikein hyvä harjoitus, kun koirat ei todellakaan tajunneet edes tokoa tekevänsä

Lopuksi käytiin kunkin ongelmia läpi. Nooh meillä olis voinu käydä ihan kaikkia liikkeitä läpi  mutta tänään valittiin ohjattavuuden treenaaminen. Nythän Nicky jo jollain lailla irtoaa, kun lähtee perusasennosta, mutta siirtyminen pisteeseen A ja sieltä uudella käskyllä pisteeseen B on hankalaa. Tähän saatiin hyviä vinkkejä ja tätä on sopiva nyt treenata Nickyn tässäkin mielentilassa, kun siinä ei periaatteessa voi tehdä virheitä eikä ainakaan mikään varsinainen liike kärsi. Nickykin selvästi vähän skarppasi, kun tuli ihan uusi juttu

Kiitos treeniryhmä ja ennen kaikkea Lentsu! Mahtava kurssi ja paljon tuli uutta pohdittavaa koiran kanssa puuhasteluun  Kiitos kaimalle matkaseurasta. Mennen tullen tuli näillä reissuilla maailma ainakin hitusen paremmaksi paikaksi, kun rupateltiin asiat kohdalleen

Jacky oli mukana ja sen kanssa puuhastelin jälleen Nickyn tauoilla. Mun kovin hauska ja innokas penneli  Ja Rico oli taas illan ”kuninkaana”  En tiedä montako kertaa oli jo kinkkua syönyt, mutta kerran sitä vielä kerjäsi, kun menin hakemaan. Ja sai toki…

Huomenna onkin edessä pakkaaminen ja Nickyn loppu kuntoon laittaminen. Seuraava blogitus tuleekin sitten vasta Pärnun kuulumisten merkeissä ensi viikolla

Kai se kesä nyt sit oikeesti palas takas. Ainakin lenkillä alkaa olla kohtalaisen lämmin ja koirat vetäytyy nopsaan varjon viilentämälle nurmikolle makoilemaan, kun päästään kotiin. Eilen tein ensin lenkin isojen poikien kanssa ja sitten Jacky pääsi yksin omalle lenkilleen. Anoppilassa käytiin harjoittelemassa kerrostalon rappukäytävässä ja portaissa kulkemista. Oltiin me kylässä toki samalla 

Illalla jatkoin rikkaruohosavottaa, vaikka sormet alkaakin olla jo niin kipeät, ettei ruohoista saa kunnon otetta. Täytyy kattoo josko tänä iltana heiluis hetken trimmerin kanssa. Nickyä taas ruoputtelin lisää. Kaulus tarttis saada kokonaan pohjia myöten selväksi ja se ei ole ihan helppo projekti...

Tänään oli vuorossa Jackyn lastentarha. Nyt ei tarvinnu edes miettiä, että tarvisko laittaa pitkät kalsarit  Kimppalenkin jälkeen oli vuorossa maahanmeno ja perusasento. Tuttuja juttuja jo meille, joten otin samalla hiukka kaukojen m-i vaihtoa, joka alkaa sujua jo hyvin. Vähän peruuteltiin kanssa. Selvästi oli pennut hyvin rauhallisia lämpimän ilman takia ja ehkä just sen takia keskittyminen oli tosi hyvä kaikilla

Niin jäi trimmerin käyttö. Palataan siihen sitten ensi viikolla, jos ei isäntä ehdi sitä ennen  Nicky alkaa pikku hiljaa muistuttaa näyttelypuudelia. Kaulus ja takamus on nyt täysin takuttomat. Jottain tarttis vielä tehdä siinä välissä olevalle osalle ja tassuille… Se sitten torstaina, koska huomenna kurvataan Turkuun Lentsun tokoon  

Juhannuksen perinteestä pidettiin kiinni eli aattona suunnattiin Piikkiöön, Tuorlan majatalon pihapiiriin TSAU:n agilitykisoihin. Matkalla satoi välillä ihan kaatamalla, mutta kuin ihmeen kaupalla selvittiin kisoissa kuivana. Tai maa oli kyllä yöllisestä sateesta kastunut kunnolla ja kun kerran kehät oli nurmikolla, niin melkoista liukasta liejua oli rata paikka paikoin. Onneksi on integratorit  Tuomarit kovasti varoittivatkin, ettei saa rikkoa itseään eikä koiria…

Meillä oli ensin Leena Rantamäki-Lahtisen hyppyrata. Tosi kivanoloinen rata olikin. Yhtä kohtaa pähkäilin tutustumisessa, että otanko riskin putken väärästä päästä vai muurista. Valitsin muurin ja sinne Nickykin sitten oli menossa putken sijasta. Tai oli tietty, kun videolta katoin, että mun rintamasuunta on liikaa kohti muuria. Kuuliaisena koirana Nicky ilmeisesti jossakin kohtaa kuuli mun kiljuvan putkea ja koska edessä oli muuri, niin Nicky kiersi koko muurin laajalla kaarella ja tuli putkeen ja loppurata meni ok. Eihän tästä tullut edes virhettä, mutta aikaa paloi 4 sekuntia yli. Sijoitus oli viides. Tätä pientä mun moka lukuun ottamatta tää oli hyvä rata meiltä

Kahden tuomarin ja kahden kehän meininki takaa, ettei odotteluaikaa turhia ole. Hyvä niin! Pian saatiinkin jo mennä tutustumaan Anne Saviojan agirataan. Ihan hurjan kivalta vaikutti sekin. Taas oli tosin yksi kohta, mikä kovasti mietitytti. Putkesta tultiin hypylle ja siitä piti kääntyä tosi jyrkästi A:lle edessä näkyvän hypyn sijasta. Kaikki meni hyvin koko radan, jopa kepit oli nyt vauhdikkaat. Niitä hypärin jälkeen vähän Ullalle tuskailin ja nyt ehkä tiedän syyn… Nicky menee paljon vauhdikkaammin, kun annan sen itse hakea aloituksen enkä mene liian lähellä sörkkimään. Täytyy testata treeneissä… A:lle kääntökin sujui hyvin, mutta sen varmistelin rankasti ja käskytin kovin, joten Nickyn vauhti putosi aika lailla. Ja lopussa sitten selvisi, että vauhti putosi inan liikaa. Nimittäin virheetön rata, mutta aikaa 0,25 yli… Vielä toukokuussa tällä tuloksella oltaisiin noustu kolmosiin, koska sijoituskin oli toinen. Mutta tää on just näitä. Rehellisesti sanottuna en ole tippaakaan pettynyt! Ihan oikeesti en halua sinne kolmosiin 70 koiran maxin joukkoon, kun meillä ei ole siellä mitään saumaa. Tää kakkonen on hyvä luokka tahkota pidempäänkin. Sitä paitsi olen ihan älyttömän tyytyväinen meidän molempiin ratoihin. Kerrankin onnistuttiin kahdella radalla peräkkäin ratavirheittä 

Kotimatkalla poikettiin syömään juhannuslounas = pannupizzat  Illalla lähdettiin vielä vähän ajelemaan, mutta ei sitä kauaa vesisateessa viitsinyt kruisailla.

Eilen mentiin mökille, perinteisesti tämäkin  Jackylle tää oli ihan eka kerta möksäilemässä ja hyvin tuntui jätkä viihtyvän sielläkin. Keli ei edelleenkään mitenkään erityisesti hellinyt. Tosi kylmä, mutta vettä ei sentään satanut. Pienet tokotkin otin siellä jokaisen kanssa yksitellen. Koiria en viitsinyt harjata, mutta kuvia tuli silti jokunen räpsittyä.

Jacky tutustumassa mökkimaisemiin.

Rico tähystää.

Rico ei ole koskaan ollut muuten mitenkään kaivavaa mallia, mutta mökillä se löytää aina jonkun kohdan, mihin tekee kuopan.

Jacky himoitsee Ricon keppiä…

…ja koittaa tarjota frisbeetä vaihtariksi.

Aikansa kun Rico ihmetteli pallon kanssa…

…kävi näin.

Isällä ja pojalla oli ihan omaa kivaa.

Pakkohan sitten oli vähän posekuviakin räpsiä :o)

Tää kuva on aika ihqu

Mökkireissun jälkeen lähdettiin vielä Elonkiertoon lenkille koko sakki. Nyt päästiin tutustumaan lampaisiinkin. Koko katras oli ihan toisessa päässä laiduntaan, mutta hetken siinä pällisteltyämme lähtivät tulemaan tanner tömisten ihan aidan viereen. Siinä vaiheessa Jackya vietiin. Saattoi näyttää aika hurjalta tuo kohti tuleminen pienen koiran näkövinkkelistä, kun ei voi ymmärtää, että siinä on aita välissä  Eipä kestänyt kauaa, kun Jacky tuli tekemään lähempää tuttavuutta ja sitten saikin lampaat jo suukkoja aidan raosta. Mun pieni paimenpoika

Tänään pystyi vaatteita taas vihdoin vähentämään ihan roimasti. T-paita ja shortsit oli riittävästi. Päivä menikin aika tarkkaan pihalla kukkamaata kitkiessä. Ihanaa pitkästä aikaa ropsutella pusikoita

Sami pesi auton ja toki työnjohtaja pitää aina tollasissa hommissa olla kanssa

Märkä kuono alkoi kovasti kutisemaan ja eikun kierimään. Hyvin tarttui torstaina leikatun nurmikon pätkät turkkiin…

Ai niin. Aamulla ennen rikkaruohosavottaa siistin koiria. Jackylta ja Ricolta leikkasin kynnet ja trimmasin tassut sekä Jackyn harjasin ja kampasin. Nickyä aloin myös jo pikkusen "nyppiä" ensi viikonloppua varten. Ei montaa karvaa pitäisi jäädä epäjärjestykseen, kun liki viikon ehtii ruopia 

Torstaina lähdin töistä hitusen varkain, jotta ehdin Jackyn kanssa eläinlääkäriin hakemaan rabies-rokotusta. Nyt on vihdoin kaikki pentupiikitykset kunnossa  Ainakin on positiivinen mielikuva tullut eläinlääkäristä, kun nytkin Jacky marssi sinne häntä tötteröllä ja remmi piukalla. Juu eikä olis halunnut lähteä sieltä taas poiskaan. Namilla sain houkutella, kun siellä olis ollu niiiiiin kivoja hajuja ja salaperäinen takahuone, jonne ovi oli vaan vähän raollaan.

Kun kerittiin kotiin, oli meidän vieraat jo saapuneet. Pikkumies Julian vajaa 1½ tuli tutustumaan isoihin koiriin. Niin ja oli äitinsä toki mukana myös  Kovasti meni lapsen suu maireaan hymyyn, kun pieni käsi hamusi koirien turkkia ja kun Nickyn häntä heiluessaan kutitteli lapsosen paljaita jalkoja. Jacky oli itse asiassa ensin sen näköinen, että onko ihmisiä oikeesti noinkin pieniä  Hyvän kokemuksen sai sekä lapsi että koirat. Kiitos Kikka ja Julian vierailusta!

Illalla lähdin vielä koko porukan kanssa aksaamaan. Miia oli tällä kertaa tuonut mukavan radanpätkän. Pappa teki taas ensin oman versionsa ja hyvin tekikin. Nooh ekalla kertaa jäi kai keppien viiminen väli pujottelematta, mutta muilla kerroilla vaadin loppuun asti. Nicky oli taas kerännyt aidassa hyvät kierrokset ja teki hyvin ja vauhdilla. Kerrankin saatiin onnistuneet viimeistelytreenit alle ennen kisoja  Jacky teki putkea sekä uutena pussia. Ekalla kerralla Ulla toimi lähettäjänä ja mä vähän raotin pussia. Pari muuta kertaa Jacky menikin jo kokonaan itse mun lähettämänä  Kiitos Ulla ja Miia treeniseurasta!

Tänään onkin sitten satanut ihan koko päivän  Tai joo, ei ihan. Aamulla heräsin vasta toiseen kelloon ja sitten tuli muka kiire ja sitten oli koko aamu pilalla ja sitten… Niin sitten päästiin aamulenkki kuivana  Yöllä vettä tuli kovan tuulen kanssa ikkunaan sellasella paukkeella, että jäi unet aika vähiin. Iltapäivällä isojen poikien lenkin aikaan himppasen tihkutti, samoin osan aikaa Jokioisten Kartanonpuistossa, jossa treffattiin Anjan ja Jaffiinan kanssa. Pennuilla tuntui olevan taas niin kovin kivaa, vaikka litimärkiä olivatkin jo ensimmäisen  painituokion jälkeen. Kiitos Anja ja Jaffi!

Monsteripentu…

Tässä kuvassa Jacky näyttää jo melkein ”pelottavan” isolta koiralta…

Meillä isot pojat eivät kyllä kaihda jostakin mudasta kulkemista jne mutta koskaan eivät ole kierineet missään p….ssa tai vastaavassa. Päinvastoin suunnilleen haistelevat maan ennen kierimistä, ettei vaan osu mitään kohdalle. Entäs tämä pikkusälli sitten  Jäi intensiivisesi haistelemaan maata ja kun lähdin kohti ihmettelemään, että mitä se oikein löysi, niin heittäytyi oikein kunnolla kierimään. Sieltä sitten löytyi kuollut linnunpoikanen. Ressukka ilmeisesti jossakin vaiheessa tipahtanut pesästä ja kuollut. Ei paljon ollut edes höyheniä vielä  Onneksi oli vielä ihan kokonainen eikä mädäntänyt… Nimittäin tällä kertaa selvittiin ilman hajuhaittoja turkissa varsinkin, kun leikki ja painiminen märässä maassa jatkui vielä jonkun aikaa. Taisi olla kuitenkin varoituslaukaus, että jossakin vaiheessa saataneen jotain epämiellyttävää Jackyn turkista kuurata pois…

Kotimatkalla ajettiin Malmnäsin puutarhan kautta. Ihan vähän lähti taas käsistä. Mutta ihan vähän… Matkaan tarttui kaksi mahtavan isoa vedenpisara-amppelia sekä samoja laitettavaksi ruukkuun. Ja ihan vähän muitakin... Tänään niitä ei päässyt kunnolla edes ihailemaan, kun illan on jälleen tullut vettä. Nyt kastuttiin iltalenkilläkin jo. Tai Jacky jäi kotiin, kun just oli vasta edellisestä reissusta kuivahtanut.

Pienet iltatokoilut otettiin sisällä. Rico teki kättä sekä kertaili vanhoja temppujaan. Kovasti pappa tarjosi vaikka mitä  Nicky teki alustaa, sivulletuloja lähelle ja kättä. Kaikki meni hyvin tällä kertaa  Tai ei toi lähelle tuleminen ihan laakista onnistu, mutta on alkanut hyvin korjaamaan itse. Jacky teki alustaa ja aloitti uutena kiertämisen harjoittelun. On se niin ihana, kun pienellä tassulla läppää alustaa  Ja kiertämisen ideankin jotenkin taisi jo hiffata. Sellaaset pikatokot tänään ja nyt olis kai aika mennä nukkumaan, että heräisi ihan ekaan kelloon huomenna

Kyllä nyt tänä vuonna oli kyllä oikein toooosi lyhyt tämä Suomen kesä, jos se siihen edellisviikonloppuun jäi… Nyt on ainakin ollut perin kummaa keliä. Lämmin on kyllä, suorastaan inhottava, kun samalla kosteus on niin suuri. Eilenkin päivän taivas oli raskaassa pilvessä ja hitusen ripsotti pienen pieniä pisaroitakin. Illalla sitten tuli aurinko esille ja jestas, kun se porotti polttavasti. Juu ja myöhemmin illalla taivas meni hetkessä ihan synkäksi (jopa katuvalot syttyivät) ja ukkosti. Mutta säästä päivän kulkuun.

Jacky kertoo:

Olin just hetki sitten menny päikkäreille, kun mun ihmisäippä tuli hätisteleen mua hereille ja pyysi pihalle. Oikein millään en olis jaksanut lähtee, mutta hitsin hyvä, kun menin. Nimittäin mun ikioma äippä Pirre ja kaikki ne muut kasviskodista oli tulleet kattoon mua. Äitin kanssa meillä oli ihan superia. Se tykkäs musta vieläkin ihan hurjasti, vaikka sen korvaa vähän taisin purra leikin tiimellyksessä.

Hoitotäti Barbi lähinnä kieri. Senkin ajan, kun me äipän kans juostiin miljoonaa. Mulla on kyllä kovin nopea äiti. Pitää kovasti treenata, että kasvan yhtä nopeaksi.

Kyllä mä vähän Barbin kanssakin hengailin. Sekin tais selvästi muistaa mut

Pirre-äipän veli Spede eli mun eno oli kanssa messissä. Sekin on muuten älymakee tyyppi  Senkin kans oli kiva leikkii.

Hippu-mummoa kävin kans ohimennen vähän suukottelemassa. Se ei kai tykkää musta ihan noin paljon kuin noi muut, niin sen korvia en esim sitten viittiny purra. Oli kyllä niin mahtavaa, etten meinannu malttaa edes kasvis-täti Seijaa kunnolla morjestaan, mutta se kyllä ymmärtää tällaisen pienen karhun kiireitä.

=============================

Jacky ehti ottaan päikkärinsä isojen poikien lenkin aikana, koska sitten oli vuorossa valokuvauskeikka Suvi-illan juoksutapahtumaan. Jacky pääsi mukaan ”kuvausassistentiksi”  Ensin mentiin urheilukentälle katsomaan kahden eri rullaluistelumatkan lähdöt ja hengailtiin siellä muutenkin ihmispaljoudessa. Sieltä siirryttiin Hämeentien päähän kuvaamaan juoksujen (10 km, ½-maraton, koko maraton) pitkät juoksijaletkat. Juoksukuvassa ½-maraton ja Sami siellä vasemmassa reunassa numerolla 1688

Kaikkien juoksijoiden ohitettua tämän kohdan, jatkettiin Jackyn kanssa matkaa Tammelan keskustaan. Melkoinen tungos oli sielläkin, kun juoksun lisäksi oli makkaramarkkinat, jotka keräsivät kiitettävästi väkeä keskustaan. Siellä käytiin kuvaamassa parissa eri juomapisteessä. Jackyn mielestä oli ihan superkivaa, kun juoksijat heittelivät niin paljon kertakäyttömukeja pitkin poikin. Siinä oli pienellä koiranpojalla keräämistä

Tämän lisäksi kävin vielä muutaman kohteen kuvaamassa, mutta ”assistentti” oli jo sen verran väsy, että nukkui autossa sen ajan. Mutta on se älyttömän helppo koira pitää mukana missä vaan  Äkkiä kotiin laittamaan reilu 200 kuvaa tikulle ja sitten niiden kanssa jäähallille, joka toimi kisakeskuksena. Nyt niitä on sitten roppakaupalla Suvi-illan sivuilla  Tosi kivaa puuhaa. Samin kanssa käytiin vielä ajelemassa iltasella ja kannustamassa viimeisiä maratonin taivaltajia.

Tänään on taas ollut koko päivän tosi synkkää. Ei kuitenkaan satanut, joten hitunen puuhattiin pihahommienkin parissa. Niin ja se sade alkoi sillon, kun lähdettiin Anskun ja jengin kanssa Latovainioon lenkille… Ei kuitenkaan sadellut kuin tihkua, mutta tasan oli kengät ja housut reisiin asti märkänä, kun saatiin päähämme tarpoa saman pellon poikki kuin ennenkin, mutta hitusen oli ruoho ehtinyt kasvaa. Koirilla taisi kuitenkin olla huippukivaa vauhdista päätellen  Fyrassa on nyt vaan Nickyn nenään jotain ihan super hajua, kun se on ihan kahjo. Fyra pieni ei juurikaan saa itse komennettua ja mun komennus ei auta  En tiedä, mikä siinä sitten oikein Nickyn (ja Riconkin) nenään mahtaa olla.

Lenkin jälkeen sorruin jälleen kerran päikkäreihin… Nyt ei kuitenkaan torkkunut kauaa, joten toivottavasti ei kauheesti vaikuta yöuniin. Jotenkin tuo ilma ulkona on kovin painostava ja väsyttävä ja pääkin jyhmii ukkosta enteillen. Niin ja äsken tuli vettä ihan taivaan täydeltä ja siksi jäin tätä kirjoittelemaan toiveissa iltalenkin mittainen pouta…

Töitten jälkeen pakkasin taas pojat autoon ja ajeltiin Paavolaan teema-tokoilemaan Anun kanssa. Tänään teemana seuraaminen. Leviteltiin merkkejä, kapuloita, namikuppi, hanska jne suht lähekkäin ja ei kun seuraamaan ”romujen” joukkoon. Liikkuri vielä käskytti omiaan kaiken aikaa. Koirat suoriutuivat tästä yllättävänkin hyvin eivätkä välittäneet häiriöistä mitään  Lisäksi koirat tykkäsivät ihan hurjasti tästä treenistä. Ainakin seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin tappavan tylsää kaavioo… Ainoo on, että mulla tahtoo käännökset mennä pyöreiksi, kun kävelee ristiin rastiin. Niinpä Nickyllä otettiin lopuksi vielä kaikki käännökset erikseen. Nicky on muutenkin tykästynyt ihan selvästi teematokoiluun ja on ihan virittelemättä oikeassa vireessä Ricokin oli taas oikein tomerana eikä olis halunnut lopettaa millään

Jacky teki pari luoksetuloa sieltä tavaroiden seasta. Noutokapulaa vähän kaihoten katsoi matkalla, mutta tuli lujaa koko matkan. Toisen luoksetulon palkkasin suoraan leluun ja jestas mulla taitaa nyt olla koira, joka oikeesti palkkaantuu myös lelusta kunnolla. Lisäksi Jacky teki häiriötavaroiden seassa perusasentoja ja noutoakin tarjoili ihan itse hakemalla treenin jälkeen ison puukapulan sekä muovikapulan sieltä  tavaroiden joukosta. Lopuksi katottiin vielä muutama agilityohjaus, mitä voisin Jackyn kanssa työstää kotona hyppysiivekkeillä. Treenin jälkeen jälleen lenkki Paavolan metsässä. Kiitos Anu jälleen ihan hurjasti! Tää teematokoilu on enemmän kuin loistava juttu

Jacky sai huilaa kauppareissun ajan ja sitten lähdettiin raveihin hengaileen. Heti saatiinkin kunnon actionia, kun pari heppaa kolaroi ja toiselta tipahti ohjastaja kyydistä. Viitisen kierrosta polle siellä paineli tyhjät kärryt perässään ja melkoista kiitoa vetikin etusuoran, kun ihmiset siinä aidan vieressä pällisteli. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja ohjastajakin käveli ihan omin jaloin pois. Jacky sai taas hurjasti rapsutuksia ja nyt käytiin myös sisätiloissa katsomassa. Sellainen puuhaperjantai ja huomenna jatketaan suvi-illan juoksutapahtuman merkeissä

Aksassa oli tänään tosi vähän väkeä, joten mun kaikki pojat pääsi vähän reenaan  Oheinen radanpätkä on jälleen pöllitty Sannan ja Hipin bolgista. Kitoooooos!

Rico ensin, kun kerran minikoirat ensin teki  Pari viikkoa sitten telottu kynsi haittasi edelleen vähän menoa, joten tehtiin vaan pari lyhyttä pätkää tuolla takareunan putkilla, hypyissä ja kepeille. Kyllä vaan oli papalla jälleen niin kovin kovin kivaa

Nicky keräsi kierroksia katselemalla muiden tekemisiä. Melusaaste oli melkoinen, mutta nyt päästiin vauhdissa jo lähelle kisojen vauhtia  Tätä olen hakenutkin treeneihin! Kepeille meno tökki joka kerralla. Jotenkin tuo keppikulma oli sellanen, että menin ite mukamas auttamaan ja sain sillä sörkittyä Nickyn yrittämään aloitusta väärältä puolelta. Tollasta kulmaa pitää näköjään harjotella ihan erikseen, että mä opin sijoittumaan paremmin. Sen verran meni siinä pasmat sekasin, että ohjaaminen oli takareunan putkissa mitä sattu. Kontaktit hyvät ja lopun hypyt ok.

Toisella vuorolla tuntu Nickyn aivot jääneen pannan ja remmin kanssa aitaan kiinni… Ei päästy alkua pidemmälle ensin millään, kun loikki hypyt miten sattui ja koitti mennä puomin ja A:n välistä jne. Tästä en kyllä ihan kaikkee ota omaksi ”syyksenikään”… Sit kun saatiin homma lähtemään, niin lähtikin hyvin ja keppejä lukuun ottamatta meni ok, kunnes otti A:n jälkeen myös 3, kun olin vähän vinossa sinne päin. Sekin saatiin korjaamalla hyväksi

Lopuksi pääsi Jacky reenaileen putkee. Kerran on penneli tätä ennen sitä tehnyt ja oli jo kuin vanha tekijä. Jätin namikupin putken päähän ja kävin itse Jackyn lähettämässä ja meni ihan älyttömän lujaa kupille  Putki sai olla ihan U-putkena ja silti meni samalla vauhdilla. Juoksenteli niitä sitten vielä omin päinkin samalla, kun kerättiin esteitä pois. Hauska penneli! Nyt tarttis vaan alkaa tässäkin työstämään myös muita juttuja tuonne pieneen päähän hautumaan.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä kaiman kanssa lenkille hiittisuoran ja peltojen kautta, missä koirat sai olla koko matkan irti ja hevoset saivat ihmetellä meidän kokoonpanoa; mun kaikki pojat ja kaiman bc-Oona ja tollot Luca & Nanci. Jackyn mielestä oli ihan huisin mahtavaa, kun oli niiiiin monta kaveria, jotka juoksi  Nickyllä oli kivaa Nancin kanssa ja Ricosta olen enemmän kuin ylpeä. Siis tuo mun papparainen kulkee mukana joukon keskellä olematta moksiskaan Lucasta, joka sentään on viriili ja itsevarma nuori uros. Siellä ne samoja hajuja haisteli sulassa sovussa. Nicky nyt on jo Lucan kanssa vanha kaveri, kun Turkuun matkaavat joka toinen viikko samassa takakontissa vierekkäin makoillen. Hyvä meidän järkevät koirat!

Pari viikkoa taas vierähti, joten illalla oli suunta kohti Kupittaan puistoa ja Lentsun tokoa  Onneksi jälleen sääennuste oli väärässä ja säästyttiin kuin säästyttiinkin kuivina, vaikka ihan muutama pieni pisara välillä koittikin säikytellä.

Uutena kisoissa käytettävänä temppuna opetettiin koira kiertämään ohjaajan takaa sivulle. Mun kädet huitoi taas miten sattui, mutta kun sain kädet liikkeelle oikein, niin Nickykin alkoi hiffata jutun. Tästä vois saada kanssa ihan kivan… Täytyy muistaa treenata, kun ”käsi” alkaa jo näyttää ihan hyvälle.

Tunnarissa treenattiin pelkkää omaa. Siinähän Nickyllä lähtö tuottaa edelleen eniten ongelmaa. Haistelee hyvin ja sinnikkäästi, vaikka ei heti löydäkään ja tuo hyvin (tai korjaa se kapulaa kerran suussa matkallaan, mutta siihen en puutu…) lähtö vaan on kovin hidas ja mietteliäs. Tässä kokeiltiin lähetystä kierron kautta ja se toimi heti paremmin. Muutenkin ohjaaja voisi toki käyttää olematonta mielikuvitustaan enemmän… Nyt Nickyn kanssa treenataan tähän paljon iloisia lähtöjä.

Paikallaoloa treenattiin kovassa häiriössä, oikeastaan kohtuuttomassa... 3 koiraa oli ensin paikalla istumisessa ja sen jälkeen paikallamakuussa ja loput 2 ohjaajaa saivat käydä yrittämässä suorittavien koirien liikkeen sabotoimista kaikin muin keinoin paitsi koiran nimeä ei saanut käyttää eikä namia. Nicky otti tästä aika kovaa painetta eikä ihme. Tutut ihmiset painokkaasti käskyttävät vieressä ”väärin” ja samalla tietysti mäkin joudun painostamaan pysymään. Tää ei ole meidän juttu, ei ollenkaan  Illalla vielä mietin asiaa ja päätin, että tätä ei Nicky joudu enää never ever tekemään. Häiriöö saa ja täytyy toki olla, mutta ei noin voimakkaasti koiraan kohdistuen. Tollasta tilannetta ei voi kuunaan ikuna tulla kisoissakaan vastaan. Jatketaan siis tätä treeniä siinä muodossa, että liikkuri höpöttelee käskyjä vähän kauempana. Tehtiin myös sellasta häiriöö, että joka toinen koira teki samassa rivissä kaukoja, luoksetuloja ja liikkeestä pysähdyksiä samalla kun muut suorittavat paikallaoloja. Tää oli tosi makeeta

Nickyn paineistumisen huomasikin sitten lopuissa treeneissä varsin hyvin  Haisteli sen oloisena, että rauhoitteli sekä mua että itseään ja muutenkin otti hiukan etäisyyttä. Että siinä olikin aika turha enää treenaa hetsausta… No treenattiin kuitenkin, jotta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon. Nicky oli siis tarkoitus saada menemään ihan täysillä namikupille. Nickyn ”täysillä” tarkoittaa yleensä reipasta ravia ja oikeaa ilmettä. Tällasiin musta poispäin juttuihin en saa sitä millään konstilla lähtemään laukalla, mutta Lentsu ”lohdutti”, että ravi on ihan ok, kunhan koirasta näkee, että se on määrätietoisesti ja iloisesti menossa sinne minne pitää. Tässäkin käytettiin kiertoa hyväksi ja kilpajuoksua, mutta eilen siinä ei oikein toiminut mikään, joten pitää tsekkaa rauhassa toimisko nää paremmassa vireessä treenattuna.

Lopuksi tehtiin ruutua. Ensin 2 lähetystä tyhjään. Hyvin Nicky ruudun hahmotti, mutta meni aika lailla hitaasti. Pääsin palkkaamaan oikeasta kohdasta ja loppuun otettiin juoksu kupille, joka oltiin yhdessä viety. Sinne menikin sitten jo reippaalla laukalla  Tässä Lentsu antoi ohjeeksi viedä kupin kauemmaksi takarajasta, koska nyt Nicky alkaa himmata vauhtia jo ruudun etureunassa, kun tavoite olisi mennä keskelle asti lujaa. Jatketaan tästä siis kuppitreeninä ja vaihteluna eri kerralla keskikohdan oma-aloitteista etsimistä.

Jackyn kohdalla trimmattiin perusasentoa, että sille opettaisin sen kerrasta oikein… Siinäkin heiluin ja sähläsin ihan turhan paljon ite. Pelkkä kädenliike, kun riittää. Lähelle se ainakin tulee, kun suunnilleen rymähtää säärtä vastaan istumaan

Hyvät treenit jälleen ja paljon pohdittavaa ohjaajalle  Eikä muuten nähty edes yhtään peuraa kotiinpäin ajaessa. Tähän mennessä on joka kerta nähty, mutta ei se toki eilen tarkoita, etteikö niitä tienposkessa silti olisi voinut olla… Voi kun aika menee nopsaan. on meinaan enää yks kerta jäljellä näitä kuppis-tokoja tällä erää 

Rico vietti illan taas ”kuninkaana”  Kinkkua oli syöty kaiketi aika paljon, koska kotona ei ollut ihan tavanomaista intoa kupille. Kun se haluu ja sen on varmaan illalla jo nälkäkin, kun edellinen ruoka on ollut aamulla… Ja lenkillä oli pissaakin tullut "ainakin 100 kertaa", joten ihan joka korteen on taas saanut jäädä nuuskimaan ja merkkaamaan. Rico on kovin taitava kuningaspappakoira