|
10.02.2010 - 07:11
Tänä samaisena päivänä tasan vuosi sitten sain aamuyöstä puhelun, että nyt voisit lähteä tulemaan. Tarkoitti siis sitä, että Pirren synnytys oli käynnistynyt. Unenpöpperöstä huolimatta sain itseni harvinaisen nopsasti jalkeille ja kiiruhdin noin ½ km matkan. Jonkun ajan päästä tuli maailmaan ensin 2 soopelityttöä, sitten 2 tri urosta, tri narttu ja vihon viimeisenä soopeli uros. Siinä se mun SUURI unelma sitten vihdoin tuhisi. Varsinkaan nyt Nickyn poismenon jälkeen en mitenkään pysty kiittämään Seijaa ja Pirreä tarpeeksi mun unelman toteuttamisesta. Paljon enemmän kuin karhun verran kultaa on tuo 1-vuotias Jacky Jacky sai tänään ehkä parhaan synttärilahjan ikinä, kun pääsi lähes 2 tunnin metsälenkille Fyran kanssa Laavulle asti ja takaisin meni yhdet jäljet, mutta mehän ei samaa reittiä tulla takaisin, joten laavulta eteenpäin todellakin tarvottiin umpihankea. Hiukan rankkaa, mutta ehkä ihan aiheellista herkuttelun jälkeen
Jackyn parhaat synttärit ikinä sisälsivät PALJON juoksemista
lumiukkoilua
parhaan kaverin kanssa hengailua
lelusta taistelua
lumipesua
tanssiharjoituksia
keppien ja risujen kantamista
sekä virallisen synttäriposen
Ei noilta kahdelta kyllä virta lopu. Kun päästiin pois ihan umpihangesta, niin alkoi vielä ihan hullun ralli, joka jatkui autojen ympäri juoksemisella. Hiki tulee, kun niitä katsoo… Fyralta ja Ansku kummitädiltä Jacky sai lahjaksi ihanan kettu-tennispallo lelun, jolla on makee karvainen häntä ja jolle Jacky antoi kyytiä heti sen paketista esille saatuaan. Lisäksi paketissa oli varsin herkullisia lammasnugetteja. Jacky kiittää kovasti Illalla Jacky teki vielä Samin kanssa lumityöt ja sitten olikin karhun synttäripäivä vietetty ja sankari meni onnellisena pedilleen nukkumaan :o)
08.02.2010 - 22:45
Tehtiin ihan kotosalla lenkki, mutta silti päästiin rämpimään, koska lumiaura ei ollut vielä tuonne kaupungin laitamille eksynyt. Ja sitä lunta oli tosiaan yön ja päivän aikana tullut ihan kiitettävästi… Lenkin jälkeen harrastin hyötyliikuntaa kolaamalla pihan puhtaaksi. Alkaa olla jo kasat pihalla melko korkeita, minne lumi pitäisi lykkiä. Jacky tosin tykkää kasojen päälle kiivetä ja sinne se papparainenkin välillä innostuu kiipeämään ja tunneleita kaivamaan Lumitöiden jälkeen treenattiin jonkun aikaa rallytoko juttuja. Takapään käyttöä tarvii nyt treenata ihan urakalla, koska siinä Jacky paineistuu helposti, kun ei osaa ja mä alan ”ahdistella” varataloavuilla liikaa. Onnistuttiin hetkeksi hukkaan jopa perusasento, mutta se sentään löytyi takaisin
Kontaktia treenattiin kanssa ja se onnistui hyvin Ulkoiltiin oikein koko rahan edestä, kun seuraavaksi Jacky pääsi tutustumaan uusiin ystäviinsä. Taannoin blogissa oli kuvia pienestä Merle collietyttösestä sekä samaan laumaan kuuluvista vinttaripojista. Eilen päätettiin tutustuttaa pojat ensin keskenään ja Merle pääsee sitten seuraavaksi mukaan. ”Sotasuunnitelmana” oli, Sini tuli laumansa kanssa pyörätietä ja me lähdettiin Jackyn kanssa käveleen jonkun matkaa heidän edelle kuin oltaisiin tavalliselle lenkille kotipihalta lähdetty. Sini ja vinttarit saavuttivat meidät ja siitä sitten jatkettiin yhdessä matkaa. Kyllä tällanen tutustuttaminen on tervepäisten ja sosiaalistettujen koirien kanssa helppoa
Pari vanhinta whippetiä oli sitä mieltä, ettei juurikaan kiinnosta, nuori whippet, kuin Jacky myös, olisivat olleet heti valmiita leikkimään, samoin saluki nuorukainen, vaikka häntä selvästi jänskättikin moinen karvainen otus Jackyn mielestä homma oli ihan ok, että tänään kuljetaan tämännäköisten kaiffareiden kanssa Käveltiin siitä sitten jonkunlainen lenkki kimpassa lumipyryssä. Kiitos Sini ja pojat! Nyt kun Merle vielä vähän kasvaa, niin päästään koko porukalla yhdessä lenkille ![]() Loppuilta menikin sitten telkkaria katellen ja koneella istuen. Iltalenkin jälkeen "pääsin" taas jatkamaan lumitöitä, kun nyt se aura sitten oli käynyt ja heittänyt vallin postilaatikoiden ja pihalleajon eteen. On muuten jännä homma, kun meillä on 4 talon yhteinen postilaatikkoteline. Jostakin syystä kadun toisella puolella asuvat 2 huushollia eivät katso aiheelliseksi puhdistaa postilaatikon edustaa koskaan Ei siihen kauaa postiautolla pääse, jos auran jättämä valli aina vaan sotketaan paikoilleen Ei tuo vähälumisena talvena mitään, mutta nyt alkaa naapurin kanssa jo vähän nyppiä, kun me kaksin se aina putsataan… Laiskuutta vai ajattelemattomuutta, en tiedä.07.02.2010 - 22:11
Eilen meni aamupäivä sujuvasti siistiessä huushollia sen verran, että kehtasi ottaa illalla vieraita vastaan Illalla meille tuli lapsuuden ystäväni perheensä kera kyläilemään. Perheen ekaluokkalainen poika on saanut pienempänä pari kertaa pahan peljätyksen koirien kanssa huolimattomien koiran omistajien takia ja pelkää ihan tosissaan
Jacky toimitti eilen sitten ”terapiakoiran” virkaa ja loistavasti virkansa hoitikin Eilen otettin Jackyn rakastama tennispallo avuksi. Perheen keskimmäinen 4-vuotias ei pelkää, joten hänen kanssa ensin touhuttiin niin, että Jacky otti kopin pallosta ja vei sen pojalle takaisin. Jackyhan on siis pallon kanssa opetettu, että tiputtaa sen itse suustaan kämmenelle. Hetken aikaan tämä pelkäävä poika katseli touhua ja sen verran kivalta näytti, että loppuillasta uskalsi jo itsekin kutsua Jackyn tuomaan pallon suoraan hänen käteensä ja ekan kerran kyykistyi myös lattialle makaavan Jackyn viereen silittämään
Tuon parempaa kokemusta ei pelkäävä lapsi voi saada Jacky oli kyllä siinäkin hauska, kun koitti olla kovin tasapuolinen, että kaikki saa heittää hänelle palloa yhtä monta kertaa eikä voinut millään ymmärtää, että miksi ½-vuotias äitinsä sylissä istuva vauva ei heitä palloa, vaikka sen ihan syliin asti vie Voi sen pienen vauvan ilmettä, kun hänelle tämä oli ensimmäinen koirakokemus kosketusetäisyydeltä ja sai sen pienen kätösensä upottaa pehmeään turkkiin. Naama loisti kuin Naantalin aurinko Rankkaa oli terapiakoiran hommat, koska samoin tein vieraiden lähdettyä paineli Jacky nukkumaan.Tänään oltiin sovittu pitkästä aikaa Anjan ja Jaffin kanssa treffit Elonkiertoon jo aamupäivällä. Jessen piti alun perin tulla mukaan ja Ricon jäädä kotiin, mutta koska Jesse oli pesun jäljiltä vielä kostea, niin otin Ricon kumminkin matkaan. Mentiin suunnilleen sama lenkki kuin eilen paitsi pellon osalta päästiin nyt moottorikelkan baanaa. Niin ihqut sisarukset
Ja Rico-pappaa ei voi olla nauramatta, kun kerjää Anjalta namia. Niillä on ihan oma juttunsa tohon. Rico menee jotenkin vaivihkaa Anjan luo ja napostelevat niin huomaamatta, ettei nämä kakarat edes aina huomaa mennä kerjuulle samalla. Hauska papparainen Kuvia ei viikonlopun lenkeistä ole, koska edelleen oli niin kovin pilvistä. Kiitos Ystävät Rakkaat ![]() Iltapäivällä olin katsomassa tällasia ihanuuksia
Ihana pennuntuoksu. Nämä ovat siis Divan & Zetan 5,5 viikon ikäiset pennelit, jotka ovat olleet viikon Anulla hoidossa. Yksi näistä on Maya-neiti, joka tulee 1½ viikon päästä äipän ja mummin riemuksi kokonaan Pennut oli tarkoitus väsyttää ennen kuvausta, mutta homma kerkes vähän liian pitkälle ja pentujen mielestä makuukuvat on vähintään yhtä hyviä kuin istuen otetut ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() Kiitos Anu, kun sain tulla naperoita nuuskuttelemaan. Maya tosin taitaa jatkossakin "muutaman" kerran mun kameran linssin eteen eksyä
![]() Illalla Sami meni vielä flowride-pyöräilyyn Kutomolle ja me poikien kanssa kyydissä niin, että käveltiin iltalenkkinä sieltä kotiin. Matkalla nähtiin Anskun äiti, joka oli tulossa hiihtämästä. Jacky ei ole ennen nähnyt hiihtäjää suksien kanssa noin, että olisi erottanut sukset. Ei voinut pieni koira ymmärtää, että ihmisellä voi olla niiiiiin pitkät jalat, kun suksen kärjet heilui jalkojen tahdissa. Niitä piti sentään moneen kertaan käydä ihmettelemässä. Kyllä vaan niin monta ihmeellistä asiaa vielä liki vuotiaan koiran maailmaankin löytyy Olipas kiva viikonloppu! Nyt tartteis mennä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla aloittaa uuden työviikon.06.02.2010 - 21:53
Torstaina päästiin vihdoin taas dogitiimin tokokurssille. Vihdoin siksi, että useampi kerta on jouduttu perumaan kovan pakkasen takia. Tämä olikin nyt 6 kurssikerran viimeinen, mutta maaliskuun alussa alkaa seuraava kurssi Aiheena hyppy ja ruutu. Hyppyä ollaan Jackyn kanssa ihan vähän tehty syksyllä ja kyllä sillä selvästi oli hommasta jonkinlainen käsitys. Nyt harjoiteltiin loppuosaa myös. Tätä jatketaan keväällä sitten kotona, kun lumet sulaa ja löydetään ja saadaan irti meidän syksyllä pihalle unohtunut hyppyteline…
Ruudussa jatkettiin Jackyn kanssa sitä, että palkka on ruudussa valmiina ja nyt otettiin treenin alle myös stoppi. Nyt osti kyllä selvästi sen, että palkka on ruudussa, vaikka sen vientiä ei näe. Leikin toisella lelulla ja Anu vei toisen. Skannasi ruudun hyvin ja lähti hetkeäkään epäröimättä, vaikka toisen lelun näki menevän taskuun. Näitä muutama ja kaikki yhtä hyviä
Kiitos Anu kurssista hyvine neuvoineen! Maaliskuisen kurssin alkua odotellessa ![]() Töissä oli koko viikon aikamoinen härdelli ja sen verran kertyi plussaa, että lähdin eilen jo hyvissä ajoin. Pakkasin pojat autoon ja nappasin viereiseltä kadulta Anskun ja Fyran mukaan. Käytiin viemässä matkalla Rico ”mummulaan” hoitoon ja jatkettiin matkaa Murronkulmalle, jossa treffattiin Minnan ja 9 kk ikäisen koikkeri-poika Rokan kanssa.
Jacky ja Rokka eivät ole ennen nähneet, mutta yhteinen sävel löytyi heti ja sitten menoksi
Tosin selvästi huomasi, että paikka on Rokalle tuttu ja Fyralle & Jackylle uusi ja vieras. Pysyivät meinaan paljon lähempänä ja vähän tarkkailivat tilannetta. Keli oli harmaa ja kuvat sen mukaisia, mutta muutaman halusin silti räpsiä tästä kokoonpanosta.Melkoista menoa
![]() ![]() ![]() ![]() Rokka ei ihan tämän yhden kerran perusteella päässyt karhun kaadon juoneen kiinni
![]() ![]() Kaverikuva kolmikosta.
![]() Kiitos kaverit lenkkiseurasta ja Minnalle ISO kiitos näiden ”uusien” lenkkimestojen näyttämisestä
![]() Parin tunnin levon jälkeen Ansku ja Fyra hakivat puolestaan meidät Jackyn kanssa kyytiin ja suunnattiin Lietoon rallytokon alkeiskurssille. Ansku jossain vaiheessa joulukuuta mainitsi ilmoittaneensa heidät Fyran kanssa sinne ja jonkun aikaa asiaa pohdittuani ilmoitin myös meidät Jackyn kanssa samalle kurssille
Kurssin vetäjänä toimii koiranomi Paula Speer.Eilisellä kerralla harjoiteltiin kontaktikävelyä, paikallaoloa seisten, istuen ja maaten ohjaajan hilpakoidessa koiran ympärillä omiaan, sivulletuloja edestä ja takaa sekä kääntymistä sivulta eteen seisomaan. Kaikki tuli samalla myös läksyksi, joten jottain tarttis kai viikon aikan tehdä
Ihan hurjan hyvin Jacky ja Fyra keskittyivät meille vieraassa hallissa, uusien hajujen ja 5 vieraan koiran parissa. Kivalta vaikutti kaikin puolin!Kotimatkalla oli jo melkoisen väsynyt fiilis ja kikatus sen mukainen Matkalla haettiin Rico vielä kyytiin täyshoidosta Kotona vein pojat heti pissalle ja sitten saatiinkin kaikki painella nukkumaan rankan, vaikkakin erittäin mukavan perjantain jäljiltä. Kiitos Ansku seurasta ja ennen kaikkea siitä, että houkuttelit meidät mukaan rallytokoilemaan 02.02.2010 - 20:47
Kahdella nuorimmalla Linikkalanpellon jengin jäsenellä pitäis kyllä näiden hankirallien jälkeen olla melkoinen kunto keväällä... Ei siinä toki muutkaan koirat saati me ihmiset helpolla päästä, mutta kun nuo kaksi tekee ainakin kolme kertaa samanmittaisen matkan kuin me muut
Keli on ollut mitä parhain talvikeli, mutta sen verran harmaa ja osin lumisateinen, etten ole kameraa viitsinyt matkassa roudata.Lauantaina mentiin Elonkiertoon. Sinne oli joku muukin eksynyt koirineen samaan aikaan, joten tehtiin omaan reittiin pieni muutos ja loppujen lopuksi PIENI muutos teki matkaan mittaa aika lailla lisää. Takaisin päin kävi viima jonkun verran päin naamaa ja sen verran pääsi tulemaan vilu, etten kotona meinannut sulaa millään. Istuin takan edessä pari fleece-paitaa päällä ja hanskat kädessä
Sunnuntaina lähdettiin jo aamupäivällä rämpimään Saaren kansanpuistoon. Ricon jätin suosiolla kotiin, kun tiesin, että umpihankea mennään. Hyvä niin, koska meidän lisäksi ainoat jäljet oli pilkille menneen miehen jalan ja perässään vetämän pulkan jäljet. Fyran ja Jackyn menoa moinen hanki nyt ei hidasta millään muotoa
1½ tuntia oltiin lumista metsätietä rämmitty ja päätettiin loppumatka autoille mennä jäätä pitkin. Siellä tuo kaksikko (ja välillä Lucas peesissä...) painoivat menemään iiiiiisooooja kierroksia ja kaarroksia sydämensä kyllyydestä Ossi-orava Fyran suussa. Tollasella aakeella laakeella juostessaan ne on ehkä maailman onnellisin kaksikko. Siltä ne ainakin näyttää Illalla tehtiin sitten vielä kotona lenkki, että Ricokin pääsi.Annariina on tämän viikon talvilomalla, joten eilen suunnattiin taas Elonkiertoon heti mun töiden jälkeen. Metsälenkki pidemmän kautta ja sen päälle vielä peltolenkki. Sinne pellolle on traktori jossain vaiheessa ajanut perälevyllä lumeen väylän, mutta nyt sitä tuskin näkyi lumen alta. Toki siinä on helpompi kävellä, kun pohja on kovempi, vaikka lunta reilusti onkin. Taas tällanen aukea paikka kirvoitti Jackyn ja Fyran ihan hulluun juoksemiseen. Sata metriä eteenpäin ja toinen mokoma mutkan kautta takaisin ja taas uudestaan. Välillä painit, jossa Fyra tekee karhun kaadon ja lähtee viipottamaan miljoonaa, että saa etumatkaa, kun Jackyn kestää hetki kömpiä ja saada länderin kroppaa huomattavasti isompi ruhonsa täyteen vauhtiin. Hiki siinä tulee, kun niiden menoa katsoo ja iloinen mieli. Ei tuollaista päätöntä ja niin vilpitöntä riemua voi ilman naurua katsella
Raskas lenkki vaatii raskaat tai ainakin rasvaiset huvit Niinpä poikettiin vielä teelle ja suklaadonitsille ABC:lle lenkin jälkeen. Vähänkö oli herkkua!Illalla otettiin vielä pienen pienet sisätreenit. Ensin näyttelyseisomista. Rico saa kanssa tehdä tätä ihan oikeesti näyttelyremmissä ja jesta, kun pappa on tärkee
Jackyn kanssa lisäksi nenäkoskestusta sekä tassu-temppua. Lopuksi piilotin aktivointimattoon pieniä makkarakuutioita ja pojat saivat niitä yhdessä etsiä. Tyytyväistä örinää kuului molempien poikien suusta, kun menivät nukkumaan ![]() Tänään tehtiin aamulla vähän pienempi lenkki kuin yleensä, että ehdin tehdä lumitöitä ennen töihin lähtöä. Pakko, kun ei olisi muuten saanut autoa tallistakaan... Lenkille piti mennä Saareen, mutta ison lumisateen takia päädyttiin kuitenkin Elonkiertoon. Siellä rämpiminen on ehkä hitusen helpompaa. Nyt tehtiin metsälenkki pienempänä, mutta kunnon lenkki pellolla taas. Fyra oli jo aamulla ollut toisen kaverin kanssa juoksemassa, joten hitusen oli parivaljakon tahti tänään hiljaisempaa. Nyt onkin parin päivän lepotauko näin rankoista lenkeistä, että saa lihakset välillä aikaa palautua ja kehittyä. Kyllä siellä tarpoessa kieltämättä kävi mielessä, että noinko tuokaan ihan järkevää on joka päivä, mutta järkevää tai ei, niin kivaa se on
Annariina oli poikennut kaupassa ennen lenkkiä ja maistui muuten mustikkamunkki pillimehun kera melkoisen hyvälle auton vieressä lenkin jälkeen Kiitos ihan kamalan paljon teille jengiläiset Kotona tein aamulla hutaistut lumityöt loppuun ja reilu tunti siihen meni. Please, ei heti ensi yönä lisää... On meinaan olkapää siinä kunnossa, että seuraavat lumityöt on taas Samin heiniä, vaikka kovasti sitä lunta tykkäänkin tuuppia. Iltapuhteina väsäsin vielä pari pellillistä omatekoista pizzaa sekä kupillisen marjarahkaa. Siinä loppuviikon evästykset Nyt tarttis viedä pojat vielä iltapissalle ja sen jälkeen mennä suihkun kautta nukkumaan. Ei taida tarvita nukkumattia kovin kauaa vartoilla.29.01.2010 - 18:49
Alkuviikosta keli oli vielä ihan ok, mutta jo keskiviikkona alkoi tuulla hyytävästi kovan pakkasen lisäksi. Niin monta loskapaska talvea on kuitenkin takana, että lupasin olla mitään säätä valittamatta tänä talvena niin kauan kuin lunta ja pakkasta riittää. Että hiukan tuppasi naama kohmettumaan eilen ja tänään lenkeillä, mutta muuten on oikein mukavan talvinen sää
![]() Ma, ti ja ke oltiin Anun ja Noomin kanssa Paavolan metsässä lenkillä. Sama metsä, mutta eri lenkki joka päivä, kun siellä niitä polkuja riittää. Monta vuotta olen siellä Anun kanssa käynyt ja edelleen mut sais siellä varsin helposti eksyksiin. Keskiviikkona puut suojasivat metsässä pahimmalta tuulelta, mutta sen verran puhalsi latvoissa, että muutaman kerran saatiin kunnon lumiryöppy niskaan. Maanantaina ja tiistaina sen sijaan oli mielettömän hieno auringonpaiste ja roudasin kameraa mukana.
Ensin vähän lenkkimaisemaa
![]() ![]() ![]() ![]() Ja sitten kuvia Jacky & Noomi ystävyksistä
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() Ihana Noomi Nomparelli
![]() ![]() Kieriiiiiiiiii
![]() RaViStUs
![]() Jacky on pennusta asti koittanut kovin päästä kiinni tuohon bortsujen vaanimiseen. Hiukan on vielä vaiheessa... Noomi vaani lumikumpareen takana risujen välistä ja mitä tekee karhu. Menee ihan pokkana sinne kumpareen taakse kurkkaamaan häntää heiluttaen, että mitä sää täällä. Hetken aikaa oli Noomin ilme aika epätoivoinen, kun varmaan päässään mietti, ettei tuo kakara taida koskaan oppia
![]() Kiitos Anu ja Noomi hurjan paljon! On se lenkkeily vaan niiiiiiin paljon mukavampaa seurassa
Maanantaina menin illalla vielä katsomaan pientä 8-viikkoista collievauvaa. Tämä Merle-neiti on Päiviltä sijoituksessa Sinillä ja asuu noin ½ km päässä meiltä. Ihana söpöliini. Hiukan kun tulee kokoa ja ikää lisää, niin pääsevät Jackyn kanssa leikkimään
![]() ![]() ![]() Merlen kavereina asustaa melkoisia juoksukavereita; 3 whippetiä ja 1 saluki. Mulle vinttarit on koko lailla uusia tuttavuuksia ja olin aika lailla myyty tuohon poikanelikkoon. Ihania pusukoneita
Sisällä kuvista tulee mitä tulee, mutta tässä kuitenkin pari. (Omistaja Sini Keto)Otz rötköttää nojatuolissa.
![]() Rinssi katselee kummissaan, että mikä ihme laite mun naamalle ilmestyi.
![]() Kiitos Sini ja koirat, nähdään taas pian
Eilen ja tänään tehtiin vaan nopsat lenkit kotonurkissa. Iltaisin olen vähän jotain kotihommia koittanut tehdä, mutta meinaa väkisin väsyttää sen verran loppuviikkoa kohden, että sohva on aika kiehtova vaihtoehto... Joku ilta muuten otin Jackyn kanssa pienen sisätreenipuhdin ja kovasti oli into ja taitoakin karhulla. Kunnon treenailun suhteen kevättä odotellessa, kun jotenkaan en oikein kauheesti noita sisätreenejä dikkaa.
Tänään iski joku ihan mahdoton ahkeruuspuuska. Töissä olin klo 6.45-14.15. Kotimatkalla kävin kaupassa ja sitten koirien kanssa lenkille. Lenkin jälkeen tein lumityöt ja leikin poikien kanssa sen aika kun tarjennuttiin. Sitten sisälle ja pannukakku uuniin. Sen paistuessa leikkelin huomisen paistikastikkeen lihat valmiiksi. Siistin keittiön pöydät ja täytin astiakoneen käyntikuntoon. Ja parhaillaan tuolla pörrää myös pyykkikone. Tarttis kai mennä huilaan ja odottaa, että tällanen olotila menee ohi
![]() Viikonlopuksi ei ole mitään muuta sovittua puuhaa kuin lenkkeilyä Jos ei muuta, niin ainakin nukun tasan niin pitkään kuin nukuttaa ja mahdollisesti otan sen lisäksi päikkärit tai parit ![]() 24.01.2010 - 21:45
Ei taas kyll aamulla ihan kauheesti hymyilyttänyt, kun kello pärähti soimaan klo 4.15 sunnuntaiaamun kunniaksi... Kaiken lisäksi pakkasta -23. Rauhassa saatiin kyllä aamulenkki tehdä, kun ei edes lehdenjakaja ollut vielä siihen aikaan liikenteessä Näyttelypaikalla oltiin hyvissä ajoin. Itse asiassa ihan ensimmäisinä colliekehän laidalla. Siinä sitä olikin tyhjän kehän laitamilla miettimistä, mihin häkki tällätään Jaffin kohdalla tämä tuomarimuutos oli kurja homma Jakautuminen kahdelle tuomarille teki sen, että kehä loppui varsin ajoissa ja olin kotona jo kahden perästä. Koirat pienelle lenkille ja päikkäreille. Eipä ole parin tunnin päikkärit aikoihin maistuneet niin hyvälle kuin tänään 5 tunnin yöunien jälkeen 23.01.2010 - 16:55
Vau mikä viikko, kun perjantaita lukuunottamatta ollaan ulkoiltu koira- ja ihmisystävien kanssa pitkin ihania lumisia metsiä Tiistaina ja keskiviikkona sitten taas oltiin Anun ja Noomin kanssa Paavolan metsässä. Ei voi nauramatta katsoa Noomin ja Jackyn toimintaa
Tällä parilla on joku ihan eriskummallinen leikki, mistä ei ihan ota selkoa, mikä siinä on se pointti. Mutta samapa tuo, kun molemmilla tuntuu olevan HuRjAn kivaa. Kiitos Anu Noomi.Tässä välissä olisi kait pienen mainostuksen paikka. Rico papparainen on nyt ollut joka päivä noilla metsälenkeillä mukana, vaikka on pakkastakin ollut yli -10. Jäällä se painattaa menemään ihan tuulispäänä ja koittaa juosta Jackyn ja Fyran perässä. Myöskin metsässä pysyy koko ajan porukan mukana ja usein kulkee ekana. Kotona se viskelee lelujaan niin, että kohta niitä varmaan ui akvaariossakin... Muuta selitystä tähän extrapirteyteen en keksi, kuin vajaa 2 kuukautta sitten aloitettu Doils nivelille -valmisteen käyttö. Ja siis tuo olemuksen muutos ei ole pelkästään mun huomio, vaan on pistänyt kavereidenkin silmään. Täytyy jossain vaiheessa katsoa, että pitääkö annosta vähän pienentää, ettei pappa innostuksissaan hajoita itseään...
Eilen oli kovasti odotettu mun oma aika Osteopaatti Leena Piiralle. Lähdin töistä jo ajoissa ja koirien lenkityksen jälkeen hain äitin kyytiin ja huristeltiin Turkuun. Kroppa on ollut reilun kuukauden verran ihan karseessa kunnossa
Tuossa ennen joulua jäi kaikki venyttelemiset ym tekemättä ja jossain vaiheessa jumit menee siihen malliiin, ettei enää mitkään omat toimet auta. Pikku hiljaa tuo pariin kertaan kasaan kursittu olkapää on myös taas alkanut löystymään Rintarangassakin oli melkoisen kireitä kohtia selkärangasta ja niskasta puhumattakaan. Nyt on taas kuitenkin kropassa normaalia liikettä ja keuhkolla enemmän tilaa hengittää. Kiitos Leena!Käsittelyjen jälkeen mentiin äitin kanssa vielä shoppaileen. Jos rahanmenoa ajattelee, niin ei olisi kannattanut
Äiti löysi itselleen jo pitkään itsemänsä hiihtopuun ja mun matkaan tarttui sekä matalat että hieman varrekkaammat gore-tex kengät. Vanhat kun vuotaa ja sukat kastuu vähäkin lämpeemmillä keleillä, kun lumi sulaa lämpimän kengän päälle. Syömässäkin poikettiin ja kotiin päästyä oli niin zippi, että melkiis saikin kömpiä nukkumaan.Aamulla kurkkasin puhelinta yön jäljiltä ja Annariina siellä kyseli lenkille. Fyra oli ilmoitettuna Turun näyttelyyn, mutta Ansku päätyi jäämään kotiin, kun Fyran turkki on vähän kasvun vaiheessa eikä tosiaankaan parhaimmillaan. Pakkasta oli melkiis -20 astetta, mutta vihdoin paistoi myös aurinko ja niinpä ei tarvinnut meikäläistä kahta kertaa lenkille pyytää
Kylmän, mutta tyynen sään lenkkipaikaksi oli taas helppo valita Mustialan peltotiet. Näin kauniilta näytti maisema.
![]()
Pomppa-Rico
Fyra karhun syleilyssä ja siitä se sitten taas lähti
Väliin muutama raviaskelkin sentään
Karhu ja Leijona
Autolle tullessa homma lähti sitten ihan lapasesta. Mitä enemmän me Anskun kanssa naurettiin, sitä enemmän nuo kaksi juoksi.
Välillä Jacky sekosi omaan näppäryyteensä, kun koitti oikoa kurvissa,
mutta eipä se tahtia haitannut
Lopuksi vielä personal trainer antaa suukon treenattavalleen hyvin suoritetusta treenistä
Kiitos ihanasta aamulenkistä Jacky on nyt harjattu huomista varten kuntoon. Vielä tarttis pakata tavarat mukaan ja taas kerran ettiä keittiöö... Huomenna aamulla on treffit klo 6 Jokioisilla, joten taitaa päikkärit olla kova sana kotiinpäästyä. Tuskin kotihommat ainakaan jaksaa liiemmin kiinnostaa
18.01.2010 - 19:59
Viikonloppu oli sentään viikkoa parempi, onneksi... Liian nopeesti se taas vaan meni.
Lauantaina Anja ja Jaffi tuli hakeen mua ja Jackya heti aamusta ja nyt tällä kertaa mentiin Hämeenlinnan suuntaan. Päivi liittyi vielä paikan päällä Itun kanssa seuraan. Meillä oli "tilattuna" ihan privatti näytelmätreeni. 2½ tuntia käytettiin aikaa ja vinkkejä ja niksejä tuli ihan hurjan paljon. On se vaan jännä ja tosi hieno katsoa, kuinka koiralle vieras ihminen saa jollain ihme tatsilla esiintymisen sujumaan heti. Nyt on sitten treenin paikka, että saa homman pelittään kehässä mahdollisimman pienin elein ja koiran nopsaan asemiinsa. Kiitos ihan älyttömästi!
Treenien ja kahvihetken jälkeen mentiin Aulangon golf-kentälle juoksuttaan koiria. Vähänkö niillä oli hauskaa
Aurinko ei nytkään säteitään suonut, mutta jotain kuvia koitin silti räpsiä.Ensin karhu poseeraa virallisesti...
![]() Ja sitten varsin epävirallisesti yksin & kera kavereiden.
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() Itu
![]() Jaffi
![]() Yksinäinen puu.
![]() Sami oli käyttänyt Ricon lenkillä, joten kotona sai vaan lysähtyy sohvalle. Jackykin oli sopivan väsynyt
![]() Illalla pimeän aikaan toteutin yhden jo jonkun aikaa mielessä pyörineen ajatuksen. Eli kamera kiinni jalustaan, systeemi autoon ja menoksi. Halusin välttämättä kokeilla kuvien ottamista pimeässä. Ihan kaupungissa tosin taivas on myöhäänkin ihan punertava kaikista hohtavista valoista. Tässä muutama räpsy.
Näkymä Loimijoelle.
![]() Forssan & Tammelan välillä tien vieressä oleva valaistu kuusi.
![]() Tammelan kirkko, meidän vihkikirkko.
![]() Forssan kirkko.
![]() Ankkalammen silta torin laidalla.
Kotipihalle viritetyt valot.
![]() Eilen jatkoin aamulenkillä kuvauksen parissa. Sinertävän hetken kuvia ihan lähellä meitä.
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() Ja sitten tämä. Kyllä se luonto on melkoinen taiteen tekijä. Miten voi tollanen lumimäärä pysyä liukkaan pyykkinarun ympärillä ja verkossa
![]() ![]() Aamupäivällä lähdettiin Annariinan ja jengin kanssa Elonkiertoon lenkille. Metsässä koirat kulkee yleensä vähän rauhallisemmin ja polkua pitkin nyt kun lunta on aika lailla, mutta ei eilen. Niillä oli joku ihme energialataus, kun painoivat menemään. Aukeemmalla Jacky ja Fyra jatkoivat vetoleikkiään. Jokseenkin selkeesti kuvista nähtävissä tuo riemu
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() Fyra on kyllä niin kaunis
![]() ![]() Ja Lucas komea, vaikka ei siltä kyllä kuvissa näytä
![]() ![]() Niin paljon Jacky painatti taas menemään, että kotona oli aika lailla rauhallista iltapäivällä
Hyvä niin koska mä tykkään kovasi tällasista viikonlopuista, kun jää tarpeeksi ihan vaan aikaa olla. Josko sitä tämän voimalla taas jaksaisi arkisen viikon. Kiitos ystävät rakkaat kivasta viikonlopusta 15.01.2010 - 21:46
Jacky voitti Collieyhdistyksen Turun alaosaston näyttelypentukilpailun 2009
huimalla 41 pisteen erolla toiseksi tulleeseen
![]()
15.01.2010 - 20:43
Olipas viikko... Näitä lisää, niin verisuonet sanoo POKS verenpaineen johdosta...
Maanantai oli vielä ihan ok. Tein poikien kanssa kotonurkissa pitkästä aikaa pitkän lenkin. Tai se piteni vähän vahingossa, kun yksi tie, mistä piti mennä, ei ollutkaan käytössä ja tuli vähän kiertoo. Kotipihalla sitten treenattiin. Jackyn kanssa ruutua. Lataa sinne ihan miljoonaa, mutta nyt tarvii alkaa treenaan myös sitä, että se luottaa palkan olevan siellä, vaikka ei näe sen vientiä. Vauhti ja ilme on kuitenkin varsin kohdillaan
![]() Illalla otettiin vielä toinen sessio sisällä. Tässä aiheena Jackylla jumppapallo ja nenäkosketus. Ekaa kertaa tuon jumppapallon kanssa touhuttiin ja tosi hyvin jo koitti myös takajalkaa sinne nostaa, mutta vielä ei ihan siihen sentään päästy, että olisi kokonaan sinne kiivennyt. Nenäkosketusta treenattiin pahvilaatikon päältä. Vielä ei ihan ilman apuja ala "nokkia", mutta eiköhän sekin sieltä ala löytyä. Intoa oli ainakin, vaikka muille jakaa
Papparaisen kanssa muisteltiin sen vanhoja temppuja ja joka se jallitti mua tai sitten on tullut dementia... Teki meinaan kyllä koko repertuaarinsa, mutta käskyjä ei kuunnellut ollenkaan, vaan teki satunnaisesti mitä vaan, millä vaan käskyllä. Sitten vähän rauhotuttiin ja johan alkoi oikea temppu löytyä oikealla käskyllä. Mun hassu pappa-koira ![]() Tiistaina se sitten alkoi. Ensin aamulla tuo Vilman juttu, joka sai mielen kovin surulliseksi. Sitten meni työpaikalla hermo... Ei mitään vakavaa, mutta kun pinna on kireellä, niin tuossa "äijälaumassa" vaan välillä kämähtää. Muuten viihdyn erinomaisesti miesvaltaisessa työpaikassa, mutta osaa ne kyllä välillä melkoisia ääliöitäkin olla
Tässä oli kehitelty juur sopiva mielentila soittamaan parit työpuhelut myös. Adrenaali virtas ja Anskua varoitin, että voin olla varsin miellyttävää lenkkiseuraa...Elikäs Anskun kanssa suunnattiin koko 6 koiran voimin Saaren kansanpuistoon. Eikös siellä metsätaipaleella tullut yhtäkkiä uros gorgi vastaan eikä ihmisiä näkynyt missään. Onneksi isomman sakin kanssa liikkuessa silmät on selässäkin ja aistit valppaana. Mun ja Anskun lisäksi vain Rico ehti huomata gorgin. Sanattomasti sopimuksesta Ansku lähti juoksemaan meidän tulosuuntaan ja sai kaikki muut lähtemään mukaansa paitsi Ricon. Mä taas jäin hätistelemään rähisijää poispäin. Aikana siinä sille pihisin ja puhisin ja joku sieltä sitä sitten jo alkoi huudellakin, muuta eipä se korvaansa lotkauttanut. Ilmeisesti mulla oli tosiaan sen verran asenne kohdillaan, että jopa Rico seurasi hommaa mun takana. Olis kai sanonut gorgille, jos ois osannut, että varos vähän, mun äiti on tossa mielentilassa oikeesti vaarallinen
Sen verran vakuuttavaa lienee mun toiminta ollut koira omistajankin mielestä, että mistä lie metsän kautta luikkivat pois, koska loppulenkin (yli tunti) aikana ei niitä enää nähty. Eihän tuossa tilanteessa nyt sinäänsä mitään ollut, mutta melkiis huvittu, mihin kaikkeen tuo oma kiihtymys vaikuttaa...Loppulenkki sentään olikin sitten jo rentouttavampaa. Jacky ja Fyra juoksivat jäällä ihan hullun lailla. Se on kyllä sellanen parivaljakko, että väkisinkin alkaa hymyilyttää, kun niiden leikkimistä katsoo. Lenkin lopuksi mentiin vielä parkkipaikan lähellä olevalle jäälle ja sama ralli jatkui vaikka kuinka kauan. Jopa papparainen innostui pirstaamaan hanskan kanssa pitkin jäätä. Seura kai tekee kaltaisekseen
![]() Keskiviikko meni pikku-Roopen tilaa miettiessä ja illalla jo hetken näytti siltä, että kaikki voisi kääntyä parhain päin. Iltapäivällä lähdettiin Anjan ja Jaffin kanssa Elonkiertoon. Selvästi enemmän Jackyllä jo kuono vie tuollaisissa paikoissa, missä käy paljon koiria ja hajuja on myös paljon. Juoksivat kyllä Jaffin kanssa, mutta ei sellaista kokoaikaista juoksua ja painia enää, mitä se oli vielä muutama viikko sitten. Tarttis koittaa Jaffinkin kanssa mennä jonnekin "hajuttomampaan" paikkaan leikkimään...
Eilen isosta pahasta mielestä ja surusta huolimatta päätin mennä Jackyn kanssa meidän Dogitiimin toko-kurssille. Jacky on jo niin paljon joutunut "kärsimään" mun suremisesta, että tulee jo paha mieli senkin puolesta
Kurssin aiheena tänään oli liikkeestä istuminen, vapaavalintainen liike sekä ruutu. Liikkeestä istumisessa Jacky tahtoo jätättää ja istua vinoon. Juu ja tiedän syynkin eli palkka lentää liian usein vasemmalle taakse... Tätä katottiin Anun kanssa ja taidan siinä siirtyä toviksi namipalkkaan. Me otettiin vapaavalintaisena luoksetulo. Ekalla jätin ja sai ampua leluun, toisella jätin ja otin sivulle, kolmannella Anu piti kiinni, hetsasi ja juoksin lelun kanssa karkuun. Jackyn osuudessa ei moitteita, mutta ohjaajan kyllä... Heilun kuin heinämies, kun otan Jackyn sivulle asti. Tähän täytyy nyt keskittyä mun osalta. Taitaa päästä Rico treenaan... Ruudussa päästiin kiinni nyt siihen meidän maanantaina ilmi tulleeseen "ongelmaan" eli ruutuun lähtemiseen ilman, että näkee palkan sinne vietävän. Ensin vietiin toki yhdessä pariin kertaan, kun oltiin vieraassa paikassa ja sitten Anu vei niin, että käänsin Jackyn pois, ettei nähnyt. Muutama toisto tarvittiin, kunnes hiffasi. Nyt täytyy lahjoa Sami karkkipussilla avuksi kotitreeneihin viemään se palkka Ihan viimiseksi katsottiin vielä ennen Joulutaukoa olleen kerran jutut, kun oltiin silloin Jackyn kanssa pois. Aiheena seuraaminen ja ohjatun suunnat. Jacky jaksoi pitkän 1½ tunnin tokorupeaman hienosti ja keskittyy kyllä mahtavasti hommiin. Kiitos Anu taas hurjan paljon ideoista ja mun oikomisesta ![]() Tänään oltiin Anun ja Noomin kanssa iltapäivällä Paavolan metsässä lenkille. Alkaa kai olla Noomilla jo kova juoksukaverin kaipuu Divan mammaloman takia, kun Jackykin kelpasi hyvin kaveriksi
Siellä ne viiletti pitkin metsää papparaisen tyytyessä tallustamaan polkua pitkin. Kiitos lenkkiseurasta A & N!Ilta menikin sitten keittiötä etsiessä. Kuinka se voikin olla, että työviikon aikana tulee vaan iltasella laskettua pöydille jos vaikka mitä ja siihen ne sitten jää. Meni kyllä tovi saada kämppä vähän asuttavamman näköiseksi Huomenna on toivottavasti kiva päivä. Siitä sitten lisää ![]() 14.01.2010 - 13:10
Koskahan tämä kaikki epäonni loppuu? Tai itse asiassa alkaa tosissaan pelottaa, että mitä vielä on tulossa...
Nicky astui Vilma-tyttösen tasan 4 viikkoa ennen kuolemaansa. Nämä pennut olivat siis minullekin vielä edellisiäkin tärkeämmät iskän muistot. Kaikki meni hyvin ja ultra näytti Vilman olevan tukevasti kantavana ja pentujen arvioitu määrä 4-6.
Ensimmäisen astuksen mukaan laskettu aika olisi ollut 8.1. ja viimeisen mukaan 13.1. Lämmöt sahaili ja Vilman ruokahalu väheni viime viikon aikana, kuten asiaan yleensä kuuluukin. Mikään ei siis antanut viitteitä, että jotain olisi pielessä. Tiistaina 12.1. Pia päätti viedä Vilman kontrolliultraan. Siellä selvisi, että ainoastaan 1 pentu viidestä oli enää elossa. Vilma kiidätettiin samoin tein leikkaukseen ja tosiaan, niiden neljän pelastamiseksi ei ollut enää mitään tehtävissä. Olivat pienet jo matkanneet iskän luo
![]() Soopeli poika, "pikku-Roope" oli hengissä ja pirteä oloinen. Vilma steriloitiin samalla ja oli tietenkin tokkurainen muutenkin leikkuun jäljiltä eikä oikein meinannyt ymmärtää, että mikä tollanen rääpäle on. Roope ei yleisestä reippaudestaan huolimatta tahtonut hoksata imemistä, vaikka ruiskulla annetun maidon kyllä nieli reippaasti. Pienen suhteen tehtiin kaikki, mikä järkevässä mittakaavassa oli mahdollista. Elämänliekki alkoi kuitenkin hiipua ke-to välisenä yönä. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin päästää Roopekin lähtemään iskän luo
![]() Ei taas ihan riitä ymmärrys tähänkään... Minkä ihmeen takia Vilman oli sitten ylipäänsä tultava kantavaksi, kun nyt kaikki riistetään näin julmasti pois
Omassa päässä pyörii se, että aiheuttiko Nickyn sairaus tämän. Siis tuossa astutuksen aikaanhan ei ollut minkäänmoista aavistusta Nickyn sairaudesta, mutta toki syöpä silloin elimistössä jo tuhojaan teki ja oli tehnyt... Kiitos Pia tästä hienosti sujuneesta yhteistyöstä! Mä olen niin sanoinkuvaamattoman pahoillani
Voimia Vilmalle ja teidän koko perheelle toipumiseen asiasta. Roopelle hyvää matkaa iskän luo, vie terveisiä. Pidäthän Nicky hyvää huolta pienistäsi. Lienee turha edes mainita, ettei kyynelille ole taas hetkeen loppua näkyvissä ![]() "On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi." |
Kirjoittaja
Tarinointia kahdesta colliepojasta ja yhdestä koiraenkelistä sekä vähän myös huoltojoukoista Aikaisemmat tarinoinnit
Suosikkiblogit
|