Tänään oltiin herkistelemässä aksaa tämän vuoden viimeisiä Itsenäisyyspäivän kisastartteja varten. Rimatkin oli nyt 60 cm, ettei ala lennellä, kun on viime aikoina otettu matalammilla. Niin kuin lähes aina ei nytkään menneet nämä viimiset treenit ennen kisoja ihan putkeen… Tai juu tänään putkeen menot onnistui kyllä ;o)

Nicky teki viimeisenä ja haukkui siihen mennessä jo ihan hulluna. Haukku jäi päälle myös radalle ja eka rata meni vähän sähläämiseksi sen takia. Kuulolla oli kyllä silti. Toinen rata parempi, mutta eikö sitten tullut joku kompurointi puomilla ja Nicky meni rähmälleen siellä ylätasanteessa, mutta ei onneksi tippunut :o( Puomi otettiin useaan kertaan tämän jälkeen ja tuntui, ettei mitään jäänyt takaraivoon, mutta ans kattoo lauantaina… Kepeillä oli meno tänään tosi hidasta jostakin syystä. Kyllä niihinkin sitte loppua kohti tuli vauhtia, kun otettiin niitä pelkästään, mutta tätä vähän ihmettelen, kun kepit on jo pitkän aikaa menneet ihan hyvin. Nooh valoisin mielin mennään kisaamaan ja ilon kautta tietenkin, kun Annamaria on matkassa ;o)

Niin tänään oli ratana Allan Hansenin Puolassa tänä vuonna tuomaroima 2-luokan rata. Hyppy numero 9 jätettiin pois, kun ei maneesin leveys oikein riittänyt ja putken 12 jälkeen tehtiin oma sovellutus loppuun muurista, keinusta ja renkaasta. Nämä maneesitreenit on aina vähän soveltamista, kun kaikkia esteistä ei viitsi joka kerta kantaa. Kesällä on niin helppo, kun kontaktit on koottuna pihalla ja vähän vaan paikkaa siirretään. Mutta on se silti niin siistiä, että talvellakin pääsee treenaamaan :o))

Treenien jälkeen tehtiin Annariinan kanssa kotonurkissa jäähdyttelylenkki. Piäni Miäs ei ollut matkassa, mutta Duo sitä vastoin oli ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hauska katsoa kuinka meidän pojat selvästi ilahtuivat Duon näkemisestä ja kävivät molemmat hyvin korrektisti moikkaamassa häntä heiluen :o) Fyra ei enää lenkillä jaksanut osoittaa loputonta rakkauttaan Nickylle, kun oli jo maneesissa koittanut niiiiiin kovasti tehdä iteään tykö. Hauska pikku manki :o) Kiitos Ansku lenkkiseurasta. On se niin paljon mukavampi rupatella lenkillä niitä näitä kuin tarpoa eteenpäin omissa mietteissään.

Positiivinen ajattelu kunniaan! Hetken aikaa kirosin ja manasin lumien lähtemistä ja tilalle tullutta kuraa ja vesisadetta. Sitte päätin ajatella positiivisesti ;o) Nyt me päästään taas treenaan tunnaria ja nyt siitä tehdään oikeesti tunnari eikä enää mitään tunaria! Alkuun lähdettiin taas siitä, että piilotin pelkkää omaa ja tosi hankalasti eli Nicky joutui oikeasti käyttämään nenää, että löysi. Sitkeästi tuo poika etsii, vaikka ei heti saakaan hajua :o) Tämä tietty sujui niin kuin ennekin eli hyvin, mutta tarkoitus olikin saada vain nenä taas auki.

Nenän auettua laitoin kasan hajustamattomia kapuloita kompostiverkon taakse, ettei Nicky taatusti pääse tuomaan väärää. Sen jälkeen jatkoin oman piilottelua tämän kasan lähistölle ja aina toi hyvin eikä edes vilkaissut vääriä. Sitten otettiin verkko pois ja näin Nickyllä oli jälleen mahdollisuus tuoda väärä, mutta ei tuonut :o))) Jatkoin oman piilottelua kasan ympärillä joka suuntaan ja välillä myös todella lähellä. Kun kerran tämäkin meni hienosti, niin himppanen lisää vaikeutta eli kasa vähän enemmän levälleen, mutta ei mihinkään ”kuvion” malliin silti vaan sikin sokin. Taas omaa piiloteltiin väärien lähellä joka puolelle ja hyvin toimi. Tässä vaiheessa piilotus oli enää hyvin minimaalinen. Pakko oli päästää pieni riemun kiljauskin siinä samalla :o))) Niin ja siis ei tietty ole tota koko hommaa tehty pelkästään tänään vaan siitä saakka pikku hiljaa, kun lumet läks. Ehkä tunari ohjaaja sittenkin oppii opettamaan tuon fiksun eläimen tähänkin juttuun ;o)

Forssassa oli tänään joulunavaus ilotulituksineen, mutta eipä me olla tuolla enää muutamaan vuoteen käyty. Raketitkin näkyy tähän meidän pihalle silloin kun näkyy, koska tänäänkin taivas oli niin pilvinen ja sumppurainen, että näkyi  vaan väläyksiä. Ei sillä, että mä en mitenkään ole tuon ilotulituksen ystävä. Riittäisi vallan mainiosti pelkkä uuden vuoden räiske. Pikkusen meinaan on sellanen fiilis, että jos jollain on todella niin paljon rahaa, että sitä riittää taivaalle ammuttavaksi, niin voin kyllä antaa tilinumeroni ja rahat voi ohjata sinne…

Iltasella urakoitiin akvaarion suursiivo. Normaalistihan vesi vaihdetaan ja suodatin pestään 1-2 viikon välein ja tarvittaessa putsataan lasit. Tämä suursiivo on sitten sellanen, että kaikki rekvisiitta; kannot, isommat kivet, pohjalla oleva ruukku jne pestään oikein kunnolla levästä ja liasta. Samalla putsataan lasit ja varsinkin nurkat oikein huolella ja kasveista karsitaan kaikki huonot pois ja laitetaan ylipitkistä latvoista pistokkaita kasvamaan. Loppujen lopuksi tuo suursiivokaan ei ole mikään kummoinen urakka. Vaatii vain, että saa homman alkuun.

Eilen muuten reipastuin vielä sen verran, että virittelin osan jouluvaloista paikoilleen ja silitin ja vaihdoin parit verhot. Tänään laitoin loput valot paikoilleen. Nyt kun saisi potkittua vielä sen verran liikettä tähän eukkoon, että pikkusen joulusiivoakin tulisi tehtyä…  

Annamarian kanssa sovittiin jo reilu viikko aikaa, että mennään tänään Elonkiertoon kuvailemaan Yokoa ja samalla juoksuttamaan Nickyä ja Yokoa. Aamulla katoin ikkunasta ulos toiveikkaana sääennusteesta huolimatta. Turha oli toive :o( Niin on taas mustaa ja synkkä, kun lumi tuli ja meni ja tilalle saatiin märkyys ja vesisade :o( Asiaan jonkun aikaa pähkäilimme ja päätettiin lähteä kaikesta huolimatta liikkeelle. Yllättävän hyvin onnistui muutamat kuvatkin sentään, vaikka maisema niin lohduttoman harmaalta näyttikin. Annamaria asettaa mun kuvaustaitoja tämän tästä koetukselle, kun nytkin piti kuvata harmaassa vesisadesäässä metsässä MUSTAA koiraa… Yoko on kyllä niin alati hauska otus. Minkäs sille voi, kun elämä on vaan niin kovin hienoa :o) Iloinenhan Nickykin on ja AINA, mutta silleen colliemaisen ”söpösti”, kuten Annamaria asian ilmaisee. Teidän tarvitsisi nähdä nämä kaksi, niin ymmärtäisitte, mitä tarkoitan :o)

Aluksi käveltiin normaali Elonkierron lenkki ”väärinpäin” ja siitä jatkettiin metsäpolulle ja meidän etukäteen miettimällemme ”kuvauskalliolle”. Taas saattaa olla, että hiukan tuli hullun mainetta lisää (jos mahdollista…) kun Annamaria makasi rähmällään siellä kalliolla Yoko vieressään ja Nicky touhusi omiaan lähistöllä. Eikö sinne jostain ilmestynyt sauvakävelijä, joka muuten jatkoi matkaa aikas haipakkaa ohi ;o) Kuvien jälkeen käveltiin vielä Elonkierron lenkki takaisin ja niin vaan Yokon sitkeä yritys palkittiin ja Nickykin lähti leikkiin mukaan. Pikkusen meinaa pojjaalla olla estoja leikkiä itseään vanhemman nartun kanssa ja hoffi-säännöillä, jotka on hiukkas erilaiset kuin Ricon meillä kotona asettamat ;o) Kiitos Annamaria ja Yoko seurasta :o) Tämä otetaan jossain vaiheessa paremmalla säällä uusiksi.

Yoko poseeraa.

Nicky ja Yoko ensin kimppakuvassa kalliolla ja alemmassa Elonkierron lenkin penkillä.

Ja sitten juoksemaan! Rapa vaan roiskui ja niin oli koirat korvia myöten rapaisia, mutta niin kovin kivaa näytti heillä olevan :o)

Iltasella tein vielä poikien kanssa lenkin kotonurkissa ja sen päätteeksi viritettiin linnuille ihka uusi lintulauta sekä eilen kaupasta bongaamani hauska talikello. Koitan ottaa niistä huomenna kuvat, jos mahdollista. Nyt olisi vielä harkinnassa kaivaa tänne sisälle jouluvalot esille. On vaan niin paljon mukavampi torkkua sohvalla viltin sisällä kuin tehdä mitään kotihommia ;o)

Eilen lenkin jälkeen ripustelin ”jouluvalot” pihalle. Naapurilla niitä on tosin niin paljon, että taitaisivat riittää meidänkin pihan tunnelman luojiksi ;o) Koirat riehui hullun lailla Samin kolaamissa lumikasoissa. Ja Nicky pääsi taas viilentämään aivojaan eli sama jatkuu kuin aikaisempinakin talvina; kaivaa kuopan hankeen, työntää pään sinne kaulusta myöten, seisoskelee takapuoli pystyssä pää hangessa vaikka kuinka ja kauan ja häntä heiluu…

Aivot vissiin viilenivät ihan sopivalle tasolle, koska tokoilu sen jälkeen sujui niin hyvin. Seuraamisen osalta treenattiin vain käännöksiä. Sivulletuloja treenattiin nyt umpihangessa, joten takapäätä joutui käyttämään urakalla. Hyvin luonnisti silti :o) Luoksetulon pysäytyksiä tehtiin kierron kautta ja sekä seisominen että maahanmeno hyviä. Nyt ei edes alkanut ennakoida, vaikka otettiin muutamia toistoja peräjälkeen satunnaisesti seisomista ja maahanmenoa vaihdellen. Pojat myös jatkoivat kimppatemppunsa harjoittelua ja koko ajan paremmin alkaa sujua ja nyt tekevät kumpikin pyörähdyksensä niin lähellä toisiaan kuin haluankin.

Sisätokona otettiin vielä metskun nostoa ja lyhyttä noutoa sekä temppuiltiin. Papparainen pääsi pitkästä aikaa naksutteluun tarkoituksena saada edes etutassut pahvilaatikkoon. Juu ei onnistunut… Toi kaikki tavarat mitä irti sai, raapi mua, haukkui, peruutti, meni istu-maahan jotain miljoona kertaa jne jne, mutta ei hokannut keskellä lattiaa ollutta laatikkoa. Tästä sitten jatketaan, mutta sen tuo näemmä edelleen muistaa, että naksun kanssa puuhatessa pitää jotain TARJOTA ja koko ajan ;o) Nickyn temppuosioon kuului jumppapallo, pesuvati ja pahvilaatikko :o) Lopuksi Nicky pääsi myös "keksimään" naksulla eli ensin halusin 3 kertaa istumisen, sitten 3 kertaa maahanmenon ja lopuksi 3 kertaa "kuolemisen". Nickystäkin on tullut näissä hurjan taitava ja osaa jo tarjota vaikka mitä ja nopsaan alkaa ehdottaa muuta, jos ei naksua kuulu :o)

=============================================================================  

Tänään kokoontui pitkästä aikaa meidän omatoimitokoryhmä. Mentiin keskelle kaupunkia linja-autoaseman takana olevalle kentälle. Meitä oli kaikkiaan paikalla 6, kun saatiin joukkoon myös pari uutta eli tolleri-poika Jesper ja koikkeri-poika Rasmus omistajineen. Aloitettiin paikallaololla ja heti käytin tilaisuutta hyväksi ja laitoin Nickyn näiden uusien poikien väliin. Kaikki muut ottivat paikalla makuun, mutta Nicky teki paikalla istumisen. Olin ihan satavarma, että menee jossakin vaiheessa maahan, kun huomaa ympärillään, että kaikki muut makaa. Ihan näin sieluni silmin Nickyn ilmeen, kun valuu maahan sen näköisenä, että kuinka sä mutsi mut väärään asentoon jätit ;o) Oltiin ison lumikasan takana piilossa ja aikaa ei otettu, mutta oli se vähintään 3 minuuttia. Kyllä sitä vaan pitäisi koiraansa luottaa, koska siellähän tuo istua tönötti niin kauniisti koko ajan :o))) Muutaman kerran oli taakseen vilkuillut, mutta maahanmenoa ei ollut edes harkinnut :o))))) Hienoa Nickyseni!

Seuraamista otettiin taas myös ja useita käännöksiä. Pari suoraa luoksetuloa, joista ensimmäinen aika hidas, mutta alustakin oli kyllä aika liukas. Ruutu oli valmiiksi rakennettu alueen reunaan. Merkkeinä tummat leluämpärit. Vein Nickyn kanssa yhdessä sinne alustan, koska vaikeusastetta oli muutenkin tarpeeksi. Matkaa otin kuitenkin aika paljon. Hyvin löytyi ruutu, mutta matka taittui ravaten. Toisen otin kokonaisena liikkeenä ja tarvitsi maahanmenoon kaksi käskyä. Kävin myös palkkaamassa Nickyn maahan, mutta jatkoin suoraan kävelyä ja pyysin mukaani vaikeammalle puolelle. Tuntui kuin alkaisi sen hahmottaa vähitellen. Lopuksi otettiin vielä ruutu, jossa lähetin Nickyn vauhdista matkaan ja suorapalkka alustalta. Hienosti meni, kun ottaa huomioon, että oli aikas pimeetä ja tummat vieraat merkit nurkissa :o)

Nicky meni autoon huilimaan ja Rico pääsi tekemään omiaan. Teki muuten ihan älymakeet kaukot :o) Ricon touhujen jälkeen Nicky pääsi vielä uudestaan. Otin paikallaolon niin, että sillä aikaa käskytin Anulle ja Divalle seuraamisen ja seisoin selin Nickyyn. Ei mitään ongelmia. Kun kerran kaikki meni hyvin, niin päätin kokeilla myös metskua liikkeenä. Taas olis voinut koiraansa luottaa, kun epäilin vahvasti kylmän ja märän kapulan tuontia, mutta niin tuo sen vaan toi ilman ongelmia :o) Pari pelkkää nostoa otettiin vielä perään. Kaukoja tehtiin kans ja nekin meni suht läheltä ja avuilla ok. Liikkeestä istumista otettiin naksulla niin, että Anja naksautti Nickyn istuessa. Pari kertaa meni hyvin, mutta sitten kokeili myös seisomista ja maahanmenoa. Tätä täytyy edelleen treenata aika paljon.

Treenien jälkeen mentiin Anun ja bortsutyttöjen kanssa vielä iltalenkki kaupungin laitamilla. Olipas tooooosi kiva treenata pitkästä aikaa porukalla. Kiitos kaverit!

Eipä olisi eilen kauniissa säässä voinut uskoa millainen keli tänään on, vaikka meteorologit siitä varoittivatkin. Aamulla oli sentään vielä suht inhimillinen keli, kun lunta ei vielä satanut, vaikka tuuli olikin jo yltynyt. Sen takia köpöteltiin aamulenkki tavallista pidempänä ja hyvä niin...

Eipä tehnyt tänään mieli lähteä minnekään metsään rämpimään. Iltapäivällä käytiin kyllä jonkunmoinen lenkki ja sen lisäksi ihan kaikki mun pojat, Samia myöden, olivat lumitöissä pihalla. Menin jossain vaiheessa jo ovelta kurkkimaan, kun tuntui, että kovasti kauan viipyvät, mutta niilläpä olikin mennyt lumitöiden jälkeen leikkivaihde päälle :o) Kaikki olivat sitten aivan yltä päältä lumessa sisälle tullessaan, mutta varsin tyytyväisen näköisiä.

Äsken käytiin vielä iltapissareissu enkä ole ollenkaan varma menostani klo seitsämäksi aamulla töihin... Aurat kun ei välttämättä ehdi tällasella kelillä ihan äkkiä asuntoalueita putsata ja tuohon tielle on jo nyt kinostunut niin paljon lunta, ettei siitä henkilöautolla tarvii edes yrittää mennä. Toki ensimmäinen ongelma on saada auto edes autotallista ulos...

Käsi ei ole ollenkaan niin hyvä, kuin toivoin kortisonin jäljiltä :o( Huomenna aion töihin kyllä koittaa, mutta saas nähdä kuinka käy. Suoraksi kättä ei saa edelleenkään, ranne on tosi jäykkä ja puristusvoima varsin heikko. En oikein ymmärrä, että mikä siellä nyt sitten mättää :o( Nyt kun olkapää on ollut pidempään ihan kivassa kunnossa, niin sitten tulee tällanen ei yhtään kiva lieveilmiö. Ottaa päähän, mutta minkäs teet :o(

Aamulla lähdettiin Samin kanssa kirpakassa pakkassäässä ajelemaan kohti Tamperetta. Pääasiana oli hakea Samin pyöriin (maasto ja maantie) vähän osia. Forssasta kun ei tuollaisiin erikoispyöriin mitään löydä. Tältä osin reissu oli oikein onnistunut :o) Samalla toki poikettiin muissakin kaupoissa ja kaikenlaista pientä tarttui matkaan. Vihdoin ostin mm pitkään himoitsemani talvicrocksit :o) Ne on muuten aikas ihanat :o)

Kotimatkalla poikettiin vielä pikaisesti Ideaparkkiin. Eipä siellä ollut tarkoitus pitkään ollakaan, mutta kyllä se väentungos sai meidät sieltä ulos vielä pikemmin kuin oli ajateltu… Ruokapaikassa oli sentään sen verran tyhjää, että saatiin ruoka ihan inhimillisessä ajassa. Ei ole kyllä meikäläisen paikka tuollanen jouluruuhkainen kauppakeskus, jossa myyjät hymyilee tonttulakit päässä ja joku kuoro tai vastaava esittää joululauluja… Meillä kyllä muutenkin tuo isäntä on innokkaampi shoppailija kuin meikäläinen…

Kotiin kerettiin vielä valoisaan aikaan ja samoin tein nappasin koirat autoon ja lähdettiin taas vaihteeksi Annariinan ja jengin kanssa kimppalenkille :o) Tällä kertaa kohteena oli Syrjänharju. Voi kun tämä talvi toisi tullessaan paaaaaljon tällaisia päiviä kuin tänään. Tyyni pakkaspäivä, aurinko ja niin puhtaan valkoista lunta :o))) Niin kaunista, ettei sanoin voi kuvata. Siellä me seisoskeltiin Syrjänharjulla ja ihasteltiin maisemaa ja hiljaisuutta koirien touhutessa omiaan.

Ja kun kerran muutenkin usein kameraa mukanani roudaan, niin tällä kelillä se olisi jo liki synti jättää kotiin ;o)

Annariinalla on koirat aina vimpan päälle vetimissä tälleen talvella. Tytöillä samanlaiset takit, pannat & remmit jne.

Lucas oli nyt puettu punaisen jumpperin jälkeen vähän miehisempään maastokuosiin ;o)

Mun tokopojat :o))

Pojat katsomassa maisemia meidän näköalapaikalla.

Rico kirmasi vauhdilla kohti paikkaa, jossa sen on aina haukuttava. Tuolla soramontun ympärillä, kun haukku kaikuu mukavasti ja kyllä taas otti papparaista päähän, kun ei saanut sanottua viimeistä haukkua ;o)

Treenaaminen on viime päivinä jäänyt kovasti vähälle, kun ollaan oltu niin paljon kavereiden kanssa lenkkeilemässä. Kunhan tämä käsi tästä taas vähän tokenee, niin treenitkin jatkuu varmasti :o)

Aamulla oltiin taas Annariinan ja jengin kanssa SUPER reippaita ja jo klo 8 treffattiin Elonkierrossa. Ihana aamun sininen hetki ja vielä ihanampi luminen metsä :o)) Jos ei noissa olosuhteissa ystävän kanssa rupatellessa mieli lepää, niin ei sitten kyllä missään. Kyllä oli rentouttava päivän aloitus kerta kaikkiaan. Metsälenkin päälle kierrettiin vielä Elonkierron "normaali" peltolenkki.

Kamera oli taas matkassa, vaikka vähän meinasin, ettei aamuhämärässä kuvat taaskaan onnistu. Eipä ne niin hyvin onnistunutkaan, mutta jotain kuitenkin.

Joutsenet osuvat näköjään muuttomatkalleen aina yhtaikaa meidän kanssa. Juuri keväällä niitä ihasteltiin, kun tulivat Suomeen.

Tokokoira Lucas tulee lujaa punaisessa jumpperissa :o)

Fyra söpöläinenkin malttoi hetkeksi istahtaa lumihangessa rämpimisen jälkeen.

Kiitos Ansku jälleen tosi tosi paljon :o))

Jäin vielä hetkeksi poikien kanssa Anskun jo lähdettyä jenginsä kanssa ja tällä kertaa oli Ricon vuoro hepuloida :o) Pappakoira mennä viiletti tuulispäänä lumista peltoa.

Lenkin jälkeen lähdin pelko persuksissa lääkäriin saamaan kortisoni piikkiä käteeni. Piikistä en välitä mitään eli piikkikammon takia en todellakaan pelkää. Lähinnä se tuntemus piikin jälkeen... Kortisonin ohella käteen tuikattiin puudutetta myös ja jopas oli mukava iltapäivä, kun käsi oli lähes kivuton pitkästä aikaa :o)

Ihan hyvä, että myös tuo puudete laitettiin, koska olin sopinut Annamarian kanssa, että mennään iltapäivällä Ypäjällä räpsiin joulukorttikuvia, jos suinkin pystyn. Keli oli edelleen aivan mahtava, vaikka ei aurinko suostunutkaan näyttäytymään kuin pilviverhon takaa utuisesti. Mahdollisia joulukorttiotoksia en tässä vaiheessa viitsi julkaista, mutta tässä muutama muu kuva Ypäjän orilaitumelta.

Annamarian tytöt kimppakuvassa.

Hieman lunta mukaansa kerännyt Martta.

Mulla oli hieno suunnitelma ottaa pojista tänä vuonna sellanen joulukorttikuva, missä molemmilla on tonttu suussa ja juoksevat. Ensin ei tonttu kiinnostanut ollenkaan ja sitte Rico löi homman ihan leikiksi, joten sen osalta otettiin käyttöön kuvaversio 2…

Nicky poseerasi oikein urakalla yhden maastoesteen päälle katsellen sieltä samalla tyttöjen kirmailua esteen ympärillä.

Annamaria ja tytöt; KIITOS ja KUMARRUS!

Nyt illan tulleen alkaa ilmeisesti puudutteen teho loppumaan ja taitaa olla mukava yö tiedossa :o( Nooh kyllä se toivottavasti vielä iloksi muuttuu tässä viikonlopun aikana, että maanantaina pääsisi taas töihin. Pojat lienevät huomenna varsin onnellisia, kun me Samin kanssa lähdetään käväisemään Tampereella ja pojat saavat ihan nukkua rauhassa ;o)

Eilen päätin tehdä Nickyn kanssa tunnarin sisällä. Tätä en ole koskaan ennen kokeillut, mutta se toisi niin kivasti lisää treenimahkuja talveen. Levitin hanskat kädessä sanomalehteä matolle, kun ajattelin, että painomusteen haju on sen verran voimakas, että hukkaa edes vähän matosta tulevat hajut. Sen jälkeen levitin pihdeillä hajustamattomat kapulat paikoillaan. Päästin Nickyn huoneeseen ja vein Nickyn nähden "oman". Sen jälkeen temppuiltiin hetki, jotta ei hae näöllä, kun matka oli sen verran lyhyt. Jestas kun haisteli taas hyvin ja toi hyvin hyin varmasti oman :o) Todellakin meidän päätelmä keskiviikkona Anun kanssa piti paikkansa, että epävarmuudesta johtuu tuo vieraassa paikassa väärän nappaaminen, vaikka oikeankin "merkkaa". Paljon siis treeniä tarvitaan tämän(kin) kanssa, niin kyllä se siitä :o)

Treenattiin me myös meidän "tanssii" temppua pesuvadilla sekä Nickyn mahtumista pahvilaatikkoon ;o) Ihan viimisen päälle turhia juttuja, mutta meillä on niin kovin hauskaa niitä tehdessä. Ja itse asiassa se hyöty niistä on, että Nickyn takapään käyttö on jo nyt selkeästi parantunut. Otettiin me kaukojen asennon vaihtoja myös ja nyt ehkä alkaa pikku hiljaa liikeradat hahmottua...

Lenkillä käytiin tänään ihan vaan keskenämme Mustialassa eikä edes kamera ollut matkassa.

Valoisalle, mutta ulkona kuvaamiseen jo liian hämärällä lähdin poikien kanssa kohti Riihivalkamaa. Pääasiana oli mennä katsomaan pieniä bortsun pentuja, mutta ensin kiirehdittiin lenkille ennen pimeää. Pelloilla oli vielä aika vetistä ja kuraista, mutta mitäpä tuosta. Ja hiukanko olen ylpeä taas mun pojista. Meidän lenkkiporukka nimittäin koostui Ricosta ja Nickystä sekä Luca ja Nanci tollereista, jotka siis ovat saman lauman koiria. Ihan uskomattoman hyvin onnistui tämä yhden nartun ja 3!!! uroksen kokoonpano. Mitään sanomista ei koko lenkin aikana tullut ja loppumatkasta pojat jo haistelivat ja merkkailivat samoja puuskia rinta rinnan. Aika mahtavaa :o)

Lenkin jälkeen mentiin sisälle haistelemaan pennun tuoksua. Nimittäin Oonalla tuhisee pentulaatikossa 4 (2 urosta ja 2 nartua) aivan ihanaa bortsuvauvaa :o) Niin ja tiedoksi blogin lukijoille, että en ole ottamassa pentua. Kuvaamaan vaan menin ja sitä paitsi kaikki pennut on jo varattu ;o) On ne pennut vaan niiiiiiin suloisia, "vääränrotuisetkin ;o)

Kiitos kaimalle lenkkiseurasta, teestä ja pennun tuoksusta! Varmasti tulen vielä pariin kertaan ennen luovutusikää palleroita katsomaan :o)

Yöllä oli satanut lunta :o))) Illalla vielä nukkumaan mennessä sade ropisi ikkunaan, muta aamulla oli maa edes vähän valkoinen :o) Vielä aamulenkillä oli varsin märkää, mutta auringon noustessa päivä alkoi nopsaan kirkastua ja lämpötila laskea.

Aamulla klo 9 aikaan treffattiin Anun ja bortsutyttöjen kanssa Paavolan kentällä. Ensin otettiin pienet treenit ja sitten viereiseen metsään lenkille. Molemmat pojat teki ruudun, mutta hieman oli hakusessa ehkä lumen takia??? Nicky lisäksi ihmetteli vähän siksi, että teki viimeisenä ja siksees oli ruutu ja sen ympäristö jo aika myllääntynyt, joten ruutua oli vaikeampi hahmottaa. Siihen nähden ihan hyvä suoritus :o) Lopuksi otettiin vielä yksi helppo läheltä ja se menikin sitten jo ihan ”rutiinilla”.

Nickyn kanssa tehtiin kisanomainen tunnari Anun toimiessa liikkeenohjaajana. Tai tunari siitä sitten tuli pitkästä aikaa :o( Nicky lähti ihan ok ja haistelikin hyvin, mutta jostakin syystä toi kuitenkin väärän. Uudella lähetyksellä sitten vaan arpoi jonkun, minkä toi eikä käyttänyt nenää yhtään. Loppuun piilotin oman sitten vaan lumiseen heinikkoon ja se tuli hyvin ja pääsin palkkaamaan kunnolla. Anun kanssa pohdittiin, miksi näin ja tultiin siihen tulokseen, että Nicky on vieraassa paikassa vielä kovin epävarma kapuloiden luona. Olisi varmaan syytä lyhentää matka ihan lyhyeksi, kun ollaan vieraassa treenipaikassa ja muuten tehdä kotona toistoja toistojen perään, jotta onnistumisia tulisi paljon ja sen myötä varmuutta.

Nicky teki myös luoksetulon niin, että merkkitötsät oli paikoillaan, mutta en pysäyttänyt. Ekaa tötsää vähän vilkaisi, mutta vauhti ei silti hidastunut. Hyvä näin, mutta vieläkään en tiedä, miten tästä saadaan joskus kokonainen liike… Suora luoksetulo ja irralliset pysäytykset toimii, mutta tää kaikki yhdessä... Siinä on aika paljon ”liikkuvia osia” ja siis päänvaivaa ohjaajalle ;o) Loppuun Nicky teki vielä sivulletuloja ja seuraamista. Nämä ihan ok, vaikka seuraaminen olisikin voinut olla vielä napakampaa.

Treenin jälkeen mentiin tosiaan kentän viereiseen metsään lenkille. Anu oli sieltä keksinyt mukavan uuden reitin. Lopuksi vielä juteltiin hetki kentällä ja koirat saivat kirmata mielin määrin. Anun tytöt näyttivät Nickylle ensin mallia, että kyllä lähtee. Joo Nicky veti ihan omia kierroksiaan :o)

Diva kävi sitten kuiskimassa vähän lähempää, että tuu poika mun kaa juokseen. Ja sitten mentiin :o)

Tyttöjen lähdettyä jäin vielä hetkeksi kentälle nauttimaan auringosta. Ja räpsin muutaman kuvan pojista. Pitää olla todistusaineistoa, että kyllä sitä lunta ainakin inan verran oli maassa tänäkin talvena…

Pojille iski vielä joku ihme leikkipuuska. Ensin kunnon pystypainit ja sitten Ricon haukunnan säestämänä Nicky säntää miljoonaan omille kierroksilleen. Varsin järkevän näköistä touhua näyttää olevan, mutta kivahan se on, että on kivaa ihan vaan siksi, että on kivaa ;o)

Lääkärin pitäisi tässä tämän päivän aikana soitella, että miten tämän käden kanssa nyt sitten toimitaan. Särky pysyy jossain määrin kurissa lääkkeillä, mutta muuta paranemista ei sitten olekaan vielä havaittavissa ja puristusvoima on heikentynyt entisestään :o( Käsi on nyt kuitenkin kolmatta päivää levossa. Siis tuo koirien kanssa touhuaminenkin menee täysin käden ehdoilla ja tokoliikkeethän tapahtuu pääosin ohjaajan vasemmalla puolella. Ja helpompi tuolla maastossa on lenkkeilläkin, kun koirat saa mennä vapaana ja ite voi rauhassa lompsutella eteenpäin. Ei vaan pysty tällä kelillä pelkästään sisällä olemaan. Tuleepahan ainakin päätä hoidettua kaverin kanssa rupatellessa ja maastossa liikkuessa :o) Onneksi nämä oikean käden vaivat on jo sen verran tuttuja, että tietokoneen käyttökin onnistuu suht näppärästi vasurilla…

Sairaslomalla toki voisi aamulla nukkua pitkään, mutta ei koiraihminen ;o) Ja siis koirat ei herättäneet kylläkään… Jos on mahdollisuus lähteä aamulla auringon nousun aikaan kaverin kanssa metsään aamulenkille, niin tilaisuus käytetään oitis :o) Treffattiin Annariinan ja jengin kanssa klo 8 aikaan aamulla ja ajettiin Saaren Kansanpuistoon. Ihana taivaanrannan rusotus pakkasyön jäljiltä.

Koirat pääsi autolta asti kirmaamaan vapaana ja meidän jengissä on nyt sitten tapahtunut totaali rakastuminen ;o) Nimittäin pieni Fyra on päättänyt, että Nicky on hänen valittunsa eikä Nickykään voi ihan olla huomaamatta neidin jatkuvaa pusuttelua ja lähentelyä. Nicky ei vaan ole oikein tottunut, että naiset tekevät itseään noin tykö, mutta kyllä Nickykin huomaa homman ytimen viimeistään Fyran ekan juoksun aikaan/jälkeen ;o)

Sen verran kylmää oli yöllä ollut, että järvi oli rannoiltaan ohuessa jäässä. Aivan ihana keli kävellä ja metsän keskelle ei tuntunut edes koko ajan koventunut tuuli. Loppumatkasta tuli jo muutama pisa vettäkin, että oikein hyvin ajoitettu lenkki meillä :o) Hikihän siellä tuli tarpoessa. Kamerakin oli taas uskollisesti matkassa mukana, mutta liikekuvista ei ollut mitään toivoa :o( Niinpä ne muutamat kamerassa olleet kuvat pikku Fyrasta olivat kaikki epätarkkoja :o( Tuo nassikka kun ei montaa sekuntia ehdi olla paikoillaan.

Muutama maisemakuva matkan varrelta.

Niin rannalla kasvava puu, ettei ole pystyssä kestänyt. Silti ihan elävä ja kesällä lehdessä. Hauskasti oksat nyt jääritteessä kiinni.

Nicky hyppäsi polun varrella olleen taukopaikan pöydälle ”turvaan” pientä sinnikästä ihailijaansa.

Rico kääntyi hämmästyneenä katsomaan, kun kyselin, että mihin pappakoira aikoo mennä, kun suunta oli täysin muu kuin muilla ;o)

Duo-linssiluteen viettäessä vielä toipilasaikaa oli Bellan hoidettava penkillä poseeraaminen.

Lucas oli ihan tohkeissaan jäästä. Tassulla piti käydä rannassa kokeilemassa ja vesilammikoiden jäällä piti hangata itseään ja kieriä. Ihan hassu jellona :o)

Lenkin viimeisessä kuvassa huomaa hyvin tuon äkkiä muuttuneen sään.

Nicky kiipesi isolle rantakivelle sadetihkuista maisemaa tiirailemaan.

Kiitos Annariina ihan miljoonasti lenkkiseurasta :o)))

Iltapäivän lenkin yhteydessä otin Nickyn kanssa seuraamista ja sivulletuloa. Taisi olla virittely vähän huonoa, kun teki kyllä ihan ok, mutta joteskin vähän kuin unessa. Ei sitten viitsitty kauaa vääntää. Illalla voisi ottaa sisällä vielä jotain pientä paremmassa vireessä.

Sain  muuten tänään tuen käteeni ja heti helpotti oloa kummasti. Eihän se kipua varsinaisesti mihinkään vie, mutta tukee tosi hyvin :o) Ja tässä illan koittaessa on kyllä huomannut, ettei ole meikäläinen kovin tujuihin lääkkeisiin tottunut, kun ihan on veto pois jo alkuillasta. Just torkuin tunnin sohvalla ja hyvin voisin jatkaa…