Tänä samaisena päivänä tasan vuosi sitten sain aamuyöstä puhelun, että nyt voisit lähteä tulemaan. Tarkoitti siis sitä, että Pirren synnytys oli käynnistynyt. Unenpöpperöstä huolimatta sain itseni harvinaisen nopsasti jalkeille ja kiiruhdin noin ½ km matkan. Jonkun ajan päästä tuli maailmaan ensin 2 soopelityttöä, sitten 2 tri urosta, tri narttu ja vihon viimeisenä soopeli uros.

Siinä se mun SUURI unelma sitten vihdoin tuhisi. Varsinkaan nyt Nickyn poismenon jälkeen en mitenkään pysty kiittämään Seijaa ja Pirreä tarpeeksi mun unelman toteuttamisesta. Paljon enemmän kuin karhun verran kultaa on tuo 1-vuotias Jacky  Paljon Paljon Onnea mun isoksi varttunut ihanaakin ihanampi pikku-karhu

Jacky sai tänään ehkä parhaan synttärilahjan ikinä, kun pääsi lähes 2 tunnin metsälenkille Fyran kanssa  Tai koko lauma meillä oli mukana, mutta nämä kaksi pitää huolen vauhdista ja vaarallisista tilanteista  Paikaksi valittiin Saari silläkin uhalla, että tiedettiin koko matkan olevan melkoista rämpimistä. Siksi kuitenkin tämä paikka, että meillä oli isosti aihetta juhlaan ja sen paikka oli reitin varrella olevalla laavulla. Nimittäin Duosta tuli sunnuntaina AVA sekä nuo Jackyn synttärit saivat aikaan sen, että repussa oli mukana vähän pullaa ja kuumaa kaakaoo sekä koirille broilerin sydäntä ja lihanamusia  Onnea vielä Ansku ja Duo mahtavasta suorituksesta! Tämä oli todellakin vaikeuksien kautta voittoon  Ihan älyttömän hieno juttu.

Laavulle asti ja takaisin meni yhdet jäljet, mutta mehän ei samaa reittiä tulla takaisin, joten laavulta eteenpäin todellakin tarvottiin umpihankea. Hiukan rankkaa, mutta ehkä ihan aiheellista herkuttelun jälkeen  Onneksi meillä oli mukana Rico pappa raivaamassa polkua muille.

Jackyn parhaat synttärit ikinä sisälsivät

PALJON juoksemista

lumiukkoilua

parhaan kaverin kanssa hengailua

lelusta taistelua

lumipesua

tanssiharjoituksia

keppien ja risujen kantamista

sekä virallisen synttäriposen

Ei noilta kahdelta kyllä virta lopu. Kun päästiin pois ihan umpihangesta, niin alkoi vielä ihan hullun ralli, joka jatkui autojen ympäri juoksemisella. Hiki tulee, kun niitä katsoo…

Fyralta ja Ansku kummitädiltä Jacky sai lahjaksi ihanan kettu-tennispallo lelun, jolla on makee karvainen häntä ja jolle Jacky antoi kyytiä heti sen paketista esille saatuaan. Lisäksi paketissa oli varsin herkullisia lammasnugetteja. Jacky kiittää kovasti  Itse ostin Jackylle mega-wuban, josta tulee lähinnä ulkolelu. Se kun on vähän vaarallisen iso sisällä pelattavaksi, mutta toki sitä sankarin piti saatuaan kokeilla :o)

Illalla Jacky teki vielä Samin kanssa lumityöt ja sitten olikin karhun synttäripäivä vietetty ja sankari meni onnellisena pedilleen nukkumaan :o)

Tehtiin ihan kotosalla lenkki, mutta silti päästiin rämpimään, koska lumiaura ei ollut vielä tuonne kaupungin laitamille eksynyt. Ja sitä lunta oli tosiaan yön ja päivän aikana tullut ihan kiitettävästi… Lenkin jälkeen harrastin hyötyliikuntaa kolaamalla pihan puhtaaksi. Alkaa olla jo kasat pihalla melko korkeita, minne lumi pitäisi lykkiä. Jacky tosin tykkää kasojen päälle kiivetä ja sinne se papparainenkin välillä innostuu kiipeämään ja tunneleita kaivamaan

Lumitöiden jälkeen treenattiin jonkun aikaa rallytoko juttuja. Takapään käyttöä tarvii nyt treenata ihan urakalla, koska siinä Jacky paineistuu helposti, kun ei osaa ja mä alan ”ahdistella” varataloavuilla liikaa. Onnistuttiin hetkeksi hukkaan jopa perusasento, mutta se sentään löytyi takaisin  Kontaktia treenattiin kanssa ja se onnistui hyvin

Ulkoiltiin oikein koko rahan edestä, kun seuraavaksi Jacky pääsi tutustumaan uusiin ystäviinsä. Taannoin blogissa oli kuvia pienestä Merle collietyttösestä sekä samaan laumaan kuuluvista vinttaripojista. Eilen päätettiin tutustuttaa pojat ensin keskenään ja Merle pääsee sitten seuraavaksi mukaan. ”Sotasuunnitelmana” oli, Sini tuli laumansa kanssa pyörätietä ja me lähdettiin Jackyn kanssa käveleen jonkun matkaa heidän edelle kuin oltaisiin tavalliselle lenkille kotipihalta lähdetty. Sini ja vinttarit saavuttivat meidät ja siitä sitten jatkettiin yhdessä matkaa. Kyllä tällanen tutustuttaminen on tervepäisten ja sosiaalistettujen koirien kanssa helppoa  Pari vanhinta whippetiä oli sitä mieltä, ettei juurikaan kiinnosta, nuori whippet, kuin Jacky myös, olisivat olleet heti valmiita leikkimään, samoin saluki nuorukainen, vaikka häntä selvästi jänskättikin moinen karvainen otus  Jackyn mielestä homma oli ihan ok, että tänään kuljetaan tämännäköisten kaiffareiden kanssa  Käveltiin siitä sitten jonkunlainen lenkki kimpassa lumipyryssä. Kiitos Sini ja pojat! Nyt kun Merle vielä vähän kasvaa, niin päästään koko porukalla yhdessä lenkille

Loppuilta menikin sitten telkkaria katellen ja koneella istuen. Iltalenkin jälkeen "pääsin" taas jatkamaan lumitöitä, kun nyt se aura sitten oli käynyt ja heittänyt vallin postilaatikoiden ja pihalleajon eteen. On muuten jännä homma, kun meillä on 4 talon yhteinen postilaatikkoteline. Jostakin syystä kadun toisella puolella asuvat 2 huushollia eivät katso aiheelliseksi puhdistaa postilaatikon edustaa koskaan  Ei siihen kauaa postiautolla pääse, jos auran jättämä valli aina vaan sotketaan paikoilleen  Ei tuo vähälumisena talvena mitään, mutta nyt alkaa naapurin kanssa jo vähän nyppiä, kun me kaksin se aina putsataan… Laiskuutta vai ajattelemattomuutta, en tiedä.

Eilen meni aamupäivä sujuvasti siistiessä huushollia sen verran, että kehtasi ottaa illalla vieraita vastaan  Iltapäivällä lähdettiin Anskun kanssa Elonkiertoon. Mentiin lyhyempi mettälenkki, mutta sitten rämmittiin pellon poikki, jossa ei näy enää aavistustakaan siitä hienosta traktorin perälevyllä vedetystä baanasta. Jacky ja Fyra olivat ilmeisesti perjantaista vielä hiukan väsyneitä, koska meno oli tavallista rauhallisempaa. Tahtoo sanoa, että väliin mahtui tavallista enemmän raviaskelia laukan sijasta

Illalla meille tuli lapsuuden ystäväni perheensä kera kyläilemään. Perheen ekaluokkalainen poika on saanut pienempänä pari kertaa pahan peljätyksen koirien kanssa huolimattomien koiran omistajien takia ja pelkää ihan tosissaan  Jacky toimitti eilen sitten ”terapiakoiran” virkaa ja loistavasti virkansa hoitikin  Jacky tykkää lapsista kovin, mutta ei tungettele liikaa kuitenkaan ihan iholle asti vaan lähinnä hengailee siinä mukana ja huiskuttelee häntää.

Eilen otettin Jackyn rakastama tennispallo avuksi. Perheen keskimmäinen 4-vuotias ei pelkää, joten hänen kanssa ensin touhuttiin niin, että Jacky otti kopin pallosta ja vei sen pojalle takaisin. Jackyhan on siis pallon kanssa opetettu, että tiputtaa sen itse suustaan kämmenelle. Hetken aikaan tämä pelkäävä poika katseli touhua ja sen verran kivalta näytti, että loppuillasta uskalsi jo itsekin kutsua Jackyn tuomaan pallon suoraan hänen käteensä ja ekan kerran kyykistyi myös lattialle makaavan Jackyn viereen silittämään  Mun maailman ihanin karhu! Mä olen oikeesti ihan älyttömän ylpeä ja onnellinen  Tuon parempaa kokemusta ei pelkäävä lapsi voi saada  Jacky oli kyllä siinäkin hauska, kun koitti olla kovin tasapuolinen, että kaikki saa heittää hänelle palloa yhtä monta kertaa eikä voinut millään ymmärtää, että miksi ½-vuotias äitinsä sylissä istuva vauva ei heitä palloa, vaikka sen ihan syliin asti vie  Voi sen pienen vauvan ilmettä, kun hänelle tämä oli ensimmäinen koirakokemus kosketusetäisyydeltä ja sai sen pienen kätösensä upottaa pehmeään turkkiin. Naama loisti kuin Naantalin aurinko  Rankkaa oli terapiakoiran hommat, koska samoin tein vieraiden lähdettyä paineli Jacky nukkumaan.

Tänään oltiin sovittu pitkästä aikaa Anjan ja Jaffin kanssa treffit Elonkiertoon jo aamupäivällä. Jessen piti alun perin tulla mukaan ja Ricon jäädä kotiin, mutta koska Jesse oli pesun jäljiltä vielä kostea, niin otin Ricon kumminkin matkaan. Mentiin suunnilleen sama lenkki kuin eilen paitsi pellon osalta päästiin nyt moottorikelkan baanaa. Niin ihqut sisarukset  Ja Rico-pappaa ei voi olla nauramatta, kun kerjää Anjalta namia. Niillä on ihan oma juttunsa tohon. Rico menee jotenkin vaivihkaa Anjan luo ja napostelevat niin huomaamatta, ettei nämä kakarat edes aina huomaa mennä kerjuulle samalla. Hauska papparainen  Kuvia ei viikonlopun lenkeistä ole, koska edelleen oli niin kovin pilvistä. Kiitos Ystävät Rakkaat

Iltapäivällä olin katsomassa tällasia ihanuuksia  Ihana pennuntuoksu. Nämä ovat siis Divan & Zetan 5,5 viikon ikäiset pennelit, jotka ovat olleet viikon Anulla hoidossa. Yksi näistä on Maya-neiti, joka tulee 1½ viikon päästä äipän ja mummin riemuksi kokonaan  Pennut oli tarkoitus väsyttää ennen kuvausta, mutta homma kerkes vähän liian pitkälle ja pentujen mielestä makuukuvat on vähintään yhtä hyviä kuin istuen otetut

Kiitos Anu, kun sain tulla naperoita nuuskuttelemaan. Maya tosin taitaa jatkossakin "muutaman" kerran mun kameran linssin eteen eksyä

Illalla Sami meni vielä flowride-pyöräilyyn Kutomolle ja me poikien kanssa kyydissä niin, että käveltiin iltalenkkinä sieltä kotiin. Matkalla nähtiin Anskun äiti, joka oli tulossa hiihtämästä. Jacky ei ole ennen nähnyt hiihtäjää suksien kanssa noin, että olisi erottanut sukset. Ei voinut pieni koira ymmärtää, että ihmisellä voi olla niiiiiin pitkät jalat, kun suksen kärjet heilui jalkojen tahdissa. Niitä piti sentään moneen kertaan käydä ihmettelemässä. Kyllä vaan niin monta ihmeellistä asiaa vielä liki vuotiaan koiran maailmaankin löytyy  Olipas kiva viikonloppu! Nyt tartteis mennä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla aloittaa uuden työviikon.

Torstaina päästiin vihdoin taas dogitiimin tokokurssille. Vihdoin siksi, että useampi kerta on jouduttu perumaan kovan pakkasen takia. Tämä olikin nyt 6 kurssikerran viimeinen, mutta maaliskuun alussa alkaa seuraava kurssi

Ruudussa jatkettiin Jackyn kanssa sitä, että palkka on ruudussa valmiina ja nyt otettiin treenin alle myös stoppi. Nyt osti kyllä selvästi sen, että palkka on ruudussa, vaikka sen vientiä ei näe. Leikin toisella lelulla ja Anu vei toisen. Skannasi ruudun hyvin ja lähti hetkeäkään epäröimättä, vaikka toisen lelun näki menevän taskuun. Näitä muutama ja kaikki yhtä hyviä  Stopin kanssa olikin sitten ongelmia OHJAAJAN kanssa. Siis niin älyttömän paljon myöhässä kun vaan voi olla. Kun saatiin se kohdilleen, niin johan toimi. Toi ruutu kyllä näyttää oikein kivalle tällä hetkellä  Kiitos Anu kurssista hyvine neuvoineen! Maaliskuisen kurssin alkua odotellessa

Jacky ja Rokka eivät ole ennen nähneet, mutta yhteinen sävel löytyi heti ja sitten menoksi  Tosin selvästi huomasi, että paikka on Rokalle tuttu ja Fyralle & Jackylle uusi ja vieras. Pysyivät meinaan paljon lähempänä ja vähän tarkkailivat tilannetta. Keli oli harmaa ja kuvat sen mukaisia, mutta muutaman halusin silti räpsiä tästä kokoonpanosta.

Melkoista menoa

Rokka ei ihan tämän yhden kerran perusteella päässyt karhun kaadon juoneen kiinni

 

 

Kiitos kaverit lenkkiseurasta ja Minnalle ISO kiitos näiden ”uusien” lenkkimestojen näyttämisestä

Parin tunnin levon jälkeen Ansku ja Fyra hakivat puolestaan meidät Jackyn kanssa kyytiin ja suunnattiin Lietoon rallytokon alkeiskurssille. Ansku jossain vaiheessa joulukuuta mainitsi ilmoittaneensa heidät Fyran kanssa sinne ja jonkun aikaa asiaa pohdittuani ilmoitin myös meidät Jackyn kanssa samalle kurssille  Kurssin vetäjänä toimii koiranomi Paula Speer.

Eilisellä kerralla harjoiteltiin kontaktikävelyä, paikallaoloa seisten, istuen ja maaten ohjaajan hilpakoidessa koiran ympärillä omiaan, sivulletuloja edestä ja takaa sekä kääntymistä sivulta eteen seisomaan. Kaikki tuli samalla myös läksyksi, joten jottain tarttis kai viikon aikan tehdä  Ihan hurjan hyvin Jacky ja Fyra keskittyivät meille vieraassa hallissa, uusien hajujen ja 5 vieraan koiran parissa. Kivalta vaikutti kaikin puolin!

Kotimatkalla oli jo melkoisen väsynyt fiilis ja kikatus sen mukainen  Matkalla haettiin Rico vielä kyytiin täyshoidosta  Kotona vein pojat heti pissalle ja sitten saatiinkin kaikki painella nukkumaan rankan, vaikkakin erittäin mukavan perjantain jäljiltä. Kiitos Ansku seurasta ja ennen kaikkea siitä, että houkuttelit meidät mukaan rallytokoilemaan 

Ei taas kyll aamulla ihan kauheesti hymyilyttänyt, kun kello pärähti soimaan klo 4.15 sunnuntaiaamun kunniaksi... Kaiken lisäksi pakkasta -23. Rauhassa saatiin kyllä aamulenkki tehdä, kun ei edes lehdenjakaja ollut vielä siihen aikaan liikenteessä  Lenkin jälkeen kävin varmistamassa, että auto on mennyt ajastimella lämpiämään ja samalla sitten olin roudaamassa myös tavarat valmiiksi autoon. Muuten hyvä idea, mutta kaukosäädin ei sanonut mitään auton vieressä. Kiersin ja kaarsin ympäri autoa ja koitin eri kohdissa, mutta kun ei aukea niin ei aukea. Ei siinä muuta, mutta kun on hälytin ja kaukkarilla lukkoon laitettu, niin hiukan on hankala tilanne. Ei auttanut muu kuin mennä Samia herättämään. Ja da daa! Täydet pisteet mun maailman fiksuimmalle aviomiehelle  Samoin tein unenpöpperössä sanoi koodanneensa mun auton myös oman autonsa kaukkariin ja sillähän se sitten aukesi samoin tein. Outoo oli laittaa auto lukkoon oven lukosta, mutta pääasia, että saatiin toimimaan  Huomenna pitää töissä tutkia onko kaukkari sanonut kokonaan työsopimuksen irti vai patteri vaan tsipannut.

Näyttelypaikalla oltiin hyvissä ajoin. Itse asiassa ihan ensimmäisinä colliekehän laidalla. Siinä sitä olikin tyhjän kehän laitamilla miettimistä, mihin häkki tällätään  Meillä oli mukana vain tuo mun iso kangashäkki, kun Jacky ja Jaffi mahtuu sinne oikein näppärästi molemmat. Nopsaan aika taas meni kehän laidalla rupatellessa. Pennut ja nartut oli siirretty toiselle tuomarille, joten molemmat kakarat oli liki yhtaikaa kehässä. Jacky hienosti jun ERI 3  Oikein tyytyväinen olen sen esiintymiseen ja käytökseen, vaikka jalan nostamisen tultua mukaan kuvioihin, on myös tytöt alkaneet kiinnostaa ihan toisella lailla. Avoimissa nartuissa pyörähdin vielä esittämässä kauniin trikin Riia neitosen. Tuloksena ERI, mutta ei sitten enää sijoitusta isossa luokassa.

Jaffin kohdalla tämä tuomarimuutos oli kurja homma  Alunperin ilmoitettu tuomari tykkäsi selvästi suht kookkaista koirista, kun taas jun nartuille vaihtuneen tuomarin mielestä Jaffi oli liian iso. Tuloksena H, mutta kyllä se ERIkin sieltä vielä taatusti noin kauniille tytölle tulee  Nartuilla vaan iso koko jakaa vielä enemmän mielipiteitä kuin uroksissa. Se tahtoo olla, että joko tuomari tykkää kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Kiitos Anja ja Jaffi matkaseurasta

Jakautuminen kahdelle tuomarille teki sen, että kehä loppui varsin ajoissa ja olin kotona jo kahden perästä. Koirat pienelle lenkille ja päikkäreille. Eipä ole parin tunnin päikkärit aikoihin maistuneet niin hyvälle kuin tänään 5 tunnin yöunien jälkeen  Nyt sitä saisikin kömpiä sitten uudestaan nukkumaan, että jaksaa aamulla kammeta itsensä pystyyn tuntia myöhemmin kuin tänään...

Vau mikä viikko, kun perjantaita lukuunottamatta ollaan ulkoiltu koira- ja ihmisystävien kanssa pitkin ihania lumisia metsiä  Maanantaina ja torstaina oltiin Anskun ja koirien kanssa Saaren kansanpuistossa. Koirat jo tietävät, mistä kohtaa kurvataan jäälle päästelemään höyryjä. Kai se aakee laakee saa sen aikaan, kun ihan hullun lailla pitää painaa menemään. Kiitos Ansku ja jengi! 

Tiistaina ja keskiviikkona sitten taas oltiin Anun ja Noomin kanssa Paavolan metsässä. Ei voi nauramatta katsoa Noomin ja Jackyn toimintaa  Tällä parilla on joku ihan eriskummallinen leikki, mistä ei ihan ota selkoa, mikä siinä on se pointti. Mutta samapa tuo, kun molemmilla tuntuu olevan HuRjAn kivaa. Kiitos Anu Noomi.

Eilen oli kovasti odotettu mun oma aika Osteopaatti Leena Piiralle. Lähdin töistä jo ajoissa ja koirien lenkityksen jälkeen hain äitin kyytiin ja huristeltiin Turkuun. Kroppa on ollut reilun kuukauden verran ihan karseessa kunnossa  Tuossa ennen joulua jäi kaikki venyttelemiset ym tekemättä ja jossain vaiheessa jumit menee siihen malliiin, ettei enää mitkään omat toimet auta. Pikku hiljaa tuo pariin kertaan kasaan kursittu olkapää on myös taas alkanut löystymään  Rintarangassakin oli melkoisen kireitä kohtia selkärangasta ja niskasta puhumattakaan. Nyt on taas kuitenkin kropassa normaalia liikettä ja keuhkolla enemmän tilaa hengittää. Kiitos Leena!

Käsittelyjen jälkeen mentiin äitin kanssa vielä shoppaileen. Jos rahanmenoa ajattelee, niin ei olisi kannattanut   Äiti löysi itselleen jo pitkään itsemänsä hiihtopuun ja mun matkaan tarttui sekä matalat että hieman varrekkaammat gore-tex kengät. Vanhat kun vuotaa ja sukat kastuu vähäkin lämpeemmillä keleillä, kun lumi sulaa lämpimän kengän päälle. Syömässäkin poikettiin ja kotiin päästyä oli niin zippi, että melkiis saikin kömpiä nukkumaan.

Aamulla kurkkasin puhelinta yön jäljiltä ja Annariina siellä kyseli lenkille. Fyra oli ilmoitettuna Turun näyttelyyn, mutta Ansku päätyi jäämään kotiin, kun Fyran turkki on vähän kasvun vaiheessa eikä tosiaankaan parhaimmillaan. Pakkasta oli melkiis -20 astetta, mutta vihdoin paistoi myös aurinko ja niinpä ei tarvinnut meikäläistä kahta kertaa lenkille pyytää  

Pomppa-Rico

Fyra karhun syleilyssä ja siitä se sitten taas lähti

Väliin muutama raviaskelkin sentään

Karhu ja Leijona

Autolle tullessa homma lähti sitten ihan lapasesta. Mitä enemmän me Anskun kanssa naurettiin, sitä enemmän nuo kaksi juoksi.

Välillä Jacky sekosi omaan näppäryyteensä, kun koitti oikoa kurvissa,

mutta eipä se tahtia haitannut

Lopuksi vielä personal trainer antaa suukon treenattavalleen hyvin suoritetusta treenistä

Kiitos ihanasta aamulenkistä

Jacky on nyt harjattu huomista varten kuntoon. Vielä tarttis pakata tavarat mukaan ja taas kerran ettiä keittiöö... Huomenna aamulla on treffit klo 6 Jokioisilla, joten taitaa päikkärit olla kova sana kotiinpäästyä. Tuskin kotihommat ainakaan jaksaa liiemmin kiinnostaa