Vapun jälkeen piti loppuviikon oikein aika kiirettä. Ensin keskiviikkona ajelin poikien kanssa osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn Halikkoon. Pappa pääsi ensin ja on edelleen ikäisekseen hyvässä kunnossa kropastaan. Ei jumeja, eikä lukkoja missään  Vain autuas pappa, joka melkiis silmääkään räpäyttämättä makasi tyytyväisenä öristen paikoillaan  Jackyn kohdalla vähän jänskäsin talvisen selkävamman tilanetta, mutta onneksi turhaan. Mitään lukkoja tai varsinaisia jumeja ei ollut missään, vai pientä kankeutta lapojen seudulla. Tulipa hyvä mieli taas, kun pojat on kunnossa

Torstai ja perjantai menikin sitten iltojen osalta Turussa Lentsun tokokursseilla  Torstaina aloitettiin paikallaoloilla ja ne ei todellakaan ole Jackyn bravuuri, kun sen liki suoraan autosta siihen ottaa… Ja vielä Lyylin vieressä… Ensin istuminen, jossa kiusaus lähteä Lyyliä moikkaamaan kävi vastustamattomaksi, mutta Lentsu esti aikeet alkuunsa ja palautti karhun paikoilleen. Sen jälkeen oli ok. Sitten makuu, jossa alkuun oli vähän päätään käännellyt ja lopuksi piippasi, kun palasin luo. Muuten ihan ok tämä. Sitten tunnari, jossa edelleen Lyyli olis kiinnostanut enemmän. Ei katsonut yhtään, mihin Lentsu kapulat vei ja niinpä sitten lähti mihin sattui. Kapuloille osuttuaan toi kyllä oman pienen varmistelun jälkeen. Tätä pitää nyt alkaa työstämään, että katsoo edes vähän, mihin ne kapulat viedään… Sitten kaukojen pariin. Muut vaihdot on teknisesti ok, mutta s-m etenee ihan törkeesti. Tää tarvii nyt ottaa kunnolla työn alle. Loppuun treenattiin oman ohjaajan kuuntelemista ja siinä Jacky oli ihan PRO  Toimi vaan mun käskyllä eikä oikein ottanut häiriötä mistään. Jeee! Kurssin jälkeen jäätiin vielä ottamaan paikallaoloa Lyylin kanssa ja nyt Jacky pystyi olemaan ihan rauhassa piilolle katsellen. Tarvii siis tunnin Lyyli siedätyksen ennen kuin pystyy keskittymään

Perjantaina ajeltiin Anskun kanssa Lentsun kisakurssin ekalle keralle. Tämän kerran aiheena oli kisatason mittaaminen omassa luokassa. Eipä ollut häävi mein voivoin taso… Liikkeet oli sekoitussa järjestyksessä. Paikallaololla aloitettiin ja se tehtiin pariin kertaan, kun joku koira sieltä lähti. Jacky pysyi, eikä ollut edes meinannut lähteä, mutta levoton oli aluksi taas ollut. Me oltiin yksilöliikkeissä ekana eli se pahin paikka mulle. Ensin liikkeestä istuminen, jossa Jacky tartti kaksi käskyä, muuten ok. Toisena luoksetulo, jossa ei ollut taas seisomaan stopista kuullutkaan ja sit mun pasmat sekos, enkä käskenyt maahankaan  Ruutu oli sentäs tooooosi hieno, vaikka ei olla aikoihin tehty kokonaisena  Hyppynouto oli muuten kiva, mutta ne hypyt unohtui  Liikkui reippaasti laukalla ja tuli hyvään perusasentoon, mutta tosiaan ne hypyt jäi välistä. Seuraaminen oli ihan katastrofi. Ei tainnut ottaa yhtään perusasentoakaan ilman apuja ja haukkua päykittikin vaikka kuinka. Tunnari sentään hieno. Kaukot tehtiin ihan lyhyeltä matkalta, mutta silti eteni metritolkulla. Tulipa ainakin harvinaisen selväksi, että treenattavaa riittää ja PALJON. Matkalla poikettiin lohtujädelle  Kiitos Ansku seurasta!

Lauantaina piiiiiitkästä aikaa Jackyn kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Perinteisesti satoi liki koko näyttelyn ajan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Matkalla treffattiin Päivin kanssa Huittisten ABC:llä, koska mä olen ulkoistanut Jackyn handlaamisen Päiville aamukahveen hinnalla  Tuomari oli julmetun nopsaan arvosteleva serbialainen. Avoimessa luokassa oli 14 urosta, joista vain 5 sai ERIn. Jacky sitten lopulta hienosti ERI 3  Hienosti karhu esiintyi ja liikkui. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän muita näytelmiä  Kuva otettu kehän jälkeen Tanskasen Tuulan toimesta.

Illalla mentiin vielä Pukon kentälle kokeilemaan ihan uutta juttua eli pallopaimennusta, jota Hanna Hautamäki tuli meille opettamaan. Siinä koiran on tarkoitus kuonolla työntämällä kuljettaa jumppapalloja ohjaajalle ohjaajan seistessä paikoillaan. Jacky oli tässä kovin pätevä ja tajusi nopsaan, mitä haettiin  Tosin intoa oli niin paljon, että pökki palloa menemään kaiken aikaa, vaikka välillä piti huilata. Ihan hauskaa puuhaa, jota voi välillä kotonakin tehdä ihan vaan höntsäily mielessä  Eijan kameraan oli muutama kuvakin meistä tarttunut.

Niin se Samin Liettuan reissu. Osallistui vaatimattomasti Liettuassa järjestettyihin Rogainingin 24h EM-kilpailuihin. Elikkäs kyseessä vähän erilainen suunnistus, jossa tässä tapauksessa 73 rastia ja reitin ja rasteilla käynnin järjestyksen saa suunnitella parhaaksi katsomallaan tavalla. Aikaa on käytettävissä max 24h ja ylityksestä menee sakkoa. Sami kuului 4 hengen joukkueeseen, jossa 3 miestä ja yksi nainen eli tällä kokoonpanolla kilpailivat sekajoukkueiden sarjassa. Kaikki rastit ehtivät kiertää ja puolen tuntia jäi vielä aikaakin. Mitä tekeekään tämä tiimi, joka ekaa kertaa osallistuu ylipäätään yli 8 tunnin kisaan? No tulee omassa sarjassaan kolmanneksi ja kaikista sekajoukkueista viidenneksi Siis ekoissa EM-kisoissaan paras suomalaisjoukkue (ja ainoa kaikki rastit kerännyt suomalaissakki). Jotain ihan käsittämättömän mieletöntä! Tyykikylän Blues lähti henkselit paukkuen maailmalle ja sai niitä paukutellen tulla myös takas. Ihan Eniten Onnea Sami, Mika, Harri ja Tuula  Te olette niiiiiiiiin Parhaita! Nooh on tässä ”jälkipyykkinä” sitten hoidettu isännän jalkapohjia, joista jäi vähän enemmänkin nahkaa Liettuan soille… Onneksi nahka on uusiutuva luonnonvara  Kuvakin löytyis, mutta se ei ole kovin kaunista katseltavaa…

Maanantaina päästiin piiiiiiitkästä aikaa aksaamaan  Jacky ei ole ollut esteillä helmikuun jälkeen, kun muutama kerta peruuntui pakkasen takia ja sitten sen venähti selkä. No tauko oli tehnyt ilmeisen hyvää  Vuorelan Lotta meitä tuli kouluttamaan ja molemmat todettiin, että ohhoh. Karhu oli tosi pätevä ja vauhdikas. Ettäs olikin kiva aksata! Illalla jaksoin tehdä vielä melkoisen määrän pihahommiakin.

Tiistai menikin sitten päivän osalta vapaapäivää viettäen (lue muiden hoitamiseen…) Ensin aamulla kuskasin isää hoitoihin ja siinä yhteydessä sain aika lailla muutakin infoa, joten aikaa sekosi väkisin. Välillä kotiin laittamaan ruokaa, sitten isä kotiin ja iltapäivällä Samin kanssa lääkärin, kun ei oikein pystynyt ajamaan autoa. Välillä tää kaikki väsyttää ihan kamalasti. Lähinnä henkisesti. Ihan hirveesti on kaikkee, mitä on mun vastuulla. Ei ihan pienimpänä esim isän lääkkeiden annostelut. Niin ne osat muuttuu, että ensin vanhemmat hoitavat lapsiaan ja sitten toisin päin… Tällä hetkellä tilanne on hiukan valoisampi kuin vielä kuukausi sitten, mutta… Hirmuinen pelko on takaraivossa kaiken aikaa

Illalla löytyy sentään omaa aikaakin sen verran, että olin Jackyn kanssa tavoitetokon treeneissä. Menin jo etuajassa ja otin Jackyn kanssa luoksetulon stoppia sekä ruudun. On se luoksetulon pysähdys tiukassa, mutta nyt tulee jo onnistumisia joukkoon siinä määrin, että kyllä me se kuntoon saadaan  Ruutu oli tehty etukäteen Jackyn näkemättä ja pallo oli siellä valmiina pienen hiekkakeon takana. Tosi hyvin Jacky nyt ruudun skannaa. Ensin kävi vaan pieni moka, kun Jacky ei huomannut juostessaan palloa vaan veti ruudusta läpi. Tai siis täähän on vaan hyvä juttu, että juoksee kunnes toisin käsketään, mutta ohjaaja olis voinu tietty tehdä jotain  No uusinnalla tämäkin sitten hieno.

Varsinaisina liikkeinä otettiin seuraamista ja tunnari. Seuraamisessa pyysin käskytystä niin, että en totellut liikkuria. Jacky kun ottaa liikkurista aika paljon häiriötä ja kuuntelee sitä turhan paljon. Ei Jacky mitään parasta seuraamistaan esittänyt, mutta alkoi reagoida vähemmän liikkuriin, joten sikäli onnistui kyllä. Tunnari otettiin niin, että käskin laittaa kapulat aika etäälle toisistaan, koska tuuli kävi aika kovana. Merkkasi oman, mutta kävi hiukan tökkäämässä myös viereistä. Oman kuitenkin toi  Loppuun vielä paikallaolo ja se oli karhulta nyt hyvä. Kivat treenit kaikin puolin

Keskiviikkona vietin ihan koti-iltaa pihalla puuhaten ja Jackyn kanssa treenaillen. Meillä on nyt metsku ja kaukot erityistyön alla. Niitä ollaan siis treenattu enemmän ja vähemmän, mutta joka päivä kuitenkin ainakin kerran. Kiva on käydä harrastelemassa siellä sun täällä, mutta kyllä vaan on koti-illatkin kivoja, kun voi omaan tahtiin tehdä mitä lystää välillä kelloon vilkuilematta

Torstaina oli meidän oman ryhmän aksatreenit. Saatiin uudet kontaktiesteet ja uusi hajoava rengas tiistaina, joten tehtiin niille koekasaus ja testaus ensi viikon kisoja varten. Kylläpäs vaikuttivat hyviltä! Uusi kumirouhepinta on ilmeisen pitävä, koska karhukaan ei yhtään esim puomilla lipsunut eikä keinua aristellut  Kyllä on Pukolla päheet kisaesteet nyt!

Eilen suunnattiin Anskun kanssa taas Turkuun Lentsun kisakurssin toiselle kerralle, Sade vähän meitä uhkaili, mutta pysyi lopulta pientä alkukuuroa lukuunottamatta pois. Nyt teemana oli kaikki onnistuu kisa. Tehtiin liikkeet kahdessa osassa. Jackyn palkkasin seuraamisen perusasennoista ja nyt seuraaminen muutenkin kokonaisuutena suht ok. Liikkeestä istuminen palkatta ja se hyvä, mutta hiukan nopsempaan saisi istua. Luoksetulon seisomaan stopin palkkasin ja olipa hieno stoppi  Sitten ruutu, joka edelleen ihan täydellinen  Kaikki osiot ruudusta onnistuu tällä hetkellä hienosti ja varmasti  Tästä kohtaa poikki ja toisessa osassa aloitti hyppynouto, jossa nyt muisti myös hypätä  Metskussa oli tavoitteena vaan, että nostaa sen vieraassa paikassa ja pitää hetken. Tämä hyvä! Tunnari nyt ihan PRO  Haisteli rauhallisesti, merkkasi oman, tarkisti vielä seuraavan ja toi oman varmasti. YES! Loppuun kaukot ihan läheltä. Nyt alkaa tekniikka olla kunnossa, mutta matkaa tarvis alkaa saamaan lisää. Katottiin sitä vielä erikseen lopuksi ja niillä eväillä lähdetään työstämään  Paikallaolo lopuksi ja siinä oli aluksi vähän koittanut kosia viereistä tyttöä, mutta sitten oli muistanut homman idean ja maannut oikein hienosti. Jos oli viikko sitten aika epätoivoinen olo, niin nyt siitä ei ollut tietoakaan. Hienot treenit kerta kaikkiaan! Kiitos Ansku taas

23.-25.3. vierähti Loten kanssa ”kanakurssilla” Kangasalalla. Tämä oli jatkoa syksyyn eli nyt vuorossa operantin ehdollistaminen workshop II, ärsykekontrolli. Niin vaan taas sai moni asia vahvistuksen ja tarkentui päässä. Ehkä tämän jälkeen uskallan vihdoin myös Jackyn kanssa sammuttaa aikaan saadun toiminnan saadakseni sen ärsykekontrolliin... Latenssiharjoitteita aletaan myös tehdä, kunhan ensin mietin jonkun simppelin tehtävän, jossa pääsen sitä harjoittelemaan Jackyn kanssa niin, että mä opin ensin. Tommy ja Jaana on ihan huippuja, kuin myös ne kaikki höyhenpeitteiset opettajat. Takki oli ihan tyhjä su iltana, mutta pää onneksi täynnä odottelemassa asioiden jäsentymistä oikeille paikoilleen. Alla muutama kuva, vaikka ei niistä mitään irti saakaan, jos ei itse ole kurssilla ollut.

Muut kuvat Lotte Sinivaara, luokkakuva Jaana Rajamäki

Lotelle iso kiitos seurasta! Vuoden päästä ehkä si taas

Viikonloppu oli oiva katko muuten synkille ajatuksille. Isä on toista viikkoa sairaalassa eikä vieläkään ole oireille mitään selvää tolkkua  Todella vakavasta on kysymys, mutta alkulähteen löytymätttömyys hankaloittaa hoitamista entisestään  Paljon on tutkittu, lääkärit ja hoitajat pitäneet hyvin ajantasalla jne. Joskus on vaan lääketiedekin valitettavasti voimaton. Tällä hetkellä mennään päivä, ehkä viikko kerrallaan ja odotetaan jostakin ihmettä saapuvaksi  Uskomatonta, kun vielä kuukausi sitten isä oli veljensä kanssa raivaamssa myrskytuhoja metsätöissä ja saattoi lähteä sen perään vielä hiihtämään Torrolle 20km. Niin se sitten voi hetkessä kaikki muuttua

Koiratkin "kärsivät" osansa. Lenkeillä on tietty käyty, mutta paljon ei ole voimia ollut keskittyä muuhun puuhasteluun. Sitä paitsi Jacky reagoi mun mielialaan niin voimakkaasti muutenkin. Jotain pientä ja helppoa aktivointia koitetaan puuhailla. On nuo kyllä niin ihania tassuterapeutteja ja niiiiin monet kyyneleet olen varsinkin Jackyn turkkiin vuodattanut

Lauantaina lähdettiin heti aamupäivällä Anjan ja koirien kanssa Elonkiertoon. Sää oli toooosi pilvinen ja vettä tihutti, mutta ei annettu sen haitata. Hankakantoakin löytyi vielä vanhoilta latupohjilta ja moottorikelkkojen jäljistä. Joutsenia käytiin sumun läpi tihrustamassa ja melkoiset määrät niitä on taas pellolle ja osin sulalle joelle laskeutunut. Kiva, kun tuli tehtyä piiiitkä lenkki heti aamusta

Iltapäivällä sain Samin liikkeelle meidän kanssa sen verran, että käytiin poikien kanssa pienempi lenkki Hunnarilla. Tänne siis pappakin pääsi mukaan, kun aamun pitkälle lenkille en ottanut. Iltasella Jackyn kanssa tehtiin kunnon jumppasessio. Se on kyllä niin tyytyväinen itseensä taivutellessaan ja kun siitä vielä saa namia

Eilen käytiin aamusella Turussa Lentsun ”keijukoulussa”  Jackyn kanssa siis treenataan seuraamista tästä eteenpäin keijuleikin avulla. Keijunkevein askelin säkenöivä taikasauva kädessä. Juu kyllä me tokotreeneissä oltiin  Tästä Jacky suoriutui hyvin, kun tehtiin yksitellen, mutta ryhmäliikkeissä meinasi ”keijulta” palaa käämi, kun karhu vaan haahusi ja nuuskutti Lyylin perään. Ihan mahdoton oli taas tällä kertaa tuon suhteen  Karhuun oli vaan tullut virtaa tämän taukoilun aikana, mutta meikäläinen oli ihan ruosteessa ja jakeli vääriä käskyjä ym… Ai niin, paikallaolossa Jacky pysyi, mutta oli aluksi vähän piipannut ja nuuskinut. Koirat oli tosi lyhyin välein ja liike tehtiin heti ekana, joten siihen nähden kuitenkin ihan ok, kun ei siis mihinkään ollut lähdössä kuitenkaan.

Lintujen lähdettyä pääsi pojat poseeraamaan

Illalla vielä jumpattiin, kun Anjan kanssa käytiin salilla ja Jackyn kanssa tein sen jumppajutut. Aika aktiivinen viikonloppu siis tämäkin

Maanantain aksa peruuntui väkipulan takia, mutta eipä me oltais Jackyn kanssa missään nimessä menty, kun en siinä vaiheessa tarkkaan tiennyt, mikä sen kropassa jumittaa. Niinpä sitten käytiin Anskun kanssa Saaren kansanpuistossa lenkillä. Siellä on vielä varsin lumista ja koirat pysyi puhtaana  Lenkin jälkeen tokoiltiin pikkuisen. Jacky teki vähän törppöseuruuta, tunnarin Anskun liikkuroimana ja suoran luoksetulon. Hyvin innokas karhu ja kaikki meni oikein hyvin  Kiitos kamut lenkistä ja treenihetkestä.

Tiistaina sain Jackylle ”akuuttiajan” Piiran Leenan käsittelyyn. Hyvä niin, koska karhu oli aika totaalisen jumissa lapojen seudulta  Siellä siis oli tapahtunut venähdys. Toki olin tätä aluetta oireiden perusteella arvellutkin. Hyvin Jacky antoi käsitellä, vaikka hetkittäin näki kyllä, että sattuu. Tunnin käsittelyllä ranka saatiin hyvin auki ja lihaksiinkin palautettua liikettä. Tästä pääsee hyvin toipuminen käyntiin  Kotiohjeeksi rieuhumisen välttämistä ja ravilenkkejä sekä venytyksiä selkään. Kiitos Leena, kun päästiin niin nopsasti hoitoon

Keskiviikkona ja torstaina kävin Jackyn kanssa reippaalla ja tasavauhtisella noin 3 km ravilenkillä näin aluksi. Molempina päivinä lenkin jälkeen jumpattiin ja sekös on karhun mieleen. Ei meinaa oikein tulla rauhallisia venytyksiä, kun on niiiin kova kiire  Se on niin hassu, kun näkee mun asettuvan meidän jumppamatolle namien kanssa, niin alkaa ite nostella tassuja ja väännellä kroppaansa  Ainakin päällisin puolin paraneminen etenee hyvin, koska ravaa hyvin, makoilee taas sammakkona, kiipeää sohvalle, venyttelee ja pystyy tekemään nuo jumpat ihan oikeilla liikeradoilla. Ihan hurjasti se kaipaa jo muutakin puuhaa, joten tokoa taidetaan alkaa taas tehdä varovasti.

Eilen oltiin Anjan ja koirien kanssa Hunnarilla lenkillä. Pidin Jackya taas ensin hyvän aikaa remmissä ja sitten vahdittiin, ettei meno yltynyt liian kovaksi. Kyllähän sitä virtaa jo alkaisi olla juu… Lenkin jälkeen tehtiin pari kertaa tunnaria Anjan liikkuroimana sekä opeteltiin etupalkan skannausta. Voi kun karhu oli taitava ja onnellinen, kun pääsi tekemään hommia  Kiitos lenkkiseurasta

Loppuun vielä kuva Jackyn tytöstä. Karion Golden Hair eli Hartsa noin 3kk. Voi elämä, miten suloinen voi lassien pentu olla

Maanantain aksan peruin jo ennakkoon, kun oli sen verran rankka viikonloppu takana ja kuiteskin aksassa menee väkisin aika myöhään. Keli oli mitä mainioin, joten lähdin poikien kanssa keskenään tarpomaan Elonkiertoon. Jos on kavereiden kanssa tosi kiva lenkkeillä, niin kyllä välillä tuollaiset yksinäiset pään tyhjennys tarpomisetkin puoltavat paikkaansa  Kamerankin nappasin mukaan ja jotakin räpsyjä pojista tarttui mukaan

Tiistaina mentiin Sannan & Anjan kanssa tokoileen Jokioisille. Jacky aloitti seuraamisen asenne treenillä lelun kanssa ja asennetta oli. Meni siis oikein hyvin  Sen jälkeen liikkeestä istumista. Pari kertaa meni hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin. Olin selin Jackyyn heittäessäni pallon, joten en tiedä tarkkaan mikä oli homman nimi. Jackystä päätellen se onnistui pallon perään hamutessaan venäyttämään itsensä varmaankin jostakin niskan tai lapojen seudulta. No meidän osalta treenit loppuivat tietenkin siihen  Mentiin Anjan kanssa iltalenkki Elonkierrossa ja siellä Jacky oli kuitenkin ihan ok. Kotona huomasin, että sen oli hankala makuulla löytyy päälle hyvää asentoa ja oli muutenkin vähän ”outo”. Itselle iski migreeni yöllä, joten jäin kotiin ja sain seurattua karhun vointia samalla.

Keskiviikkona oli jo selvästi parempi, mutta esim Jackylle normaaliin sammakkoasentoon ei mennyt ja sohvalle hyppäsi normaalin kiipeämisen sijasta. Jackylla siis tapana nostaa ensin etujalat sohvalle, veeeeenytellä siinä hartaasti ja sitten kiipee takajalat perässä. Nyt ei toiminut ollenkaan näin. Oman oloni kohennuttua iltapäivään mennessä ja koska Jackykin oli ihan hyvä jo, niin päätin lähteä Anskun ja länderityttöjen kanssa Elonkiertoon lenkille. Pidettiin koiria hyvän matkaa ensin remmissä, jotta ehtivät lämmetä ja sitten vasta irti. Jacky oli ihan oma iloinen itsensä ja liikkui ja touhusi muutenkin ihan normaalisti  Fyran kanssa koitettiin saada niitä taas kimppakuvaan, mutta siitä ei meinannut tulla tasan mitään, kun Fyran suudelmavarasto oli ihan liian täynnä

 

 

 

 

Fyra söpöstelee

 

Perjantai ja viikonloppu meni töissä ”rattoisasti” inventaarion parissa. Perjantaina käytin pojat iltapäivällä lenkillä ja vein ne illaksi ”mummulaan” makkaraa syömään  Lauantaina olivat päivän keskenään, mutta illalla mentiin Anskun ja länderityttöjen kanssa Hunnarille. Keli oli aikas karsea, kun silkkaa vettä satoi koko lenkin, mutta tekipä hyvää jutella ihan muuta raittiissa ulkoilmassa. Sai inventaarion 9-numeroiset numerosarjat edes vähän pois päästä.

Eilen ei mennyt enää kovin myöhään ja ehdittiin jo iltapäivästä Anjan ja koirien kanssa lenkille. Suunnattiin taas Hunnarille. Ilma oli mitä mainioin ja niinpä napattiin liukurit mukaan ja keitin lämmintä kaakaota termariin. Eiköhän kuvat kerro enemmän kuin sanat vallinneesta tunnelmasta  Kiitos mäenlasku-kamut

Papallakin oli tosi kivaa

Viikonloppu oli koirien kannalta enemmän kuin tylsä, kun kaikki puuhastelut jäi ihan minimiin ja lauantain osalta lenkitkin. Hain Ullan kyytiin lauantaina jo ennen klo 8 ja ajettiin Noormarkkuun aglityn ratamestarikurssille. Huomattiin tästä kurssista ilmoitus jo loppukesästä ja heti ilmottauduttiin  Kurssin vetäjänä toimi Seppo Savikko. Aamupäivän ajan opiskeltiin teoriaa ja iltapäiväksi siirryttiin hallille käytännön harjoitusten pariin. Opeteltiin muun muassa rakentamaan rataa base line systeemillä ja sekös vasta oli näppärää. Kaikki oltiin ensikertalaisia tuon menetelmän kanssa ja silti koko rata oli kasassa 6 minuutissa ja vain 3 hyppyä piti suunnan osalta hieman fiksata. Ihan uskomatonta kuinka helposti se voikaan helpoimmillaan käydä  Tätä pitää ehdottomasti treenata lisää ja ottaa käyttöön oman seuran kisoissa myös.

Kurssilla oli oikein mukavaa porukkaa ja saatiin paljon antoisia keskusteluja ja ajatustenvaihtoja aikaan. paljon jäi ”juttuja” mieleen pohdittavaksi ja sovellettavaksi käytäntöön. Ja Seppo on kyllä ihan loistava kurssin vetäjä  Pitkä ja rankka päivä se oli, kun 13h oltiin matkoineen reissussa, mutta ehdottomasti sen arvoista  Kiitos Ulla kovasti seurasta!

Eilen oli sama lähtöaika aamulla, kun mentiin Samin ja Anjan kanssa Helsinkiin Go-Expo messuille. Aika köyhät messut sinäänsä. Riittää kyllä hyvin, kun käy 6 vuoden välein, kuten nytkin oli edellisestä kerrasta aikaa  Kotimatkalla poikettiin Ikeaan syömään lihapullat ja jälkkäriksi tietty pehmis

mutta ehti se sentään hetkeksi istahtaakin

Karhu

Niin kovin tärkeät Jiit

Jaffiina

Ihana keli kyllä oli ja helposti saatiin 1½ tuntia kulumaan. Siitä sitten koirat kotiin, toiset vaatteet päälle ja salille. Sinne kun saatiin meidän ”personal trainer” paikalle ”ruoskimaan” ja laatimaan uutta ohjelmaa  Itsellä oli siis oikein toiminnantäyteinen viikonloppu, mutta koirien osalta hiukan omatunto soimaa… Tiedän kyllä totaalilevon aina välillä tekevän niillekin kovin hyvää, mutta silti…

Maanantaina lenkin jälkeen treenittiin Jackyn kanssa hyppynoutoa. Ensin puukapulan kanssa ihan tavallisesti ja myös vinoja heittoja. Nämä kunnossa. Sitten ekan kerran ikinä metallikapulalla. Ensin oli hypyssä korkeutta reilu 20cm. Rimakauhu iski just ennen hyppyä ja räkäisi kapulan. Palkkasin kuitenkin hyvästä yrityksestä ja otettiin uudestaan. Ei ongelmia. Sitten yksi lauta lisää ja edelleen hieno. Tähän oli hyvä lopettaa tällä erää, kun olin ihan haltioissani ja Jacky ylittänyt itsensä  Niin olisin voinu vannoa, ettei tulla ikinä saamaan hyppynoutoa metallilla kuntoon, mutta tää antoi toivoa, että ehkä sittenkin

Ennen aksaa mentiin lämppirilenkille isommalla sakilla, kun porukassa oli meidän lisäksi Ansku ja Fyra sekä Iiris ja shelttipojat. Sulassa sovussa pojat jakoivat Fyran pusut ja huomion  Tosi kiva kävellä porukassa ja aika ja matka eteni kuin huomaamatta.

Aksaamaan päästiin tällä kertaa ”valvovan silmän alla”. Mukava pieni pätkä. Heh, taas kävi selväksi, että kandeis luottaa koiraansa… Olin ihan satavarma, etten saa Jackya kiertämään siivekettä ja hyppäämään, kun putki oli suoraan vastassa. Mutta mitä vielä! Karhu meni joka kerta just sinne, mihin pitikin, vaikka myöhemmin radalla sinne putkeen nimenomaan piti mennä. Ei silti alkanut sekoittaa missään vaiheessa eli kaiketi kerrankin onnistuin ohjaamaan selkeästi  Teki myös hienon sivuirtoamisen, vaikka ohjasin kaukaa. Muutenkin karhulla oli hyvä draivi päällä ja tällä kertaa aksa oli oikein kivaa taas

Tiistaina tokoiltiin Anjan kanssa Prismalla. Tehtiin Jackyn kanssa ensin maasta perusasentoon tuloja lyhyeltä matkalta eli luoksetulon loppua. Hyvin lähtee ja koko ajan tuli toistojen myötä vauhtia lisää. Sitten liikkeestä istumisen kimppuun. Istuu hyvin eli se alkaa olla kunnossa, mutta vielä pitää työstää etupalkkaan katsomista. Pää pyörii vielä aika lailla ennen kuin zoomaa kunnolla, mutta etujalat kyllä pysyy paikoillaan jo

Pienen paussin jälkeen ruudun paikkaa. Kävin ensin näyttämässä ja se hieno. Sitten tyhjään ruutuun ja ajautui turhan paljon vasemmalla. Oli siis ruudussa, mutta ei tarpeeksi keskellä. Jäin odottamaan ja ekan kerran alkoi tosi nopsaan tarjota uutta paikkaa. Tämä hyvä, koska ennen on mennyt vähän hämilleen. Pari kertaa otettiin tunnari Anjan liikkuroimana ja molemmat hienot  Loppuun vielä luoksetulo suoraan leluun ja tulee muuten ihan sairaan lujaa  Illalla kotona vielä vähän jumpattiin ja tehtiin päätä.

Keskiviikkona tokoiltiin taas Prismalla, mutta nyt kaiman kanssa. Pappa pääsi tekemään ruutua ja oli kovin, kovin tohkeissaan ja tietysti hurjan pätevä  Jackyn osalta ensin katottiin mein seuraamista. Repimislelun kanssa aikasta kivaniloista. Jos herpaantui, niin ihan pienellä rytminmuutoksella korjasi kivasti. Otetaas tääkin treenilistalle! Taas Jacky teki ruudun paikkaa, mutta nyt tökki pahasti. Jostakin syystä yhdessä kohtaa Prisman parkkia on joku hajualue ja tietty ruutu oli just siinä. Jacky joka kerran keskittyy siinä tekemisen sijasta enemmän haisteluun. Loppuun tunnari x2 ja molemmat edelleen hienot. Tämä nyt aikasta hyvällä mallilla. Hyvä hyvä!

Tänään käytiin Anjan kanssa Hunnarilla lenkillä. Keli oli vielä siinä vaiheessa plussan puolella, joten juoksutettiin Jackya ja Jaffia raskaassa umpihangessa. Että niillä oli kivaa  Ja tietty vähän tokoa parkissa lenkin jälkeen. Taas työstettiin ruudun paikkaa ja nyt syttyi lamppu karhusella sen verran, että saa jäädä asiaan vähän hautomaan  Toisena törppöseuruuta ja jesta kun se on kivaa ja Jacky menee älyttömän hyvin. Kun oli takapää saatu käyttöön, niin perään seuraamisen käännöksiä ja paranee, paranee. Loppuun jälleen suora luoksetulo ja leikittiin oikein kunnolla. Niin jo pappa pääsi tekeen ennen Jackya ruutua sekä noutoa. Ja lisäksi ne treenas Anjan kanssa jotain juttuja myös

Eilen mentiin jo heti aamupäivällä tokoileen Feeniksille. Meitä oli paikalla mun lisäksi Ansku ja Anja. Koirat oli ihan villejä. Niidenkin mielestä toko on tosi kivaa  Jacky ja Fyra onnistuttiin jossakin vaiheessa vapauttamaan tasan yhtaikaa ja sinne meni  Ottivat vapauden vähän kirjaimellisesti ja juoksivat rallia autojen ympäri ja sitten jatkamaan hommia. Hauskoja otuksia

Jackyn treeniin kuulu seuraamista ja se onnistui jopa ketulla leikkivän Fyran ohi kuin myös treenipaikan läpi kävelleitä vieraita ihmisiä vastaan. Näissä annoin pientä apua, mutta oli kyllä super suoritus karhulta varsinkin tuo Fyran ohitus  Metallia tehtiin jälleen ja kyllä se onnistuu edelleen ja karhun ilme on iloinen sen kanssa. Ravilla toki tuo, mutta reippaalla ravilla, joten se ihan ok tässä vaiheessa. Tunnaria tehtiin Anjan liikkuroimana kahteen kertaan. Ekalla taas vähän sähelsi ja tökki väärää ensin (toi kuitenkin oman) mutta toistolla toi ihan satavarmana oman ilman mitään epäröintiä  Loppuun vielä ruutu kokonaisena ja käskytettynä. Siinä karhu palasi vanhaan ongelmaan ja meno tällä kertaa takaa sisään. En tiedä olisko osin myös hämääntynyt ruutunauhasta, kun sitä ei ole hetkeen ollut. Kiersi meinaan vähän sen näköisenä, että voiko tosta nyt mennä yli… Ruudun loppu hieno, joten treenilistalle paikka ruudussa ja suora hakeutuminen sinne. Olipas kiva aloittaa aamu hyvillä tokoilla. Kiitos kamut seurasta ja avusta

Iltapäivällä vein Ricon ”mummulaan” lenkille ja jatkoin Samin & Jackyn kanssa Elonkiertoon. Sami lumikenkäili omia polkujaan ja me Anjan ja koirien kanssa tarvottiin muuten vaan. Polut oli aika tukossa, mutta onneksi siellä oli pelloilla ajettu moottorikelkalla ja ne pohjat oli sen verran kovia, että kantoivat ainakin joka toisen askeleen myös meitä ihmisiä  Jacky teki omatoimista hankitreeniä juoksemalla aina välillä katsomaan Samia ja taas takaisin meidän luo. Keli oli aivan mahtava, eikä edes tuullut. Siellä olisi voinut olla vaiks kuinka pitkään

Tänään lähdettiin aamusta Jackyn kanssa Turkuun tokoilemaan Lentsun kurssille. Tänään Lyyli oli vielä tavallistakin ihanampi ja karhun lempi leiskui  Olen vakaasti päättänyt, etten suutu tästä ja tämä myös piti. Siinäpä mulle hommaa saada itsestäni kiinnostavampi, mutta suht hyvin vaan onnistui  Ääntelyyn puutun kyllä, koska se on kisoissa haitaksi, mutta nuoren lassienpojan rakkaudelle ei voi mitään

Aloitettiin kaukoilla ja siinä seiso-istu vaihdolla. Tässä on paljon jumpattavaa, koska Jacky tulee ihan hirmuherkästi ainakin vähän  eteenpäin. Toisena vaihtona maahan-istu ja tässä kriteerinä täpäkkä istumaan nousu niin, että etutassut jää rinnakkain. Ei ongelmia tässä. Sitten otettiin yksittäin liikkeestä istuminen. Ei pitänyt olla ongelmaa, mutta oli kuiteskin… Jacky nimittäin tippui oikein mallikkaasti maahan  Tämä ihan uusi juttu. Nyt otetaan hetkeksi käyttöön isompi apu, jotta saadaan onnistumisia. Loppuosaa tehdään etupalkalla, jotta etutassut pysyy ihan paikoillaan.

Seuraamisen sivuaskelissa olikin tekemistä. Meinaan mulla… Peili edessä, mistä näki ja silti meni jalat solmuun ja kyttäsin Jackya. Täytynee vähän kuivaharjoitella ilman koiraa vielä  Taaksepäin askeltamiseen sain tosi hyvän vinkin, että voin lähteä koiran puoleisella jalalla sotkematta Jackyn karvoja. Älykkyystestistä Jacky suoriutui yllättävän hyvin. Ja loppuun paikallaolo, josta olen niiiiiiin iloinen. Jacky oli kahden vieraan koiran, uroksen ja nartun, välissä aika lyhyillä väleillä eikä ollut moksiskaan. Kerran oli kuikuillut Lyylin suuntaan, mutta muuten katsonut vaan piiloon ja ollut ihan rauhallinen. Hyvä mun karhu! Mutta missä se järki mahtaa olla ajaa yhteensä 2,5 tuntia päästäkseen tunnin treenaamaan… Ei siinä mitään järkeä olekaan, mutta se on tokoa ja toko on niiiiin kivaa, että sen eteen on valmis järjettömyyksiinkin

Lenkin jälkeen vielä pikatokot parkkiksella. Jacky teki ruutua, jossa korjattiin lauantaina ongelmaa ja hyvin alkoi korjaantumaan. Tarvii nyt tehdä sen kanssa paljon ruudun paikkatreeniä, koska se tuntuu olevan vähän vaihtelevasti hukassa ja varmasti aiheuttaa epävarmuutta. Anja liikkuroi meille taas pari tunnaria ja jestas miten hienoja molemmat  Nyt karhu meni kapuloille oikeassa mielentilassa, haisteli heti hyvin ja toi varmasti oman. Onpa taas yllättävää huomata, että treenaaminen auttaa

Koirat sai huilaa sen aikaa, kun me immeiset käytiin salilla ja illalla oli vielä Jackyn jumppatuokio. Treenittiin taas syviä ja tasapainoa sekä taivuteltiin oikeaan kylkeen liikettä. Loppuun vielä hetki päätä ja olipas tämän jälkeen tyytyväisenä sohvan nurkassa örisevä karhu  Toimelias viikonloppu meillä siis