Tiistaina Anja & Jaffi poimi mut ja Jackyn sekä Anskun ja Fyran kyytiin ja ajeltiin Siuntioon. Meidän piti mennä Vappu Alatalon hyppykoulutukseen jo syksyllä, mutta erinäisten aikatauluongelmien takia jätettiin homma suosiolla nyt kevääkseen. 3 kertaa näissä merkeissä käydään tällä erää.
Ekalla kerralla kuunneltiin ensin varsin mielenkiintoinen luento. Koirien lämppääminen suoritettiin tässä välissä ja sitten pomppimaan. Ensin katsottiin yhdellä hypyllä ja sitten okserilla vauhditonta hyppyä ja sen jälkeen tehtiin 5 hypyn hyppysarjaa. Yhden hypyn kanssa Jacky ei oikein hiffannut hommaa ja oli kovin laiska hyppimään. Sarjalla saatiin sitten jo ihan eri meininki. Hyppinen on Vapun mielestä Jackyn kohdalla aika lailla sillä mallilla kuin oletinkin. Hyppää teknisesti oikein, mutta kun on vielä tollanen keskenkasvuinen pikku karhu, niin kroppa asettaa omat rajoitteensa. Lähinnä keskivartalon syviin lihaksiin ja lanneselän alueen lihaksiin tarvitaan lisää poweria. Siihen oman apunsa tuo ikä sekä tietty lihasten treenaaminen Oli kuitenkin hyvä kuulla, ettei mitään varsinaista teknistä häikkää ole. Läksyjä saatiin kotiin ja niitä mennään parin viikon päästä tsekkaamaan sekä saamaan uusia läksyjä
Eilen säntäsin töiden jälkeen hierontaan ja melkiis sieltä suoraan aksakentälle. Pakattiin kisaesteet taas autoihin ja kärryihin odottamaan aamuista kuljetusta kentälle. Sen jälkeen treenattiin vähän aikaa, vaikka helteinen keli aika lailla mehu veikin. Ja koska tosiaan Mr. Murphy haluaa aina olla mukana, kun meillä on kisat tulossa, niin eipä hän taaskaan jättänyt hetkeä käyttämättä… Nimittäin onnistuin liialla vedättämisellä saamaan Jackyn tipahtamaan puomilta Onneksi vain ylösmenolta ja silleen nätisti, ettei itseään satuttanut, mutta silti. Kyllähän siinä aina vähän herne nenään pehmeällä koiralla menee. Asia korjaantuu parin itseluottamustreenin jälkeen, mutta siihen ei ole oikein aikaa, jos putoaminen tapahtuu illalla klo 19 ja eka startti on aamulla klo 10. Näillä oli mentävä!
Pappakoira pääsi myös olemaan oikein pätevänä keppien ja putkien kanssa Kävi Anjaltakin varsin kovaäänisesti tarkistamassa, että Anja ihan varmaan huomasi papan taitavuuden Iltalenkki meni taas kätevästi samalla kentän lähettyvillä.
Ehkä eilinen kämmi puomin kanssa teki sen, että heräsin aamulla ihan rennolla fiiliksellä ja jännitys tuntui vain pienenä kutinana vatsan pohjassa. Lähdin Jackyn kanssa jo hyvissä ajoin laittamaan kisapaikkaa kuntoon sekä tekemään lämppärilenkkiä Minnan ja Rokan kanssa. Aika pian päästiinkin sitten jo tuomarina toimineen Seppo Savikon agiradalle tutustumaan. Radalla tietenkin oli myös puomi, mutta suunnittelin ohjauksen niin, että olin toisella puolella kuin eilen vahingon sattuessa. Ihanneaika oli melko lailla runsas, joten päätin lähteä matkaan ihan rauhassa huolella ohjaten ja Jacky tukien varsinkin keinun ja puomin kanssa. Näillä eväillä oltiin maalissa tuloksella NOLLA! Siis oikeesti jo meidän viides agilitystartti tuotti ensimmäisen nollan Puomilla Jacky meni selvästi varoen ja hiukan ryömimällä, mutta olin niiiiiiin iloinen, että sen ylipäänsä meni. Kolmas oli sijoitus ja eka LUVA taskussa
Onnistuneeseen aksarataan karisi loppukin jännitys ja hyppyradalle oli tosi kiva fiilis mennä. Seurakaverit siinä loivat paineita tuplanollasta ja Jacky taisi sen ottaa tosissaan Nimittäin meidän hyppyrata oli niin nätti! Videota en ole vielä nähnyt, mutta mieleen ei ainakaan jäänyt mitään isompaa korjattavaa. Ja siis oikeesti ohjaajan pää kesti ohjata Jacky kahteen nollaan peräjälkeen Niiiiiin huippua! Hypärillä sijoitus 4. Nyt on yhtäkkiä ansaittuna jo kaksi LUVAA maxi-1 luokassa ja ollaan enää yhden päässä luokkanoususta. Jälleen on todettava, että mun Rakas karhu, on kyllä han maailman paras treeni- ja kisakaveri
Sami oli paikalla kameran kanssa, joten nyt on karhusta jokunen aksakuvaa lisää.
Tää kuva on niin mun suosikki. Jackylla on aivan ihana ilme
Tällasella takapompulla maaliin
Illalla piti mennä Anjan kanssa salille, mutta kahtena päivänä roudattujen esteiden jälkeen idea ei jaksanut kiinnostaa tarpeeksi. Niinpä pakattiin Jiit autoon ja huristeltiin koirien kanssa uimaan. Tai siis tavoitteena oli tehdä kunnon vesikävelytreeni. Vesi tuntui aluksi omiin jalkoihin varsin jäätävältä, mutta pian siihen tottui. Varsin rankkaa treeniä antaa veden vastus ja huomasi oikein, kuinka koirat joutuivat tekemään ihan eri lailla töitä jaloillaan kuin ihan pyörätietä pitkin kävellessä.
Huomenna pidän ansaitun vapaapäivän ja saan Jaffin hoitoon jo heti aamusta