Keskiviikkona ja torstaina käytiin Anun kanssa lenkkeilemässä Paavolan metsässä kokoonpanolla Jacky, Noomi ja Anulla hoidossa oleva meidän vanha tuttu Nemo-sheltti. Noomi piti pojat kurissa ja nuhteessa leikittäen kovasti, mutta sanellen säännöt leikeille  Ihana katsoa kolmikon menoa, kun viilettävät pakkaslumi pöllyen pitkin metsää. Kiitos Anu ja koirat
 
Metsässäkin on nyt uusimpien lumisateiden jälkeen sen verran paljon lunta, että Rico pääsi molempina päivinä sillä aikaa auratuille teille eläkeläislenkille mein porukoiden kanssa. Ja sitte tietty kinkkua päälle, ettei pääse nälkä yllättämään koirapoloa  Tää on muuten oikein hyvä järjestely, mutta näillä eläkeläislenkeillä Rico saa haistella ja pissata tasan jokaisen lumikikkareen, jonka haluaa. Sitten meidän pitää aina näiden lenkkien jälkeen keskustella, että mun kanssa toi ei toimi... Siis tottakai saa haistella ja tarpeensa tehdä, mutta kyllä matkaa taitetaan välillä myös ihan reippaalla vauhdilla kuono ylhäällä.
 
Taas on tullut todettua, että arki-illat ovat ihan armottoman lyhyitä mihinkään sen kummempaan puuhasteluun  Keskiviikkona tein lenkin jälkeen jonkun aikaa kotihommia, harjasin Ricon ja putsasin sen hampaat sekä trimmasin Jackyn tassut, torstaina taas oli vuorossa kaupassakäynti ja viikon isommat ruokaostokset. Eipä siinä illan mittaan sitten juuri muuta ehdikään, jos hetken myös koittaa ihan vaan huilia ja edes vähän järkevään aikaan hipsiä nukkumaan.
 
Eilen oltiin ihan vaan kotonurkissa lenkillä. Tämä siksikin, että illalla oli taas rallytokoilu Liedossa. Tälläkin kertaa Ansku ja Fyra ottivat meidät kyytiin ja nuo kaksi painivat autossa lähes koko matkan... Kovin paljon ei viikon aikana ehditty treenata, mutta jotain kuitenkin. Tämä kerta aloitettiin harjoituksella, jossa ohjaaja peruuttaa taaksepäin ja koira tulee mukan edessä kävellen sekä istuu nopsaan ihan ohjaajan eteen, kun ohjaaja pysähtyy. Tässä mulla on ongelmana se, että tosi helposti kumarrun koiraa kohti ja eipä se sitten ihan lähelle halua tulla. Sitten vielä, kun Jacky on opettu istumaan selvästi taaksepäin, niin etäisyyttä tulee vielä lisää. Tämä siis työn alle  
 
Nyt päästiin tekemään jo rataakin. Radalla seuraavat kyltit: ympäri 360 astetta oikean kautta, käännös vasemmalle, hidasta kävelyä, tavallista kävelyä, käännös oikealle 270 astetta (kulmassa),pysähdys, jossa koita pysähtyy sivulle perusasentoon, siirtyy eteen ja palaa etukautta takaisin sivulle, sekä viimeisenä tehtäväkylttinä koira sivulta eteen ja ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi vielä kolme askelta ohjaaja peruuttaen ja koira aina pysähdyksessä eteen istumaan. Kuulostaa helpolta, mutta ei se ihan sitä ollut... Kivaa se kylläkin oli   Ensin rata tehtiin ihan yksitellen Paulan kulkiessa mukana neuvomassa ja sitten toinen kierros niin, että edellisen ollessa puolessa välissä sai seuraava lähteä omaan tahtiin liikkeelle. Omien vuorojen välillä käytin häiriön hyväksi ja treenasin Jackyn kanssa eri asennoissa pysymistä. Pysyi nyt ihan hurjan hyvin eikä enää siirtänyt edes seisoessaan etutassuja, vaikka kiersin kokonaan ympäri kumpaakin kautta  Tosi kivaa oli kyllä taas! Kotimatkalla takaloossissa oli yli puolet matkasta hiljaista, mutta sitten oli vielä painin paikka  Kiitos Ansku ja Fyra seurasta!
 
Tänään nukuin tasan niin pitkään kuin nukutti (klo 9 asti) ja sitten kotihommien kimppuun. Petivaatteet pihalle, pyykkikone pyörimään, astiakoneen tyhjennys ja uudet tilalle, ruokien laittoa jne. Iltapäivällä laitoin Jackyn osittain kuntoon huomista varten. Siksi vain osittain, että Anskun töiden jälkeen lähdettiin vielä Elonkiertoon lenkille. Tehtiin vähän lyhyempi lenkki, kun päästiin myöhemmin lähtemään, mutta saatiin todeta päivän jo pidentyneen niin paljon, että ihan pian näkee arkeenakin lähteä vielä illalla metsälenkille
 
Nyt tarttis sitten viimeistellä tuo karhu huomista extreme-näyttelyä varten. En ole meinaan koskaan ennen ollut talvella "ulkonäyttelyssä"... Tai siis maneesissa kehät on, mutta kyseinen maneesi on täysin kylmä ja huomiseksi luvataan liki -10 pakkasta...