Lauantaina oli Leinosen Janita pitämässä 2 loistavaa luentoa täällä Forssassa. Ensin kuunneltiin 1½ tuntia aiheesta Henkinen valmentautuminen. Tämä jos mikä tuli tarpeeseen tällaiselle "krooniselle" jännittäjälle. Pikku hiljaa pitäisi löytää ne pienet jutut, joita muuttamalla pääsee jo alkuun. Kahvittelun jälkeen Janita jatkoi aiheesta Koiran elekieli ja rauhoittavat signaalit. Tämä oli tutumpaa asiaa, mutta niin tärkeää. Kumpa sitä aina osaisi ihan arkipäivän tilanteissa havannoida ne pienet signaalit, mitä koira syytää. Olisi moni asia niin paljon helpompi, kun muistaisi ymmärtää...

Illalla lähdettiin vielä oman perheen voimin nappaamaan viimeiset auringonsäteet talteen Syrjänharjun lenkille. Kaikilla pojilla, tuo ihminen mukaanlukien, oli ihan extra kivaa jättiläislumipallojen kanssa. Vähän harmitti niiden touhoja katsellessa kameran kotiin jääminen, mutta toisaalta oli aurinko jo niin alhaalla, ettei kuvista kovin hyviä olisi kuitenkaan tullut. Sitä paitsi välillä on oikeesti kiva tarpoa lenkillä ilman järkkärikameran ja zoomiputken painoa niskassa. 

Sunnuntaina kellon soidessa iski karvaasti vastaan kesäaikaan siirtyminen. Kello nimittäin soitti vanhaa aikaa klo 4. Anja ja Jesse tulivat meitä hakemaan Tampereelle agilitykisoihin. Maxi 1 -luokan koiria oli molempiin startteihin ilmoitettu lähes 70.

Eka rata oli Johanna Nybergin suunnittelema. Oikeastaan ainoa kohta mitä etukäteen siinä jänskäsin oli ekan suoran päätteeksi ollut putki, jonne oli käytännössä pakko tehdä takaaleikkaus. Ne ei ole oikein ollut meidän juttu ja varsinkaan putkeen, mutta nyt se meni hienosti. Jotenkin sain vaan tyrittyä keinun ja puomin tällä kertaa... Tarkoituksena oli varmistaa Nickyn meno niille, mutta sijainnissa olisi ollut rutkasti toivomisen varaa. Nyt olin niin lähellä estetiä ja vielä kumartuneena, että Nicky otti molemmista kiellon menemällä ulkokautta ohi. Itse esteet suoritti kyllä sitten oikein mallikkaasti, kun niille asti päästin. Näistä siis 10 virhettä + tietty yli aikaa esteille palauttamisesta.

Jo ennen ekaa rataa alkanut päänsärky (väsymys+jännitys???) yltyi sen verran pahaksi, että päätin jättää toisen radan suorittamatta. Rataantutustumisessa kävin ja rata vaikutti kivalta Markku Vuorisen radalta, mutta sitten totesin, että ohjaaja vahvasti doupattuna Buranalla ei ole paras partneri hyvin ohjaajasidonnaiselle koiralle. Näin meiltä jäi sitten toinen rata kokeilematta.

Tässä on ollut aika kisaputki viimeisen kolmen viikon aikana, joten nyt me keskitytään välillä treenaamiseen ja mennään seuraavan kerran kisoihin aikaisintaan huhtikuun lopulla.