Heh, kaikkea sitä näköjään pitää kokeilla… Jackyn kanssa ollaan käyty jonkun verran Somerolla lampaita katselemassa ja lauantaina piti sitten jo mennä kokeileman epävirallisiin ranch-kisoihin  Kokonaisuus oli vähän sellanen, että Jackylla oli kovin kivaa, mutta mulla ei niinkään… Karhulla kun oli himppasen liikaa virtaa, mutta kuulolaite sitä vastoin jotenkin kait tukossa  Se kun mielestään tietää (ja varmaan ihan oikeastikin tietää…) kyseisestä asiasta enemmän kuin meikäläinen ja sitte tuppaa tuleen vähän tulkintavaikeuksia. Meidän siis piti ottaa 5 lammasta häkistä, kuljettaa ne ”maltanristin” läpi ja portin kautta uudestaan ristille, sieltä toiselle portille ja takaisin häkkiin. Meille nuo häkitysasiat on vielä kovin vaikeita molempiin suuntiin, kun mä en osaa riittävästi lukea niitä lampaita. Ulos saatiin ne ihan hyvin, mutta sitten Jackylla meni oikea ja vasen sekaisin ja lampaat pääsi turhan pitkälle. Tämän johdosta eka ristin läpi kulkeminen meni plörinäksi, mutta sen jälkeen saatiin seuraava portti, ristin toinen sakara ja viimeinen portti menemään hyvin. Häkitys onnistui melkein, mutta yksi pääsi viime hetkellä livahtamaan häkin ulkopuolelle eikä me sitä sitten enää sallitun ajan puitteissa saatu sisään. Kiva kokemus kyllä oli kaikin puolin. Tosi hyvin järjestetty ”kisa” ja tosi rento ja kiva fiilis kaikilla. Pääsin myös tekemään taustahommia, kun laitettiin lampaita sopivasti jaettuina eri aitauksiin jne. Tahtoo näitä lisää! Illalla olin vielä ahkera ja kävin ekan kerran tänä kesänä mattopyykillä pesasemassa muutaman käytävämaton.

Eilen kävi pyykkikone kuumana, kun sain päähäni pestä kaikki petivaatteet. Hyvä ilma oli, koska kaikki sai kuivina sänkyyn takaisin illalla  Iltapäivällä mentiin Anjan kanssa kentälle. Käytiin tekemässä ensin rata valmiiksi ja sitten lähdettiin käveleen koirien kanssa sama lenkki siinä parkissa kuin kymmeniä (ellei satoja) kertoja aiemmin. Oltiin jo tulossa takaisin autoille ja kentällä, kun muutaman metrin päässä meidän edessä luikerteli kyy menemään. ONNEKSI kaikki koirat oli meidän takana sillä hetkellä eivätkä ehtineet huomata kärmestä. Saatiin ne remmiin ja mä lähdin halko kainalossa lahtauspuuhiin. Kovin koitti kaveri laittaa hanttiin ja pää pystyssä suhisteli, mutta hengestään pääsi. Kuuluukoon niin luontoon vaan mun puolesta, mutta kaikki mun kohtaamat kyllä saavat ihan saman kohtalon. Saisivat toki kaikin mokomin luikerrella menemään, jos eivät olisi myrkyllisiä. Mua ei käärmeet mitenkään inhota, mutta pelkään yli kaiken, että koirat saavat osumaa  Ja se mikä tästä teki aika hurjan, niin homma tapahtui noin 30 metrin päässä Pukon portista. Siellä ollaan nyt pyöritty monta vuotta ja samaa lenkkiä kierretty lukemattomia kertoja ilman yhtään aikaisempaa käärmeen näkemistä. Jotenkaan en osannut edes ajatella, että niitä siinä voisi olla. Onneksi meillä oli onni myötä tällä kertaa. Mutta yhtään tämä ei kyllä auta siihen, etten kesällä meinaa uskaltaa lenkkeillä yhtään missään muutenkaan
 
Tuon käärme-episodin jälkeen treenattiin noin 10 esteen rataa, jossa oli kaikki esteet, mitä hypärillä vastaan voi kisoissa tulla. Jacky oli hyvä ja vauhtia riitti. Voi kun tuo vauhtiongelma olisi nyt sivuutettu ja mä muistaisin, ettei voi ottaa meillä molemmille liian vaikeita treenejä kuin ihan joskus ja vastapainoksi näitä paljon kivaa ja Jackyn osaamaa sisältäviä pätkiä. Pappakoirakin pääsi treenaan ja sekin meni tosi kovin. Hauska kun sillä on rimat maassa, mutta silti hyppää kohdalla kuin korkeammankin esteen  Lopuksi vielä Anja veti ”ghostbusters” vermeet päälle ja myrkytettiin kentän rikkaruohokasvustoa ennen parin viikon päästä olevaa lanausta. Kotona nopsaan pesasin painepesurilla yhden maton ja sitten vielä salille. Siinä se viikonloppu sitten taas olikin.