Taas jakautui Kuusen perhe omiin harrastuksiinsa viime viikonlopuksi. Sami lähti perjantaina Ranskaan, jossa juoksi lauantaina maratonin. Vähän erilainen setti olikin, kun juomapisteillä oli tarjolla paikallisia viinejä urheilujuoman sijasta. Kertomuksista, kuvista ja videosta päätellen erittäin hyvin järjestetty tapahtuma karnevaalimeiningillä. Menisin, jos maratoneja juoksisin.
Me poikien kanssa suunnattiin Tuorlaan MM-tiimin syysleirille. Oli kyllä taas niiiiiiin huippuviikonloppu, ettei mitään rajaa. Paljon tuli mietittyä asioita ja paljon treenattua. Teemana oli temppuradat ja paljon uusia ideoita heräsi tuomaan treeneihin vaihtelua. Lauantaina ratkottiin myös omia ongelmia ja Mickyn osalta tsekattiin luoksetulon ja stopin tilanne. Hyvältä näyttää! Toisena katottiin kaukojen vaihtoja. Mä olen jotenkin toooosi laiska niitä treenaamaan, kun mulle kriteerin pitäminen samana on kaukoissa nimen omaan ihan hurjan hankalaa. Nyt saatiin kyllä niihinkin niin hyvät neuvot, että kaikki syyt treenaamattomuuteen on tekosyitä...
Tehtiin paljon juttuja ryhmissä ja temppuratojakin päästiin tekemään monia. Koirat oli niissä ihan liekeissä ja osassa jutuista myös hiukan hämmästyneitä, kun kaavoja rikottiin. Paljon treenattiin tokoa koirien edes huomaamatta. Tehtiin myös erillisiä temppuja ja nyt otan tavoitteeksi talven aikana opettaa Mickyn kiertämään takaperin mun ympäri molempiin suuntiin. Just hyvää olkkaritreeniä huonolla säällä, kun ei ulkona huvita olla. Sunnuntai-iltana meitä oli 3 väsynyttä, mutta onnellista pitkin olohuonetta. Poikien onnellisuuden päättelin siitä tyytyväisestä örinästä, jota pitivät.
Viikonloppu herätti myös oheisia mietteitä, joita facebookiinkin kirjasin: Viikonloppu tokoleirillä vaan vahvisti entisestään sitä, miten haluan koiriani kouluttaa. Ei koira tee tahallaan väärin, ei se vi....le tai näytä keskisormea. Jos siltä tuntuu, niin kannattaa kaivaa peili taskusta ja miettiä, että kuka ja miten sen koiran onkaan kouluttanut... Toivottavasti tällä minun ja koirieni yhteisellä matkalla opin itse vähintään yhtä paljon kuin nuo rakkaat "matkakumppanit".Haluan nähdä jatkossakin tuon iloisen silmien loisteen. Haluan, että koirani uskaltavat tehdä myös virheitä ja tarjota asioita. Niiiiiin hienoa on olla matkalla! Karhut ♥
Tottakai koira tekee sitä minkä kokee hyödylliseksi ja varsinkin, jos siitä on joskus saanut palkkaa. Toki ainakin pidemmän koulutushistorian omaava koira myös pyrkii palkkaan helpoimmalla keksimällään tavalla. Ja kyllä vaan yhdistelevät asioita välillä hyvinkin kummallisella tavalla meidän ihmisten mielestä. Aina niillä on kuitenkin joku syy siihen mitä tekevät. Kouluttajan tehtävä onkin sitten pähkäillä mikä se syy on ja miten toiminta saadaan muutettua. Tämän postauksen kirjoitin ihan itselleni muistutukseksi siitä, mihin haluan kouluttajana pyrkiä. Koskaan en tule valmiiksi, mutta haluan oppia koko ajan paremmaksi tällä tyylillä, millä tähänkin asti olen koirani kouluttanut. Jokainen tehköön tavallaan, mutta tämä sopii meille ja näin jatketaan.
Viikko onkin mennyt totuttuun tapaan: paimennusta ja tokoa. Hyviä treenejä molemmissa! Eilen oltiin Turussa tällä erää viimeisellä Lentsun tokokurssikerralla. Aina näin syksyllä hiipii myös jonkunmoinen haikeus. Onneksi treenit jatkuu kuitenkin. Paimennusta on ympäri vuoden pientä keskitalven taukoa lukuunottamatta. Seuraava Lentsun tokokurssi starttaa tammikuussa ja sitä ennen on vielä yksi tokopäivä ja muutama nuorten koirien tokoringin koulutus. Ja niin nopsaan aika menee, että johan sitä pian huomaa, että ollaankin taas jo keväässä. Toivoisin kyllä, että saataisiin ihan kunnon talvi lumineen kaikkineen tähän väliin. Viime talvi kun muistutti enemmän yhtä pitkää syksyä.
Loppuun vielä kuvapläjäys viime perjantailta, kun nappasin kameran mukaan Riihivalkaman lenkille.
