Oltiin tänään agiliitämässä Nickyn kanssa parin startin verran Hämeenlinnassa. Molemmat radat olivat Risse Koposen käsialaa. Mikä ihme siinä on, että meidän suoritusvuoro Nickyn kanssa on AINA 10 viimisen koirakon joukossa :o( Pahin mahdollinen paikka meikäläiselle, kun jännittäminen alkaa viimeistään rataantutustumisesta ja loppuu vasta omaan suoritukseen. Nooh tuleepahan vähän lisämomenttia siitäkin...

Ensin oli vuorossa tavallinen agilityrata kaikilla kontakteilla. Ihan hyvin meni ja tänään jopa suht pienillä kaarroksilla eikä kontakteillakaan ollut ongelmia, mutta... Pitäähän ohjaajan jotain tehdä koiran suorituksen pilaamiseksi. Keppien päähän olin suunnitellut valssin välttääkseni takaaleikkauksen muurilla. No teinkin valssin, mutta niin hoppuillen, että sain Nickyn tulemaan kepeiltä toiseksi viimeisestä välistä pois. Tämä on erittäin harvinainen virhe Nickylle, joten ohjaaja saa kyllä ihan yksinään seistä peilin edessä.

Toinen rata oli hyppyrata ja alussa neljän esteen hyppysuora, joista neljäntenä pituus. Kuuluttajan pienen sekoilun takia meidät kutsuttiin vielä lähdöstä pois ja yksi koira meni vielä ennen meitä. Nicky kuumeni aika lailla tästä, mutta silti en hiffannut, että vauhtia tulisi siitä niin hurjasti lisää normaaliin... Lähdettiin siis liki yhdessä ja kuinkas sitten kävikään. Ohjaaja oli hädin tuskin kolmannen hypyn kohdalla, kun Nicky mennä viiletti jo ohi neljäntenä olleesta pituudesta. Kielto sitten siitä. Muuten rata meni oikein hyvin ja kepit oli tosi makeet. Että osaa se tuokin koira näemmä mennä vauhdilla, kun vaan vaihde löytyy silmään.

Tämä oli nyt meidän yhdeksäs vitonen. Täällä olisi yksi kovasti innokas sellaisen sääntömuutoksen puolesta äänestäjä, että vaikkapa kymmenen vitosta vastaisi yhtä nollaa...

Meidän treeni- ja matkakamu Jesse ohjaajansa Anjan kanssa sai hyppyradalta hienon nollan. Ainoa nollarata, luokkavoitto, sert ja menolippu kakkoseen. Onnea Anjalle ja Jesselle vielä tätäkin kautta. Ootte te hyviä :o)