Onneksi töissä on inventaario vain kerran vuodessa… Vieläkin vilistää silmissä yhdeksän numeron numerosarjat, osa kirjaimilla höystettynä. Onneksi meillä varaosamyyjä Markuksen kanssa homma pelittää hyvin yksiin ja nytkin saatiin homma pakettiin niin, ettei tänään tarvinnu enää mennä. Viikolla pitää vielä tehdä muutama juttu, mutta ne on vaan hienosäätöä enää 
No on siinä sentään yksi positiivinen juttukin. Ei sitä juuri muulloin pääse firman laskuun syömään seisovasta pöydästä 
Eilen tosiaan lopeteltiin laskeminen niin, että ehdittiin Anskun ja jengin kanssa vielä Elonkiertoon lenkille. Saatiin nauttia auringonlaskusta sekä melkein hankikannosta. Koiria kantoi kokonaan, mutta meidän piti vähän valkata vanhaa ladun pohjaa ja moottorikelkan uraa. Voi että oli koirilla taas kivaa
Ne vaan juoksi ja juoksi. Ihan aina ei tainnut yhteinen suuntakaan olla ihan selvillä 
Tällasia juoksukuvia mulla on Nickystä kymmeniä. Ja niin on poika kyllä noissa kuin isänsä. Vähän iski taas ikävänkin pintaan, kun oikein tuon yhtäläisyyden totesin 
Fyra ja rakkaista rakkain Ossi-orava 
Lucas The Leijona.
Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet tokot parkkiksella. Jacky keskittyi paikallaoloon. Ensin olivat Fyran kanssa yhdessä ja tämä muuten ok, mutta karkasi ensin Anskun vapauttaessa Fyran. Sitten Fyra juoksenteli omiaan siinä pitkin poikin ja Anskun vingutti ja heitteli Jackyn palloa. Tämä ihan PRO!!! Lopuksi vielä Fyralla otettiin luoksetulo niin, että kutsuttiin Jackyn vierestä. Ekalla karhu lähti, mutta uusinnalla pysyi hyvin. Olipas tosi pätevä karhu! Palkaksi pelattiin pitkä tovi palloa ja kiskottiin pesukarhua
Tänään lähdettiin samalla porukalla samaan paikkaan lenkille jo aamupäivästä. Nyt hanki kantoi meitäkin ja päästiin lompsimaan pitkin poikin peltoja. Myös hiihtäjät olivat hokanneet hienon hankikannon, mutta sinne me aakeille pelloille mahduttiin kaikki sulassa sovussa. Kiitos Ansku ja jengi viikonlopun lenkkiseurasta!
Tällä kertaa jäin Jackyn kanssa kaksin vähän tokottaan. Otin taas peräjälkeen jäävät, ensin maahan, sitten seiso. Kovin sekoittaa edelleen. Tää täytyy nyt vaan treenata kuntoon. Sitte otettiin taas hetki liikkeiden väliä ja kisapalkkaa. Kotona otettiin vielä muutaman kerran ripeään tahtiin sivulla maahanmenoa ja takaisin istumaan nousua. Nämä nyt molempiin suuntiin hienot!
Kun kerran pitkästä aikaa olin edes toisen päivän viikonlopusta kotosalla, niin pakko oli uhrata aikaa kotihommillekin. Nyt on taas parempi mieli sen suhteen, kun ei joka paikka näytä ihan pommin jäljiltä… Iltapäivällä kävin vielä salilla tunnin puhdin kiusaamassa lihaksia. Mikä lienee auringonpistos iskenyt jo kevätauringosta, kun meikäläinen löysi tiensä salille reilu 20 vuoden tauon jälkeen 
