Lauantaina 30.6. Woolmill´s Tuula eli Nickyn kasvattaja poimi meidät Jackyn kanssa kyytiin ja kurvattiin Tampereelle Kaupin vinttikoiraradalle collieiden erikoisnäyttelyyn. Paikalle oli ilmoitettu peräti 132 pitkäkarvaista ja 113 sileäkarvaista lassiee. Puikkonokka poikineen siellä siis pyöri
Ekana kehässä oli Jackyn Karion kennelin lapset. Hienosti suorittivat kakarat näyttelydebyyttinsä 5-7 kk ikäisissä pennuissa. Pikkutytöissä Hartsa luokan toinen ja samaan aikaan viereisessä kehässä velipoika Pätkis voitti pikkupojat ja sai KP:n ollen lopulta PU2-pentu. Tuomari kävi vielä erikseen sanomassa, että Pätkis olisi ilman muuta voittanut, jos korvat olisivat jo nousseet ylemmäs. Pikkuherran korvat kun ovat vielä HIEMAN läppämallia 
Kivanoloiset kakarat kaikin puolin, eivätkä olleet ollenkaan moksiskaan näyttelyhulinasta.Avoimessa luokassa oli Nickyn pojat peräjälkeen. Jacky sai ERIn, mutta ei sijoittunut isossa yli 20 koiran luokassa. Arvostelu on kyllä hieno ja arvostan sitä kovasti, koska antajana on vanha ja arvostettu englantilainen kasvattajatuomari. Jackyn perässä esiintyi Jojo saaden myös ERIn ja oli lisäksi ERI 4, SA ja sai vielä vara-sertin, kun kaikkien PU-sijoittuneiden oli sertit jo täynnä. Minä sain kunnian tämän vara-sertin käydä Jojolle pokkaamassa
Joskus sitä vaan ajattelee, että kun nämä lassietkin arvosteltaisiin väreittän… Nytkin nimittäin PU3 oli soopeli, muut merlejä ja nartuissa kaikki sijoittuneet merlejä… Niiiiin kiva oli nähdä poikien lapset kuin myös miljuuna tuttua näyttelypaikalla Rankka yhdeksän tunnin keikka siitä tuli, mutta hyvässä seurassa aika kului varsin nopsaan. Kiitos Päiville jälleen Jackyn taitavasta esittämisestä ja leiriseurasta sekä Tuulalle matkaseurasta Jotta ei vaan viikonloppunakaan ehdi yhtään levätä, niin sunnuntaina pakattiin autoon Jackyn lisäksi Annariina kera Fyran ja Cincon. Pappa vietiin vielä matkalla mummolaan. Nyt huristeltiin menemään Kaarinaan, Tuorlaan Lentsun tokopäivään. Lentsu oli tilannut vähän liiankin aurinkoisen päivän, koska porukka poistui illalla paikalta kuka enemmän ja kuka vähemmän punanahkana. Me Anskun kanssa kuuluttiin niihin enemmän punaisiin… Klo 10-18 kun istuu suorassa auringonpaahteessa, niin arvaahan sen, miten siinä käy. Koirilla oli onneksi ihan mukavat oltavat, kun auto oli takaluukku varjoon päin, luukku ja sivuovet auki ja saivat siellä viettää kaikki taukonsa.
Taas tuli kyllä niin paljon kaikkea treenattavaa, että pää tuntui ihan tyhjälle siinä täysinäisyydessään kotimatkalla. Kestää hetken saada kovalevy järjestykseen
Tehtiin muun muassa noudon nopeita nostoja, erilaisia häiriö- ja kuuntelutreenejä, merkkiä, paikallaoloa, jokaisen omia ongelmia ja ties mitä muuta. Sen lisäksi tietty vielä jutusteltiin paljon. Rankka, mutta niin antoisa päivä. Ja mä olen niiiiiiiin ylpeä, kun kerrankin olen osannut opettaa jotakin heti oikein 
Meinaan Jackyn seuraamisen täyskäännös alkaa näyttämään kuulemma tosi kivalle jo ja nyt saatiin siinä taas neuvoja seuraavaan vaiheeseen.Illalla oltiin kotona 11,5 tunnin reissun jälkeen ja voin sanoa, että takki oli kyllä ihan tyhjä ja mielessä pyöri vaan kauhukuva aamulla klo 5.10 soivasta herätyskellosta. No toisaalta tää on jo vähän niinkin, että pääsee töihin ”lepäämään” Kiitos Lentsu, Kiitos kurssikaverit ja Kiitos Ansku 