Tänään illalla oli Suomen Collieyhdistyksen Turun alaosaston vuosikokous. Itse en päässyt arki-iltana siihen aikaan paikalle Turkuun, mutta mukavia uutisia sieltä kyllä kuului Nickyn osalta  Nicky valittiin vuoden 2008 monitoimicollieksi (toinen kerta peräkkäin). Tämä "titteli" tuli kasaan siitä, että Nicky oli tokocollieissa 1./ agilitycollieissa 3. / ja näyttelycollieissa 4. Hyvä meidän Nicky! Samalla voisin mainita (kun en muista olenko jo maininnut...) että Rico taasen oli vuoden 2007 Collieyhdistyksen näyttelyveteraani urosten 3. Tuolla pääyhdistyksessä kun kulkee kaikki perässä ja tuostakin on vielä kunniakirja saamatta.

 

Tänään oli vuoden ekat aksatreenit maneesissa. Löysin netistä ohjelman, millä pääsee rataa piirtelemään ja pitihän sitä heti testailla  Noin me suunnilleen treenattiin ja numeroimattomat hypyt ja kepit oli omatoimiharkkaamista varten oman vuoron välillä.

 

Nicky teki tänään ihan maksikorkeuksilla. Ei ongelmia rimojen kanssa vaikka ennen taukoa tehtiinkin muutaman kerta peräkkäin matalammilla. Suurin ongelma mulla oli löytää oikea sijaintia nelosputken jälkeen, että sain Nickyn kiertämään oikeaa kautta tuolle hypylle 5. Jos olin liian lähellä putken suuta, niin vauhti pysähtyi ja liian lähellä hyppyä puski väkisin väärältä puolelta hyppyä. Oikea paikka kun löytyi ohjaajalle, niin hyvästi meni  Tätä radanpätkää tehtiin myös käänteisenä ja se toi oman haasteensa, että alku oli samanlainen ja koira oli jo ehtinyt oppia, miten rata menee. Nickyn kanssa tästä selvittiin kuitenkin yllättävän hyvin. Oman vuoron välillä otettiin keppejä ja hyppysarjaa. Kepit meni ihan ok, mutta vauhtia olisin toivonut lisää. Hienosti haki ilman apuja sisäänmenot molemmilta puolilta tehtynä. Hyppysarjassa oli tarkoituksena meillä sekä irtoaminen, että rimojen hahmottaminen. Ensin tein muutaman irtoamisen matalilla rimoilla. Sitten rimat 1 ja 3 maksi korkeuteen ja keskimmäinen 40 cm. Hyvin Nicky tämän hahmotti ja löysi hyppyjen väleille heti hyvän rytmin. Irtosi myös tänään yllättävän hyvin.

 

Koko treeniajan kun käyttää tehokkaasti hyväksi, niin ehtii paljon  Nicky oli ihan tohkeissaan kavereista. Oli niiiiiin ihanaa, kun paikalla oli pennut Nemo ja Fyra, valkoiset terrieritytöt Lotta ja Vilma, bortsutytöt Friidu ja Chic sekä terrieripoika Saku. Nää kaikki tais olla Nickyn ehdottomia suosikkeja paikalla olleista  Tokoiltiin me kyllä kanssa. Seuraamisen käännökset oli nyt hyviä, vaikka muut otti agia lähellä vieressä. Kaukojen maahan-seiso vaihtoja otettiin muutama sekä toistaiseksi ilman käskyä seiso-istu vaihtoa. Tässä kun opetellaan vasta kropalle oikeaa liikerataa. Vähän temppuja kans ja illan treenit oli paketissa. Tosi makee ilta ja mikä siinä treenatessa, kun liki kaikki onnistui toisin kuin eilen…

=============================================================================
 

Hunteerasin vielä eilen illalla ennen unen saantia päivän tokoja ja tajusin kuinka tyhmä taas olin  Edelleenkään en keksi suoraan syytä Ricon tekemättömyyteen, mutta se Nicky... Otettiin ruutua täydeltä matkalta ja mä muka käsimerkillä varmistin Nickylle suuntaa. Ajatus ehkä olevinaan hyvä, mutta... En ole koskaan ennenkään antanut ruutuun käsimerkkiä, ainoastaan kiertämiseen. Nicky siis koitti tarjota ruutumerkin kiertämistä. Voi itku mun kanssa :o( Varmaan tässä sain sen verran epävarmuutta aikaan, että se sitten näkyi myös tunnarissa. Nyt on molemmissa palattava hetkeksi takaisin päin lyhyelle matkalle. Siinä mielessä onneksi sulaa lumet ja tulee nurmikko esille, että pääsee palauttamaan tuon tunnarin... Kuinka voi olla näin super typerä ihminen

 

Ennen agilityyn lähtöä pitikin sitten testailla tunnaria pihalla. Nickyn mielestä litimärkä upottava nurmikko oli vähän iljettävä, joten perusasentoa en vaatinut. Se ei ollut nyt tän jutun pointti. Ensin piilotin 2 kertaa pelkän oman ja ne tuli hienosti. Sitten laitoin väärät kasaan ja piilotin oman pariin kertaan eri puolille kasaa suht lähelle. Edelleen hieno! Sitten vielä väärät vähän enemmän levälleen ja oma vähemmän piiloon tosi lähelle. Haisteli, haisteli, haisteli ja toi oman! Loppuun vielä pelkkä oma, jonka kanssa hurja riekkuminen. Juupa juu… Lumi ja se ettei omaa pääse välillä piilottamaan taitaa tässä olla se meidän suurin ongelma. Lentsun kanssa sitä just viimeksi puhuttiin , ettei voi tietää yhtään, miten kylmä ja kiteinen lumi liikuttaa hajua koiran nenän kannalta. Tää on vaan vähän ristiriitainen juttu, kun tunnarin takia pitäis pysyä maa lumettomana, mutta muuten haluan lumen ehdottomasti takaisin… Kevättä kohti ollaan toki koko ajan menossa ja tuskin sitä lunta missään nimessä tuossa reilun parin kuukauden päästä enää kiusaksi asti on