Mun Rakas pikkukarhu täytti lauantaina jo 2 vuotta. Mihin ihmeeseen tää aika oikein menee, kun juurhan tuo Suvituikun K-pentue vasta synty. Onnea Micky!

Jotenkin on ollut olevinaan kamala kiire, vaikka ei niin mittään oo ollukkaan… Paimentamassa käytiin ja Jacky oli taas ihan mahoton. Tottelee kyllä käskyt, mutta on villi ja haukkuu. Tähän tarvii nyt koittaa keksiä jotakin kyllä ihan pakosti. Micky taasen oli hyvin taitava ja oli myös sisäistänyt kuivaharjoitteluna kotona treenatun maahanmenon tosi hyvin. Täytyy nyt kuivaharjoitteluna myös koittaa eri vaihtoehtoja tuohon Jackyn äänenkäytön hallitsemiseen.

Torstaina oli kentällä oman seuran 1-2 luokan aksakisat. Siinä se ilta menikin sitten ihan tyystin. Onneksi sääennuste oli tällä kertaa väärässä ja piti meidät kuivana. Klo 22.30 kentältä kotiin lähtiessä oli kyllä jokseenkin väsy olo ja myös epätoivo heräämisestä seuraavaan työpäivään.

Loppuviikosta oli huoltopäivät, kun itse olin osteopaatti Leena Piiran käsittelyssä perjantaina ja pojat sitten lauantaina eläinfysioterapeutti Tanja Kotin taikanäppien alla. Oiva synttärilahja Mickylle. Molemmat pojat oli nyt hyvässä kunnossa ja vain pieniä kireyksiä siellä täällä. Itse asiassa Micky on varmaan jossakin kohtaa törmännyt pää edellä Jackyn kylkeen… Ainakin jumit täsmäis siihen, mutta ei hätää, kun molemmat saatiin varsin helpolla taas kuosiin. Poikien mielestä käsittelystä tulee kamalasti energiaa ja niitä on jokseenkin toivotonta pitää sen jälkeen levossa. Yritys hyvä kymmenen kuitenkin.

Eilen ja tänään onkin ollut ihan kotipäivät (tai siis tänään tietty töissä, mutta sen jälkeen). Enpä silti juur mitään saanut aikaan, kun oli joteskin niin väsy olo.