Eilen Sami kävi huolehtimassa auton talvikuntoon ja mä suoritin sillä välin operaatiota keittiön työpöydät esille. Onnistuin siinä jotenkin, mutta aina vaan jaksan ihmetellä, miten kahden aikuisen immeisen huushollissa voi olla niin paljon ihan perushommaa... Tai no kumpikaan ei ole viikolla liiemmin kotona ja sitten tavarat vaan lasketaan jonnekin ja haukataan jotakin vauhdissa jne.

Ulkona jatkettiin poikien kanssa syyshommien tekoa. Suihkulähde on nyt tyhjennetty ja pumput pesty talvisäilöön. Viime viikolla oli jo sen verran kovia yöpakkasia, että loputkin kesäkukat paleltui, joten ne revin myös maasta ylös. Paitti tämä yksi sitkeä ruusu, joka nuppunsa avasi vielä kylmään syksyyn.
Siinä hommien ohessa treenattiin Jackyn kanssa vähän keppejä myös. Enäähän meillä ei ole yhtään ohjuria käytössä ja nyt treenasin sivuirtoamista sekä sellasta, että kutsuin Jackya seisten itse noin puolessa välissä keppejä. Taitava karhu tuo kyllä on
 
Esteet käytiin kerrankin reilummalla porukalla siirtämässä maneesiin. Hommassa ei kaukaa nokka tuhissut ja nyt on kamat valmiina maanantain treeneihin  Esteiden siirron jälkeen lähdettiin Anskun kanssa pitkästä aikaa mäkikäveleen tuohon mein läheiselle soramontulle. Rico oli varsin pätevä nousukertojen laskija mäen alla  Tehtiin samalla myös mukava pieni iltalenkki ja koirat saivat riekkua vapaana.
 
Aamulla Ansku ja länderineidit poimivat meidät Jackyn kanssa kyytiin ja suunnattiin aksaepiksiin Tampereelle. Matkalla tuli kunnon sadekuuro ja hyvä, ettei lyöty hanskoja tiskiin ja käännytty kotiin… No onneksi jatkettiin, koska perillä paistoi koko ajan aurinko ja oli lämpeempi, mitä ennuste oli luvannut.
 
Ilmoitin Jackyn suorittamaan maxien mölliradan kahteen kertaa. Ekan suorituksen tulos vain lasketaan. Päästiin 4 ja 5 hypyille, kun kuulin Annariinan hätääntyneen äänen huutavan varoituksen kentän laidalta. Samalla näin silmäkulmasta, että radalla juoksee meitä ennen suoritusvuorossa ollut koira irrallaan. Jostakin sinne radan puolelle ampaisi vielä toinenkin koira. 6 esteenä oli A ja se oli niin päin, että nämä karkurit jäivät meidän taakse. Pysäytin Jackyn kunnolla kontaktille ja tsekkasin tilannetta. Siinä kohtaa tuomari sai häädettyä ylimääräiset koirat pois ja ne saatiin kiinni. Päästiin siis Jackyn kanssa jatkamaan. Mulla sydän löi ihan miljoonaa ja olin tosi tyytyväinen, että sain ohjattua Jackyn loppuun kunnialla. Pääasia koko sotkussa oli, että Jacky ei huomannut mitään outoa tapahtuneen
 
Mä olen kyllä kovin ylpeä mun karhusta. Tokalle hypylle saatiin onnistumaan HIENO jaakotus. Kontaktit oli hienot ja myös erinäköisen muurin hyppääminen onnistui hyvin. Ainoa mikä ei onnistunut, oli vähän hankalassa kulmassa ollut takaaleikkaus, mutta sekään ei haitannut, kun sain muutettua oman linjani hypyn toiselta puolelta. Sen vaan huomasin, että ihan turhankin kovin otan karhun haltuun tietyissä tilanteissa, kun muka varmistan. Tulisi se muutenkin, kun huolella vaan ohjaan... Meille siis ekalta radalta hieno NOLLA tuosta häslingistä huolimatta ja maksimöllien voitto  Toisella radalla palkkasin sitten kontaktit kunnolla. Kotona lähdettiin vielä Anskun ja kaikkien koirien kanssa lenkille, kun otettiin Lucas ja Ricokin messiin. Kiitos Ansku jälleen seurasta! Eipä meitä kumpaakaan näihin reissuihin ja muihin puuhiin paljon tartte houkutella