Äkkiä se sää sitten muuttuu, kun on muuttuakseen. Helteestä ei ole enää tietoakaan ja vettäkin paiskoo. Ei silti, mulle ihan riitti taas tällä erää tuo hellejakso…

 

Lauantaina meille tuli vieraita jo aamupäivällä. Taas olin kovasti ylpeä pojista. Niin hienosti käyttäytyivät pienen 1½ vuotiaan Maiju tytön kanssa  Jackykin tollanen hömelö penturiekku himmasi aina vauhtia lapsen lähellä eikä vahingossakaan töninyt. Se tässä siis lähinnä ihmetyttää, että onko tuo joku sisäänrakennettu käytösmalli, koska meillä ei koirat todellakaan kovin paljon lapsikokemuksia, varsinkaan ihan pienistä lapsista saa.

 

Iltapäivällä pakkasin pojat autoon ja ajettiin Latovainioon kaiman luo (kennel Irokon). Ensin Jacky pääsi ulkotarhaan leikkimään kahden 11 viikkoisen pennelin kanssa. Hiukan oli Jacky kummissaan, kun pennut heittäytyivät sen eteen selälleen samoin kuin se itse tekee isommilleen, jos tilanne alkaa hirvittää.

Jacky ei selvästi ymmärrä näitä itseään nuorempia pentuja. Nooh muutama viikko kun menee, niin varmaan löytyy yhteinen sävel paremmin.

 

Penturiekun jälkeen lähdettiin metsään lenkille. Mun pojat kaikki ja toisesta laumasta pari narttua ja uros. Ricoa vähän meinasi ahistaa, mutta hakeutui itse porukan hännille tarkkailemaan, jotta kukaan ei takaapäin pääse yllättämään ja kaikki meni sen jälkeen hyvin. Jacky oli selvästi polleaa poikaa, kun pääsi isojen kanssa lenkille pentujen kanssa leikkimisen jälkeen 

 

Hyvin oli lenkki ajoitettu, kun kotiin lähtiessä alkoi satamaan. Kiitos kaima lenkkiseurasta!

 

Tänään oltiin sovittu Annamarian kanssa treffit klo 10 Latovainion kaupalle. Annamarian jengistä vain Penni oli tällä kertaa mukana viettämässä laatuaikaa ”äipän” kanssa. Jacky koitti kovin saada mummoa leikkimään, muttei tämä nyt niin hirveästi lämminnyt mokoman pennun yrityksille. Jacky ja Nicky painattivat aika lailla miljoonaa menemään sitten keskenään pitkin peltoa.

 

Ai miten niin ruoho kasvanut korkeaksi…

 

Jackyssa näkyy hauskasti monen sukulaisensa piirteitä ja ilmeitä, mutta näissä juoksukuvissa näen kerta kerralta enemmän Nickyn hymyä

 

Pappakoira taitais olla harjauksen ja korvapainon tarpeessa

 

Taas onnisti sateen suhteen, koska aika pian kotiutumisen jälkeen ropsahti ensimmäinen kuuro. Kiitos Annamaria ja Penni aamulenkkiseurasta!

 

Tämäkin päivä meni sitten enemmän ja vähemmän laiskottelun puolelle  Kalat sentään saivat puhtaan kodin. Jotenkin sitä vaan viikolla jää univelkaakin sen verran, että helposti pystyy nukkumaan parin tunnin päikkärit. Juu ja ehkä siks ei taaskaan nukuta vielä tähän aikaan…