niin kovin hiljaista on meillä nyt  Tuhannet kerrat tuli karjuttua Nickyä olemaan hiljaa. Voi kun sen raivostuttavaa turhan haukkumista ja omintakeista älämölöä nyt kaipaa  Rico ja Jacky ovat näköjään ihan hurjan hiljaisia, kun puuttuu se yllyttäjä…

Tänään mahtaa olla Sateenkaarisillalla kunnon bileet, kun siellä yksi koiraenkeli täyttää 6 vuotta.
 
Luulin jo tässä jonain päivänä, että kyynelvarastotkin voivat ehtyä, mutta se oli vaan ihan tilapäistä uusien keräämistä. Ei niistä loppua tule  Eilen sain kuitenkin mapitettua kaikki Nickyn paperit järjestykseen sen kansioon. Näitä erinäisiä värssyjä ja tarinoita löytyy kaiken aikaa. Tämäkin niin totta, niin totta
 
 
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä, sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua, sillä tänä päivänä,
enemmän kuin koskaan ennen, rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
 
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta, tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän. Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun.
Pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
 
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan rakkautta, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivuilta ja kärsimyksiltä olen säästynyt.
Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina.
Älä anna turhaan sydämesi itkeä.
 
~ kirjoittaja tuntematon ~
 
 
Moni on kysynyt, että miten Rico ja Jacky. No Rico on elänyt elämänsä ensimmäiset 5 vuotta ainoana koirana ja on aina ollut hyvin itsenäinen, joten siitä ei oikein mitään huomaa. Se on myös vanha ja äärettömän viisas ja uskon sen tietävän tasan tarkkaan mitä on tapahtunut.
 
Jacky kaipaa selvästi sellasta nahjuukaveria sisäleikkeihin. Niillähän oli Nickyn kanssa tapana varsinkin iltasella sisällä pitää hurjaa ääntä ja nahjata keskenään. Toinen missä huomaa on remmilenkillä. Jacky sinkoo miten sattuu, kun on tottunut toisen kyljessä kulkemaan ja Rico kun menee aina omia polkujaan.
 
Jackylle olenkin nyt koittanut tällä viikolla järjestää muutakin ajanvietettä kuin mun kyyneleiden nuolemisen  Karhu on muuten siinä jo melkoisen pro… Rico on jäänyt kovan pakkasen takia pitkien lenkkien ajaksi meidän porukoille hoitoon. Sen alkaa tassuja paleltaa helposti ja sen jälkeen se ei selvästikään nauti koko lenkistä. Mennään sen kanssa lyhyempiä ja useemmin, kunnes pakkasta on vähemmän kuin -10 astetta.
 
Jacky on päässyt leikkimään Fyran ja Jaffiinan kanssa ja kyllä sillä sitten virtaa on riittänytkin. Eilen kohtasin jälleen yhden tuskan paikan ja otin kameran mukaan Elonkiertoon  Kuvia kamerasta purkaessa ja käsitellessä, kun siellä on yleensä ollut paljon kuvia myös Nickystä…
 
Karhun ei ihan heti pitäis tuolla turkilla palella.
Ja varsinkaan, kun siskon kanssa mentiin LUJAA.
Niin lujaa, ettei millään malttanut olla kuvan vertaa kunnolla paikoillaan.
 
Kaunista.