Täällähän on eilisen päivityksen aikana läitetty koko blogisysteemi uusiksi. Ja nyt on käytössä näköjään muutama hymiökin, jota en näköjään osaa vielä käyttää...
Eilen iltapäivällä jätin Ricon täyshoitoon vanhemmilleni ja ajelin Nickyn kanssa Jokioisille. Siellä hypättiin Anjan ja Jessen kyytiin ja huristeltiin Lietoon Koirakondiksen hallille Välimäen Leenan kaksituistunnille. Meillä oli siis varattuna peräjälkeen yksityistunnit.
Harjoiteltiin vuorotellen ja pari tuntia kului taas ihan siivillä. Juu ja taas tuli paljon aihetta hakata päätä seinään… Ihan siksi, että on tullut näköjään monessa asiassa hakattua ihan väärästä kohtaa... Ensin tsekattiin se mein perusasento juttu, mitä olen tässä Nickyn kanssa työstänyt ja ihmetellyt. No juup! Ratkaisu oli varsin yksinkertainen. Jätän käden 10 cm taaemmaksi, niin Nicky pyssää ihan oikeaan kohtaan ja oikeaan asentoon. Eli ne kerrat, kun olen sen saanut kohilleen, niin käsi on vahingossa ollut oikeassa kohtaa. Nyt vielä varmistellaan Nickylle se käden paikka ja homma on tod.näk. siinä. Ja mun käsi ei siis ole ollut mitenkän korostetusti edessä, mutta nyt se pitää laittaa hieman korostetusti taakse. Siksi en tätä ole huomannutkaan.
Kaukojen asennot tarkastettiin ja kaikki muut on ok, mutta seiso-istu vaatii vähän trimmaamista edelleen ja käskysanan vaihdon. Muuten Nickyn vaihdot on kuulemma teknisesti oikeat ja iloiset. Varsinkin siihen Lentsu oli oikein tyytyväinen, että sekä istu-seiso että maahan-seiso vaihdossa Nicky pomppaa nätisti taaksepäin.
Alustalle menoon koitettiin keksiä jippo, jolla se sujuisi vielä nopeammin. Tällä ei sinällään ole merkitystä, mutta kun kerran toko on viilaamista, niin viilataan. Sitä paitsi tosta saataneen ihan kiva leikki aikaan. Nyt vaan pitää Nickyn kanssa löytää juuri se oikea hetsaus, ettei Nicky ota sitä kuitenkaan painostuksena.
Ruudun suhteen ”valitin”, ettei Nicky osaa sitä hakea, jos ei ole nähnyt rakentamista tai toisen koiran menoa sinne. Kyllä se osas… Tehtiin kahteen nurkkaan ruudut, joista ekassa alusta ja toisessa namikuppi. Pointtina oli se, että en saa päästää Nickyä ruutuun ennen kuin olen täysin varma, että se tietää minne on menossa. Molemmat ok, eikä mitään ongelmaa. Mutta hoksasin kyllä, miksi siinä aiemmin oli ongelma… En ole lähestynyt ruudun lähetyspaikkaa suorassa linjassa ja olen liian hätäisesti käskyttänyt odottamatta, että Nicky on sen varmasti pongannut. Helppoa kuin heinänteko, kun ohjaaja vaan tänkin taas hiffas.
Näiden lisäksi tuli ainakin ”miljoona” muuta vinkkiä ja niksiä, jolla koiran tokoilua tyhmän ohjaajan kanssa saa helpotettua. Temppuosiossa saatiin viimeksi ”läksyksi” vilkuttaminen. Nyt se sujuu oikein mallikkaasti, joten seuraavalla kerralla pitää osata vilkutella vuorotellen molemmilla tassuilla. Tykkäsin taas kyllä ihan hurjan paljon ja pikku hiljaa ammatti-ihmisen ohjeistusten myötä, alkaa itsekin hahmottamaan juttuja eri lailla. Kiitos Anja ja Jesse kyydistä ja seurasta! Tässä meille taas työmaata.
