Puolen päivän jälkeen kävin noukkimassa äitin kyytiin ja koukkasin viemään sen sisarelleen Halikkoon ja siitä jatkoin poikien kanssa Piiran vastaanotolle.

Rico pääsi käsittelyyn ensin ja oli nyt varsin hyvässä kunnossa  Kuulemma lähinnä
"normaalia" huonolonkkaisen pappakoiran jäykkyyttä vain. Näin olen toki itse tulkinnutkin sen viime aikaisesta käytöksestä ja ahkerasta nurmikolla kierimisestä. Rico piti koko käsittelyn ajan tasaista örinää ja jatkoi sitä vielä häkissä koko ajan, kun Jackya käsiteltiin. Taitaa tuntua papparaisesta tooooosi hyvälle

Jackyhan oli viimeksi kamalassa kunnossa sen toisen koiran kanssa sattuneen törmäyksen takia. Nyt oli onneksi pysynyt lantio ihan suorassa ja si-nivel auki. Jonkun verran jäykkyyttä oli lanneselän alueella, mutta ei mitään viitteitä, että puomilta tipahdus olisi mitään aiheuttanut. Tuo lanneselän alue on vähän kinkkinen pitkällä ja isohkolla nuorella koiralla, kun lihakset ei ole vielä täysillä mukana eikä takapään käyttö riittävän koordinoitua. Pitää nyt koittaa vaan aina sään salliessa käydä fillaroimassa ja vihdoin aloittaa ne tikapuutreenit...

Niin kipeä karhu parka viimeksi oli, että jo Leenan lähestyessä lantion seutua, alkoi selvästi huolestua ja liikehtiä, vaikka vielä ei voinut mitenkään sattua  Pää nousi moneen kertaan tarkistamaan Leenan tekemiset. Lopuksi kuitenkin oli suukon paikka  Toivottavasti karhulle nyt jäi fiilis, ettei se joka kerta satu niin paljoa kuiteskaan.

Huomenna olis vuorossa näyttelyturneen osalta Jämsän reissu ja lähtö kuinkas muuten kuin kukonlaulun aikaan.