Se oli sit siinä. Tää vuosi on näytelmien osalta paketissa. Nyt kasvatellaan turkkia ja jatketaan sitten keväällä. Ainakin Mickyn kanssa, kun Jackyn kanssa ei ainakaan Suomesta ole nyt enää mitään saatavaa ennen veteraaniluokkaa.
Vähän ajatuksia menneestä vuodesta ulkomaan reissujen osalta. Kaikkiaan 14.4. – 1.11. välillä tehtiin 11 reissua, joista 10 Baltiaan ja 1 Ruotsiin. Tuloksellisesti ulkomailla meni seuraavanlaisesti:
Micky: 1xROP-pentu, 3xPU2, 4xjun-SERT, 1xROP-jun, 3xVSP-jun ja plakkariin EE & LT JMVA
Jacky: 2xROP, 2xVSP, 3xCACIB, 1xvara-CACIB, 1xvara-SERT ja plakkariin C.I.B. & LV, LT & BALT MVA sekä TLNV-13 ja useita PU-sijoja.
Hurjan hyvin siis meni!
Aina sanotaan, että matkailu avartaa. Niin se tekee, ainakin kukkaron nyörien osalta. Joo se on totuus, että ilmaista tuo ei todellakaan ole, mutta saa siitä onneksi paljon muutakin kuin tyhjän tilin. Paljon tuli nähtyä ja koettua, maisteltua hyviä ruokia, shoppailtua, itkettyä niin ilosta kuin pettymyksestä, naurettua vatsa kipeäksi jne.
Pääosin kehän laidalla mentiin hyvällä fiiliksellä, mutta onhan siellä se ikävä kääntöpuolikin. Pärstäpeli kun on pahimmoillaan todella räikeetä varsinkin lahden tuolla puolen. Siihen vaan ei meinaa millään tottua, että näyttelyremmin 2-jalkainen pää merkkaa paljon enemmän kuin se 4-jalkainen, joka sinne kehään kuitenkin on ilmoitettu ja maksettu.
Välillä olen saanut kuulla, että kyse on melkein eläinrääkkäyksestä, kun koiria tuollaisiin kuljetetaan. Totuutta ei tietenkään kukaan voi varmaksi tietää, kun ei suoraan voi koirilta kysyä, mutta omat havaintoni kyllä puoltavat sitä, ettei niillä kovin kurjaa ole. Yhtä innoissaan ovat joka kerta lähdössä ja hyppäävät autoon heti kun se on mahdollista. Kova häärääminen alkaa jo mun pakatessa tavaroita. Reissussa ne saa olla mun kanssa melkiis sen 24h/vrk kun muulloin olen 8h tuntia töissä. Herkkujakin saavat helpommalla kuin kotona sekä hengailla ja leikkiä reissukavereina olevien koirien kanssa.
Mun pojat onkin kyllä maailman parhaat reissukoirat. Autossa matkustamisen ne käyttää lepäämiseen, ulkoillessa nuuskivat innokkaasti ihan uusia hajuja, hotellissa nukkuvat sängyssä, kulkevat reippaasti kaikilla pinnoilla, ruoka maittaa ja varsinkin tuolla Baltiassa ihmiset ovat kovasti tohkeissaan ”lassieista”, joten rapsutuksiakin saavat PALJON ja valokuvamalleina toimivat muillekin kuin mulle. Jacky ja Micky ♥
Vähän on tyhjäkin olo nyt. Mieli haikeana tyhjensin eilen reissukassia. Aina on ollut uusi reissu odottamassa edellisestä kotiuduttua. Nyt ei ole ja voi olla, ettei ainakaan ennen ensi vuoden syksyä tulekaan. Rankkojakin ne reissut on, kun aina ei ehdi nukkumaan tarpeeksi, mutta kyllä se kokonaisuutena jää niiiiiin paljon enemmän plussan puolelle, että voipi kyllä matkakuume jossakin vaiheessa nostaa päätään.
Kiitos reissuseurasta Päiville, Anskulle ja Susannalle sekä kaikille niille, joiden kanssa olen reissuissa aikaa viettänyt kehän laidalla, syömässä, laivalla jne.
