Collieporukoissa käydään jälleen kerran kiivasta keskustelua, että millä kriteereillä SERTien lisäksi collien on soveliasta tulla MVA:ksi. Huoh! Nyt siis tarvitaan koulari pk-puolelta tai hyväksytty luonnetesti. Kennelliitossa on sisällä ehdotus, että myös PAIM-1 kävis. No sitten tuli vielä uusi ehdotus, jossa ehdotetaan hyväksyttäväksi BH:ta, TK1:stä, RTK2:sta ja agiltyn 1-luokasta SERTiä sekä paimennuksessa riittäisi PAIM-E. No jos tuollaseen sillisalaattiin ryhdytään, niin tarvitaanko sitten ollenkaan muuta kuin ne 3 SERTiä näyttelyistä? Enkä edes usko, että tuollainen tulee menemään Kennelliitossa läpi. No mua tämä harmittaa siksi, että nyt Kennelliitossa on sisällä tuo PAIM-1 lisääminen ja jos Collieyhdistyksen valtuusto kevätkokouksessa muuttaa taas ehdotusta, niin se siirtyy Kennelliiton syyskokouksen päätettäväksi. Ellei taas siinä välillä keksitä jotain muuta... Johan meille nauraa naurismaan variksetkin, kun aina soudetaan ja huovataan yhden valionarvon sääntöjen perään. Onneksi tokossa tullaan valioksi selkeästi kolmella EVL1-tuloksella ja niinpä en aio mennä koko Collieyhdistyksen kokoukseen, koska meillä on tokoleiri silloin. Ihan sama mulle enää, että mitä päättävät, mutta mun mielipide on, että pirun naurettavaa...
Tästä kimpaantuneena kirjoitin jo faceen seinälleni paimennuksesta ja päätin sen laittaa tänne myös.
Paimennus on lajina niin kovin erilainen kuin nämä muut lajit, joissa ohjaaja aloittaa alkeista opettamaan koiraa namien kanssa houkutellen tai naksulla koiran tarjoamisista poimien . Kun ensin… koiran on "sytyttävä" niihin lampaisiin. Tyhjästä on paha nyhjästä, jos koira vaan keskittyy syömään, aah niin ihanan herkullisia mustia pipanoita, kierii niissä tai haluaa lähteä pois koko laitumelta.
No sitten koiran kiinnostuttua tullaan siihen, että riittääkö koiran kapasiteetti silti, vaikka aletaan pikku hiljaa vaatia kurinalaisuutta. Ei saakaan enää liinan päässä "saaliilla" juoksennella lambien perässä vaan pitäisi malttaa pysähtyä, olla paikoillaan, pysyä riittävällä etäisyydellä jne ja tehdä ohjaajan kanssa sitä duunia. Selvästi collieta isompi uuhi saattaa myös kääntyä koiraa vastaan silmät leiskuen ja maata polkien. Siinä sitten kysellään hiukan hermojenkin perään, että saako sen uuhen käännettyä, koska hiukan voi tiukassa paikassa villoista näykätä, mutta hampaita ei tietenkään saa käyttää.
Niin ja yksi treeni kestää koirakon tasosta riippuen helposti 10-15 minuuttia putkeen ilman mitään nameja saati leluja. Eipä siinä paljon patukkaa kiskoen aleta kesken palkkaamaan, koska sillä aikaa lampaat sanoo moro. Suoritus on siis jo treeneissä yhtäjaksoisesti varsin pitkäkestoinen verrattuna esim tokoon tai rallytokoon, aksasta nyt puhumattakaan.
Se on ainakin mulle ollut tässä lajissa se THE JUTTU, että mun koira menee lammaslaidunta kohden silmät innosta loistaen ja häntä heiluen. Innosta huolimatta se malttaa totella ehdottomia pysähdyskäskyjä, lähtee kiertämään/hakemaan lampaat käskytettyyn suuntaan jne. Nameja ja leluja ei ole edes mukana, kuten muulle koulutuskentälle lähtiessä. Tässä lajissa jos missä, olen oppinut lukemaan koiriani ja myös huomaamaan entistä selkeämmin niiden erot.
Tässä nyt vähän pintaraapaisua ja omaa näkemystäni tästä meidät koukuttaneesta lajista.
Viime viikko oltiin lomalla Levillä, joten siitä kuvien kera toivottavasti piakkoin.
