Tänään oli siis vuorossa jällee Lentsun tokot Turussa Kupittaalla. Nicky oli nyt koko 2-tuntisen paljon rennompi kuin viimeksi. Taisi ekalla kerralla meitä molempia jänskättää vähän ;o)

Porukka jaettiin kolmeen ryhmään, joista yksi teki Lentsun kanssa paikallaoloja ja muut 2 harjoittelivat peruuttamista, hyppyä, noutoa ja alustalle menoa. Me Nickyn kanssa aloitettiin peruutusharjoituksilla (käskynä pakita). Onnistui ihan kivasti, vaikka sitä ei olla juurikaan tehty. Nickyn peppu tosin alkaa toooosi helpolla kaartaa vasemmalle, mutta todettiin, että koska Nickylle muutenkin irtoaminen on vaikeaa, niin tehköön vaikka ympärää, kunhan lähtee iloisesti poispäin. Alustallekin meni ihan ok ja painoi tassulla nätisti, mutta sitä vauhtia kaipaan tähän edelleen, samoin noudon kanssa. Otettiin myös muutamia puun kiertoja ja niistä pysäytyksiä. Tämä menee kyllä niiiiiiin hyvin ja pysähtyy kuin seinään. Vielä kun sen uskaltaisi kokeilla myös luoksetulossa...

Paikallamakuussa minä ja toisen koiran ohjaaja mentiin piiloon ja yksi ohjaajista jäi aloittelevan koiransa lähelle. Siitä mukavaa lisähäiriötä, kun palkkasi koiransa välillä jne. Nicky oli maannut koko ajan tosi skarppina. Nyt ei siis käynyt edes lonkka-asennossa välillä. Näissä pienryhmissä myös katsottiin jokaisen koirakon joku oma ongelma ja mietittiin siihen ratkaisua. Meillä nyt ongelmia riittää ;o) mutta tässä yhteydessä otin esille seuraamisen väljät käännökset. No juu... Koira toimi vähintääkään loistavasti, niin hyvin kuin se voi ohjaajan ihan väärin signaalien avulla tehdä... Suorilla osaan jo (vihdoin) pitää katseeni suoraan eteenpäin ja Nicky seuraa tosi hyvin, mutta ne käännökset. Millä koira voi tietää meidän kääntyvän oikealle jos minä juuri ennen käännöstä katson koiraa ja käännän päätä ja yläkroppaa vasemmalle. Voi kiesus! Johan alkoi pelittää nätit tiukat käännökset heti, kun ohjaaja katseli oikeaan suuntaan eikä varmistellut koiraa tuijottamalla.

Tämän jälkeen otettiin alustalle menoa ruutuun. Matka oli aika pitkä ja ohjaajan luotto koiraansa (ja itseensä) pikkusen hukassa. Alustaa viedessäni meinaan mutisin kaiken aikaa, ettei tule onnistumaan. Mitä tekikään Nicky. Meni hyvällä laukalla koko matkan ja painoi nätisti alustaa. Ja tosiaan sama tuon seuraamsien kanssa. Miksi ihmeessä sitä koiraa pitää kytätä, kun se tulee siellä aivan varmasti mukana. Ostetaan ohjaajalle saavillinen luottamusta koiraansa!

Kotiläksyksi saatiin kolmen liikkeen yhdistelmä. Ensin koira peruuttaa, tekee tempun ja jatkaa siitä suoraan kaukokäskyt. Meillä siis homman pitäisi mennä viikon päästä niin, että Nicky peruuttaa, peruuttamisen lopuksi sanon pam ja Nicky heittäytyy kyljelleen maahan, josta sitten kaukkarit. Jep jep! Tästä tule tooooosi hauskaa :o)) Onneksi Nickylle on tuota pam-temppua jo vähän opetettu.