Isällä ja pojalla alkaa olla jo ihan todelliset leikit keskenään  Nicky on kyllä aivan ihana tuon pennun kanssa. Enpä mitään ongelmia kuvitellutkaan olevan, mutta en myöskään osannut ajatella, että niillä noin hyvin alkaa heti synkata  Ricokin kykenee jo elämään ajatuksen kanssa, että tuo on tullut jäädäkseen  Haluaa edelleen pitää tietyn hajuraon, mutta pystyvät hyvin huilimaan olohuoneessa lähekkäin ja ulkona Rico jopa tarttui jo rättiin kiinni, jonka toinen pää oli Jackyn suussa. Tämäkin ”suhde” siis kehittyy ihan odotetusti

 

Ensin leikittiin kepillä. Nicky näytti mallia

 

ja antoi Jackyn "voittaa".

 

Sitten näitä ”nahjaamiskuvia”. Ihan pian tuosta kehittyy jo ihan kunnon paini, mutta vielä Nicky on kovasti varovainen ja nousee maastakin tarkoin jalkoihinsa katsoen.

 

Aamupäivällä käytiin Jackyn kanssa taas remmilenkillä kortteli ympäri. Matka tahtoo edetä aika lailla pätkittäin, kun tämän tästä pitää jäädä jotain ihmettelemään ja haistelemaan. Sitähän se on koiranpennun elämä, kun maailma on niiiiiiin suuri ja avara  Päivällä oltiin Räynyntiellä syömässä ja Jacky yksin mukana. Siellä on peilipylväs, josta tuo penneli hokasi oman kuvansa ja jestas sitä rähinää. Ei tajunnut moinen peilipentu rauhoittua ollenkaan. Se mokoma odotti siellä vielä ulkona käynnin jälkeenkin. Voi että tuollainen pennun puuhastelun seuraaminen saa kyllä kaikki mielen murheet kauas pois

 

Jackyn nukkuessa umpiunessa, kävin isojen poikien kanssa lenkin. Tänään oli tarkoitus tehdä myös pihahommia urakalla, mutta selkä perkule on jo muutaman päivän vihoitellut eikä tänäänkään kyllä tehnyt mieli mennä pusikoiden juuria tonkimaan tai haravoimaan  Kai se johtuu siitäkin, kun tulee tuo pentu napattua syliin milloin missäkin asennossa. Päivä päivältä se painaa kuiteskin enemmän…

 

Illalla Minna ja Sakke tuli berni-Kasperin kanssa käymään. Oikea ison ja pikku karhun kohtaaminen. Kasper on maailman kiltein 5-vuotias berni, joka kaiken lisäksi RAKASTAA pentuja. Voiko sen parempaa ison mustan koiran mallia pennulle näyttääkään. Ensin Jacky vähän kierteli ja kaarteli ja ihmetteli, että voiko noin valtavaa ollakaan  Missään välissä ei lähtenyt kuitenkaan karkuun ja pari kertaa vain kävi mun jaloissa. Ihan itse halusi tilanteen hoitaa ja reippaasti sittenkin  Pylly pystyssä piti mennä viereen haukkumaankin. Kiitos Minna, Sakke ja ennen kaikkea Kasper ihan tuhannesti!

 

Moi mä olen Jacky-karhu!

Leikitäänkö jooko?

 

Ylös siitä nyt iso karhu. Ei tänne makoileen olla tultu.

On muuten kohtalaisen väsynyt pentu mulla tuossa jaloissa