Joskus alkusyksystä Sami heitti ilmaan kysymyksen, että lähdetäänkö talvella Lappiin. Mehän ollaan joitakin vuosia sitten käyty muutaman kerran syksyllä ruskaa ihailemassa. Nyt olisi mahdollista lähteä Niemisen perheen messissä Leville. No ei muuta kuin töissä loma-asiat selville ja piiiiiitkä odotus alkoi. Pari viikkoa ennen reissua tuli myös melkoinen peljästys, kun Sami kaatui hiihtolenkillä ja satutti polvensa. Vähän siinä jo itkupotkuraivari iski, ettei voi nyt meidän yhteinen pitkästä aikaa pidempi loma romuttua tämän takia. Onneksi tutkimuksiin pääsi nopeasti ja kierukkahan sieltä polvesta sökönä oli ja leikkaus edessä, mutta jalka onneksi siinä kunnossa, että kesti kävelyä ja autolla ajoa ihan hyvin. Lääkäri antoi luvan myös hiihtää, jos se kivulta vaan onnistuu ja onnistuihan sekin jonkun verran, joten melkiis alkuperäisin suunnitelmin päästiin lopulta kuitenkin lomailemaan.

Syksyn reissuilla ollaan ajettu koko matka putkeen, mutta nyt päädyttiin yöpymään mennessä Kempeleessä ja kotimatkalla Kokkolassa. Jälkeenpäin(kin) ajatellen erinomaisen järkevä ratkaisu. Perjantaina 20.2. ”karattiin” kumpikin töistä sen verran, että puolen päivän aikaan starttasi Caddy kohti pohjoista. Lähes tulkoon koko matkan satoi ja suolavesi lensi. Erittäin ankeeta! Matkalla oli tietenkin poikettava Pandan makeistehtaalla Jyväskylän huudeilla. Oulussa oltiin juuri sopivasti ennen klo 21 ja siitä sitten koirat lenkille ja nukkumaan. Aamulla mentiin aamupalalla jo ajoissa ja matka jatkui. Vasta Kemin yläpuolella alkoi olla selvästi enemmän lunta. Aika jännä muuten se, että täällä etelässä körötellään hyvillä ja leveillä teillä talvella 80km/h, mutta mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä varmemmin sai ajaa kapeammallakin jäisellä tiellä 100km/h. Liikenne oli mennen tullen rauhallista ja yhtään vaara- tai läheltäpiti tilannetta ei onneksi nähty.

Perillä Levillä oltiin lauantaina iltapäivällä auringon paistaessa. Lähdettiin melkiis heti koirien kanssa ”kylille” kävelemään. Sunnuntaina suunnattiin paikalliselle porotilalle. Olipa tosi mielenkiintoinen keskustelu poromiehen kanssa koirien kouluttamisesta porojen/lampaiden paimentamiseen. Saatiin myös aikamoinen tietopläjäys porojen hoidosta ylipäänsä. Kunnon tovi siinä vierähtikin. Tykkäsin! Katseltiin myös muuten paikkoja ja ajeltiin ristiin rastiin sekä käytiin kaupoissa katselemassa. Illalla käytiin vielä ylhäältä käsin ihastelemassa paikkoja. Panorama-hotellin pihalle oli rakennettu lumilinna-ravintola, mutta siellä oli juuri joku yksityistilaisuus, niin ei päästy sisälle.

Maanantai valkeni erittäin kauniin aurinkoisena. Tuuli kyllä aika kovin ja pakkastakin oli jonkun verran, mutta vallan hieno keli. Lähdin koirien kanssa ensin Immel-järven jäälle. Siellä kulkee tavallisen ladun vieressä virallinen koiralatu sekä vielä sen vieressä tasaiseksi tasoitettu baana kävelijöille ja lumikenkäilijöille.

Pojilla meni lujaa.

Micky leikkii tosi huljaa kalhua.

Sieltä siirryttiin etelärinteen puolelleja pienen etsinnän jälkeen löytyi metsään tehty kävelyreitti. Mikä sitä on tällaisia baanoja painaessa menemään.

Hienon ilman innoittamana ajoin poikien kanssa vielä huipullekin ja kamera räpsyi. Laitan nyt tähän samaan nämä kaikki haluamani poikien posekuvat, vaikka eri päiviltä osa onkin.

Tiistaina pyrytti lunta, mutta se ei tahtia haitannut, kun olin meille Samin kanssa varannut huskysafarikeikan. Päästiin tutustumaan paikan koiriin ja eriasteisiin koirasusiin sekä huskyvaljakkoajelulle. Hieno setti.  

50-50 koirasusi

Luonnossa ei poroja nähty koko reissulla, mutta aidattuina kyllä. Tämä kaveri oli lähtenyt karmit kaulassa naisiin omasta aitauksestaan ja oli nyt sijoitettuna tilapäistarhaan oman aitauksensa korjauksen ajaksi. hiukan leppoisa kaveri.

Keskiviikkona käytiin Ylläksellä ja tietty Jounin kaupassa kans. Niin ja käytiin syömässä burgeriateriat paikassa Julli´s Bar & Restaurant. Jestas minkäkokoiset annokset! Kerrankin oli riittävän iso annos myös Samille, tai siis liiankin iso, kun osa jäi. Tässä on mun annos ja Samin oli noin 2 kertaa isompi.

Koirien kansa lenkkeiltiin lumikenkäreittiä pitkin täälläkin ja pitihän pojat tällätä laavun  puuvajan viereen poseeraamaan.

Poikettiin myös Äkäslompolon koirapuistoon ja pojat saivat seurakseen viehättävän 4kk ikäisen husky-neidon.

Torstaina ja perjantaina ulkoiltiin paljon. Siis niin ihania kävelyreittejä pitkin metsiä. Puhdas on myös pohjoisen luonto vielä, kun naavaa kasvaa puissa yllin kyllin.

Vielä lauantaina aamullakin kävin yhden reitin talsimassa poikien kanssa ennen kotimatkan alkua. Pientä raitisilmamyrkytystä oli ilmassa koko porukalla, kun iltaisin ei tarvinnut paljon unta hakea. Pojilla oli vielä extra-ohjelmaakin, kun Emmi niiden kanssa tykkäsi pelata palloa. Se on ollut enemmän Jackyn juttu, mutta aikamoinen pallopoika kuoriutui Mickystäkin viikon aikana. iso kiitos perhe-Niemiselle kaikesta!

Lauantaina tosiaan lähdettiin kotimatkalle. Sami näki jossakin mainoksen Haaparannan Candy Worldistä, joten olihan sitä kautta sitten ajettava. Onneksi kyseinen putiikki ei ole tuon lähempänä. Oli meinaan melkoinen karkkitaivas tällaiselle karkkiaddiktoituneelle perheelle. Siitä sitten kieppi Kemin lumilinnan kautta. Ei me sinne sisälle menty, mutta koirat oli hyvä ulkoiluttaa siinä samalla. Yötä oltiin Kokkolassa ja sitten sunnuntaina loppumatka kotiin. On tuo matka vaan niiiiiiin pitkä, mutta on se kyllä kerta kaikkiaan ajamisen arvoinen. Talvi täällä etelässä oli enemmän kuin surkea jatkuvien vesisateiden ja jääkelien takia. Siksikin tämä osui nyt tosi hyvään saumaan. Jos jotakin olisi voinut olla vielä niin sen verran lämpimät kelit oli öisinkin, että revontulet jäi näkemättä ja puiden oksilla ei ollut lunta, mutta koitetaan niistä nauttia sitten seuraavalla kerralla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Seisoin ties kuinka kauan Levin huipulla ja vaan katselin ympärilleni. Tällaiset maisemat on niin satumaisen rauhoittavia.

============================================================================================

Laitanpa tähän perään suoraan sitten arkikuulumisiakin loman jälkeen, kun nyt vihdoin taas kirjoittamisen makuun pääsin ja ehdin. Heti maanantaina alkoi tauolla olleet viikottaiset paimennukset. Vähän oltiin vielä kaikki lomatunnelmissa & väsyneitä ja meni treeni vähän sekoiluksi, mutta siitä se taas lähtee.

Keskiviikkona olin töissä vaan aamupäivällä ja sitten ajettiin Turkuun Samin polvioperaatioon. On noi nykyajan leikkaukset, kun tähystyksellä ja puudutuksella tehdään, niin oltiin sairaalassa kaikkiaan vain vajaa 4 tuntia. Operaatio meni hyvin ja erinomaista huolta pidettiin myös meikäläisestä. Useampi hoitaja kävi informoimassa ja sitten myös mennä heräämöön Samin kaveriksi. Toivatpa vielä mullekin sämpylää ja mehua. Erinomaisen positiivinen kokemus kyllä näin sivustaseuraajan silmin.

Torstaina pidin vapaapäivän ja pe & la menikin töissä inventaariossa. Se oli tosi positiivista, että saatiin hommat lauantaina kuntoon ja sunnuntaina ei enää tarvinnut mennä. Olen nyt noin 15 vuotta ollut työstämässä ja kehittämässä tuota inventaarion tekemistä. Nyt se alkaa olla sillä tasolla, että sen teko on helpointa mahdollista ja melkeinpä kivaa verrattuna siihen, kuinka epätoivoista se alkuvuosina oli. Koneelta saatavat raportit ja listat on kehittyneet, varaston sijaintikoodisto on parantunut sekä meidän porukka vaan on niin huippu.

Sunnuntaina ehdin tehdä kivasti kotihommia ja se oli oikein tervetullut ajan lisäys, kun olin varautunut olemaan töissä. Koirien kanssakin ehdin pitkälle lenkille Elonkiertoon. Maanantaina taas paimennettiin ja nyt oli jo ihan eri fiilis. Oltiin kaikki rauhallisia ja setti pysyi kasassa hyvin. Jackykin pystyi työskentelemään yllättävän kaukana musta ja oli silti muutamaa äännähdystä lukuun ottamatta ihan hiljaakin.

Eilen oltiin kaiman kanssa maneesissa treenaamassa. Tein Mickyn kanssa alokasluokkaa ja hyvinhän se on kasassa. Aika jännä vaan se, etten juuri koskaan tee esim jäävien loppuasentoja, mutta silti Micky ne sujuvasti ennakoi. Nooh se ei pitäisi vaatia kuin hiukan muistuttamista ja kuuntelutreeniä. Seuraaminen oli kivan innokasta ja 2,5min paikallaolo sujui ihan pienellä maan haistelulla. Jacky aloitti luoksetulolla stoppeineen. Vau mikä seisomaan pysähdys! Siihen perään suora ja taas teki pienen rytmin muutoksen edellisen stopin kohdalla, mutta ei jäänyt sen enempää himmaamaan. Seuruussa oli hyvä kontakti, mutta hiukan seilas paikkaa, kun tiesi pallon olevan mulla kädessä. Ruutu tehtiin ilman ruutunauhaa ja luoksetulon merkit oli vielä aika liki. Hiukan joutui Jacky miettimään ja hakemaan, mutta hyvin löysi perille. Sitten vielä zeta kaiman määräämällä järjestyksellä s-i-m. Tää oli hyvä! Maahanmeno oli kuulemma inan hidas ja niinhän se usein on, kun se on zetassa vikana, mutta kaikki asennot hyviä, lähti hyvin mukaan ja seurasi kivasti. Olipa tosi hyvän mielen treenit.

Tänään oli taas fascialinjauksen vuoro. Hassu tunne, kun toinen puoli on käyty läpi, niin tuntuu, että sen puolen jalka on oikein paljon pidempi. On ne niin ihania venytyksiä, mutta toistaiseksi täytyy kyllä vielä sanoa, että hiukan enemmän olen silti hurahtanut putkirullaukseen kuitenkin. Se on kyllä niiiiiin parasta.