Kisareissuun lähdettiin kokoonpanolla Lucas, Fyra ja Nicky. Kaksi viimeksi mainittua olivat kannustusjoukkoja ;o) Koko matkan satoi ja maisema oli kovin synkkä, mutta perille päästyämme saatiin tehtyä koirien kanssa lenkki lähes kuivina. Lucas oli taas niiiiiin innoissaan, ettei tosikaan. Veti remmissäkin kuin höyryveturi, kun oli kiire, kiire, kiire tekemään :o)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kävin Lucaksen kanssa hallissa sisällä vähän haistelemassa ilmapiiriä hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa. Sen jälkeen piäni Miäs sai mennä autoon kerään vielä energiaa. Otin Nickyn myös halliin sisälle ja ensin vähän päästeli älämölöä, kun luuli, että tultiin agilityyn. Hallissa kun oli esteet kerätty reunalle. Äkkiä kuitenkin rauhoittui tokon pariin ja hyvin tekikin meidän pienet herkuttelutreenit isossa häiriössä :o) Ulkona oli agilityesteet  ja siellä mentiin parit erilaiset kepit molemmista suunnista ja hyvin meni. Tosi kivasti näköjään hakee nyt jo vieraassakin paikassa itse aloituksen ja pujottelee itsenäisesti :o) Sikäli päästiin myös oikeaan ”tunnelmaan”, että mulla oli jo numerolappu rinnassa ja toki myös ihan pieni jännitys.

 

Lucaksen suoritusvuoro oli numerolla 3 (12 alo koiraa), joten oltiin ekassa paikallaolo ryhmässä. Luoksepäästävyys ja paikallaolo meni ihan nappiin ja niistä 10 pistettä molemmista :o) Hieman tosin tuli ylimääräisiä sydämen lyöntejä, kun Lucaksen vieressä ollut koira lähti ihan yhtäkkiä juuri viime sekunneilla miljoonaa ohjaajansa luokse. Lucaksen hermo piti kuitenkin erinomaisesti, mutta taas vähän huvitti tämä ”tuuri”, että koko alokasluokassa ainoa paikoiltaan lähtenyt koira lähti mun ohjaaman koiran vierestä…

 

Remmissä seuraaminen meni 9 arvoisesti ja vapaana seuraamisesta saatiin 8 pistettä. Siinä Lucas päätti suorittaa myös liikkeestä seisomisen, joten jouduin antamaan uuden käskyn, samoin lopun perusasentoon piti antaa lisäkäsky. Eristystä kuitenkin edelliseen, koska nyt ohjaaja ei hukannut koiraa kertaakaan ;o) Tosi nättiä seuraamista kyllä muutenkin esitti tuo piäni Miäs :o)

 

Liikkeestä maahanmenossa tapahtui sitten meidän kisan työtapaturma ja 1-tuloksen valuminen käsistä. Lucaksen liikkeestä maahanmeno on ollut ihan älyttömän varma eikä siihen ole paljon kiinnitetty edes huomiota. Satunnaisesti otettu. Nytpä meni sitten maahan vasta kolmannella käskyllä ja liike nollille :o( Ilmeisesti paikallaolossa oli tullut paljaaseen pyllyyn jo sen verran vilu, ettei halunnut mennä maahan enää, koska ei tehnyt sitä ulkona kisan jälkeenkään. Namilla houkutellen meni, mutta siltikin jäi pylly vähän pystyyn.

 

Liikkeestä seisominen oli 8, kun siinä annoin suoraan kaksoiskäskyn antamalla käsimerkin suullisen lisäksi. Tämä siis varmisteltiin näin ja hyvin onnistui ;o) Luoksetulosta saatiin 9, kun perusasennossa jäi istumisen sijasta seisomaan ja tarvitsi siihen lisäkäskyn. Hyppyyn meinasi intoileva tokokoirani väkisin karata, mutta malttoi sentään. Siinä hieman jäi hypyn jälkeen teputtelemaan ja ohjaaja unohti liikkeenohjaajan käskyn siirtyä koiran luo vaan lähdin omin luvin. Tästä 8 kuin myös kokonaisvaikutuksesta. Yhteensä siis 157 pistettä. Niin lähellä, mutta niin kaukana oli 1-tulos… Älyttömän tyytyväinen olen Lucakseen ja sen intoon tehdä. En kuitenkaan voi kieltää, etteikö tuollainen vaivainen 3 pistettä jonniin verran omassa takaraivossa nypi… Kevväämmällä kelien lämmetessä jatkamme piänen Miähen kanssa kisojen merkeissä :o))

 

Lucaksen suorituksen jälkeen vietiin vielä meidän seurue uudestaan lenkille ja löydettiin mukava ruohoinen pelto, jossa koirat pääsivät vapaina riehumaan. Tämän jälkeen otin Nickyn kanssa vielä pienet treenit sekä hallin sisä- että ulkopuolella ja oikein tyytyväinen olen herran keskittymiseen :o)) Tiedä sitten voisiko sitä joskus kuitenkin harkita hallikisoja Nickykin kanssa, vaikka en niissä itse oikein hyvin viihdykään ulkokisoihin verrattuna.

 

Kotimatkalla siunattiin jälleen keliä, kun liki koko matkan satoi ja oli synkkääkin synkempää. Kummasti vielä vauhti hiljeni entisestään, kun Karkkila-Forssa välillä noin 30 km päässä toisistaan osuttiin juuri hetki sitten tapahtuneelle peura- tai hirvikolaripaikalle :o( Mielessä kävi, että onneksi tehtiin se pieni pysähdys Karkkilassa Nickyn kasvattajan luona…

 

Lucakselle mielettömän ISO KIITOS! Olet ihan maailman paras ja taitavin pieni jellona :o) Tästä on taas enemmän kuin hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia. Ja Annariinalle kanssa paljon kiitoksia jälleen piänen Miähen lainasta kuin myös seurasta. Meillä oli niiiiiin kiva reissu, että tämä pitää ottaa ehdottomasti jonkun lajin merkeissä uudestaan ;o)