Tänään oltiin herkistelemässä aksaa tämän vuoden viimeisiä Itsenäisyyspäivän kisastartteja varten. Rimatkin oli nyt 60 cm, ettei ala lennellä, kun on viime aikoina otettu matalammilla. Niin kuin lähes aina ei nytkään menneet nämä viimiset treenit ennen kisoja ihan putkeen… Tai juu tänään putkeen menot onnistui kyllä ;o)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nicky teki viimeisenä ja haukkui siihen mennessä jo ihan hulluna. Haukku jäi päälle myös radalle ja eka rata meni vähän sähläämiseksi sen takia. Kuulolla oli kyllä silti. Toinen rata parempi, mutta eikö sitten tullut joku kompurointi puomilla ja Nicky meni rähmälleen siellä ylätasanteessa, mutta ei onneksi tippunut :o( Puomi otettiin useaan kertaan tämän jälkeen ja tuntui, ettei mitään jäänyt takaraivoon, mutta ans kattoo lauantaina… Kepeillä oli meno tänään tosi hidasta jostakin syystä. Kyllä niihinkin sitte loppua kohti tuli vauhtia, kun otettiin niitä pelkästään, mutta tätä vähän ihmettelen, kun kepit on jo pitkän aikaa menneet ihan hyvin. Nooh valoisin mielin mennään kisaamaan ja ilon kautta tietenkin, kun Annamaria on matkassa ;o)

 

2111306.jpg

 

Niin tänään oli ratana Allan Hansenin Puolassa tänä vuonna tuomaroima 2-luokan rata. Hyppy numero 9 jätettiin pois, kun ei maneesin leveys oikein riittänyt ja putken 12 jälkeen tehtiin oma sovellutus loppuun muurista, keinusta ja renkaasta. Nämä maneesitreenit on aina vähän soveltamista, kun kaikkia esteistä ei viitsi joka kerta kantaa. Kesällä on niin helppo, kun kontaktit on koottuna pihalla ja vähän vaan paikkaa siirretään. Mutta on se silti niin siistiä, että talvellakin pääsee treenaamaan :o))

 

Treenien jälkeen tehtiin Annariinan kanssa kotonurkissa jäähdyttelylenkki. Piäni Miäs ei ollut matkassa, mutta Duo sitä vastoin oli ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hauska katsoa kuinka meidän pojat selvästi ilahtuivat Duon näkemisestä ja kävivät molemmat hyvin korrektisti moikkaamassa häntä heiluen :o) Fyra ei enää lenkillä jaksanut osoittaa loputonta rakkauttaan Nickylle, kun oli jo maneesissa koittanut niiiiiin kovasti tehdä iteään tykö. Hauska pikku manki :o) Kiitos Ansku lenkkiseurasta. On se niin paljon mukavampi rupatella lenkillä niitä näitä kuin tarpoa eteenpäin omissa mietteissään.