Huh huh! Onpa viime päivityksestä taas päässyt kulumaan aikaa. Koitanpa nyt muistella jonkinlaisen yhteenvedon, että päästään taas ajantasalle.

Paimennuskisoissa sain kuin sainkin yhden paikan 2-luokkaan. On ne paikat kiven takana noihin ylempiin luokkiin. Pitkän pohdimman jälkeen päätin Mickyn kanssa lähteä yrittämään. Eihän meillä ollut mitään aikomusta vielä tänä kesänä edes yrittää 2-luokkaa, kun vasta kesäkuussa esikoe ja 1-luokka suoritettiin. Niin se vaan nälkä kasvaa syödessä ja halusin kokeilla, jotta tiedän taas mihin painottaa treenejä. Noh eihän me sitten kovin pitkälle päästy. Sikäli harmittaa, että rata oli kiva ja olisi ollut tosi kiva päästä sitä vähän pidemmälle tekemään. Häkistä saatiin lampaat ulos toooosi kauniisti. Sitten omaa huolimattomuuttani yksi karitsa jäi aidan kulmaukseen, kun oltiin menossa laitumelta tiellä. Muu lauma oli siis jo siellä tien puolella. Päätin siirtää Mickyn sen verran, että karitsa uskaltaa tulla ja niinhän se tulikin. Kävi vaan niin, että se ampui sieltä niin lujaa vauhtia, että säikäytti samalla 3 uuhea, jotka lähtivät karkuun. Tässä vaiheessa tuomari keskeytti ja sen jälkeenhän en toki voi enää koiraa uuhien perään lähettää. No sitten kun mentiin tuomarin kanssa katsomaan, niin siinähän ne ojanpenkalla mutkan takana söivät ruohoa eli periaatteessa olisivat olleet vielä haettavissa. Nooh turhaa jossittelua. Opin taas kuitenkin muutaman tärkeän asian, missä pitää olla jatkossa tarkkana. Itseäni myös roimin sen suhteen, että jäädyin ihan täysin jännitykseen enkä osannut ajatella saati olla koiran suhteen mitenkään looginen. Tässäkin lajissa näköjään on jännityksen hallinta käytävä taas kokonaan uudestaan läpi.

On toi paimennus muutenkin koelajina aikas mielenkiintoinen. Onhan aksassakin joka kerta kisoissa eri rata, mutta... Paimennuksessa niitä muuttujia on kisaajan kannalta ihan hurjan paljon siihen, mitä säännöissä sanotaan. Onhan toki vielä hyvin uusi laji kyseessä ja varmasti myös moni toteutus hakee vielä paikkaansa. Aiheesta oli omassa blogissaan meidän treenikaveri Jaana kirjoittanut myös: Boseronisti

Pojat pääsivät myös Kotin Tanjan taikakäsien käsittelyyn. Jacky oli tosi hyvässä kunnossa, mutta Micky enemmän jumissa. Pojat kun nahjaavat aika paljon keskenään varsinkin kotipihalla. Painitaan ja juostaan ihan sekopäinä. Micky on nopeampi ja se ottaa Jackya selvästi päähän, niin sitten pitää välillä kurveissa hidastaa Mickyä taklaamalla. Puutun näihin aina kun näen, mutta keskenään ovat paljon pihalla ja silloin en näe mitä tapahtuu. No se on kuitenkin vaan elämää ja nytkin Mickyn jumit saatiin kyllä kaikki auki. Vaan tulipas itselle tosi hyvä mieli, kun koirieni säännöllisestä hoidattamisesta huolehdin ja näin ollen paikat saadaan suht helposti aina auki, jos jotain tuollaista on päässyt tulemaan. Tanjan ohjein ollaan nyt myös Mickyn kanssa pyöräilty aika paljon ja jatkettu "tikastreeniä" kotipihalla. Jestas muuten miten lujaa Micky ravaa. Saan ihan tosissaan polkea, että pysyn mukana. Ei mulla yksikään koira tätä ennen ole noin hurjaan raviin pystynyt. Toisaalta aina vaan vähemmän ihmettelen, että miksi Micky hitaassa vauhdissa remmissä ollessaan vaihtaa helposti peitsille.

Vihdoin saatiin aikataulut natsaamaan niin, että treffattiin Anjan ja Seijan kanssa. Saatiin siis 5 Suvituikkua kerralla Elonkiertoon lenkille. Olipa ihana nähdä 12-vuotiasta Pirre-mummukkaa, joka on vielä tosi pirteä ja hyvässä kunnossa. Kelikin suosi niin, että muutamia kuvia sain räpsittyä.

vasemmalta Suvituikun Hippolyte, S. Jacky-Bear, S. King-Bear, S. Jaffiina ja S. Kyanna Girl

Pirre, poikansa Jacky ja tyttären poika Micky ♥

Painimisen jälkeen oli jo karvat somasti sekaisin, mutta niin iloiset ilmeet veljellä ja sen siskolla ♥

Mickyllä meni lujaa!

Illalla lähdin vielä poikien kanssa Riihivalkamaan ottamaan auringonlaskukuvia päälien päällä. Nooh siinä oli himppasen olosuhteet eri mieltä, kun päälit olikin jo kerätty pois ja aurinko laski pilven taakse. Peräti tämän yhden kuvan sain Mickystä.

Pojilla oli kuitenkin ihan hurjan kivaa.

Lenkin lopuksi saatiin vielä kokea kovaääninen "ylilento".

Pari kertaa on tokoiltu Mantereen Ninan opissa. Toisella kertaa ajeltiin Minnan ja Ilonan kanssa yksärille Nurmijärvelle ja toisella kertaa oli nuorten koirien tokoringin koulutus Janakkalassa. Mickyn kanssa tehtiin merkitöntä merkkiä. Nyt tällä hetkellä aion aloittaa sen rakentamisen Mickyn kanssa alustalla eteenmenoa. Tätä olin itsekin ajatellut parhaaksi tavaksi Mickylle, mutta nyt sain Ninalta vielä käytännön vinkit, että miten lähden asiaa toteuttamaan. Sosiaalista palkkaa katsottiin myös ja Micky vastaa kivasti melkein mihin vaan. Niin ja tunnari tehtiin kisamaisena vieraassa paikassa täysin vierailla kapuloilla ja se oli hieno. Hyvä Micky!

Rinkikoulutuksessa tehtiin ensin seuraamisessa häiriötä. Eipä Micky paljon häiriötä mistään ottanut. Sitten katottiin seuraamisen peruuttamista ja sain siihen jälleen yhden palikan lisää. Jäävien erottelua tehtiin myös ja siinä maahanmeno tuottaa ongelmia. Mun mielestä siksi, että mun käsky kuulostaa ja painottuu joka kerta ihan eri lailla, mutta Nina meinasi, että ongelma on enemmän siinä, että annan myös vartaloavun ja Micky on oppinut seuraamaan sitä enemmän kuin kuuntelemaan. Tässä nyt päädyin kuitenkin siihen, että opetan nimen omaan jäävien maahanmenoon uuden käskyn, koska mua itseäni häiritsee tuo käskyn erilaisuus eri kerroilla liikaa. Aina voi palata vanhaan, jos tää uusi ei lähde sen paremmin toimimaan, mutta kokeillaan.

Oli meillä myös Kuusiston Tiinan toko Forssan hallissa. Siellä keskityttiin Mickyn kanssa tunnariin. Se on sillä varma ja hyvä ollut koko ajan, kun se tehdään aina kaavamaisesti, niin nyt halusin kokeilla rikkoa kaavaa. Ja niinhän siinä kävi, että heti saatiin virhe aikaan. Tosi informatiivinen treeni ja tosi hyvä, että tämä tuli kokeiltua nyt ja samalla sain Tiinalta hyviä vinkkejä, että millasia treenejä voisin Mickyn kanssa tunnarin suhteen tehdä.

Kyllä Jackyn kanssakin treenataan edelleen, vaikka Mickyn treeneistä lähinnä kirjoitan. Jackyn kanssa en noihin maksullisiin juttuihin viitsi enää paljon osallistua, koska sen kanssa ollaan tokossa tavoitteet jo saavutettu ja treenataan muuten vaan. Tuolla Janakkalassakin Jacky oli mukana ja tehtiin rallyjuttuja. Niihin onkin Jackyn kanssa nyt enemmän keskitytty ja pikkuhiljaa alkaa vanha tokokoirakin pysymään oikealla puolella paremmin.

Koulutuksesta ajoin Elonkiertoon syyskuvia ottamaan. Menin sinne edeltä poikien kanssa ja Ansku liittyi myöhemmin seuraan länderityttöjen kanssa.

Keli oli niiiiiin hieno, että tein Elonkiertoon vielä uuden reissun illalla. Nyt uudella yrityksellä auringonlaskukuvia ottamaan.

Ekan kerran ikinä päätin kokeilla myös silhuettikuvien ottamista ja ne onnistui paremmin kuin uskoinkaan.

Tällä viikolla jatkoin putkirullausta puolen vuoden tauon jälkeen. Ihanan kamalaa vai kamalan ihanaa? Ainakin pirun siistiä rääkkiä, jota olen tietämättäni kaivannut enemmän kuin tiesinkään. Jestas miten ihana olo oli loppuillan. Jalat kevyet ja ihana lämpö koko kropassa. Tätä kun taas jatkaa muutaman kerran, niin hyvät tuntemukset säilyy pidempään ja pidempään. Huomenna kun vielä pääsen nauttimaan osteopaatin käsittelyyn ja perjantaina on vapaapäivä, niin mikäs tässä ollessa.