Jotenkin niiiin paljon kaikkia ikäviä ja surullisia uutisia tulee nyt koko ajan niin ihmis- kuin koirarintamalla. Alkaa olla jo pelko persiissä, että mitä seuraavaksi. Keskittyminen itsellä on melkiis nolla, kun liikaa ajatuksia pyörii päässä, mutta onneksi siihen on yksi lääke: koirien kanssa treenailu. Niiden kanssa touhutessa, kun pystyy kaiken muun painamaan taka-alalle edes siksi aikaa.
Viime lauantaina ajelin päivällä Ypäjälle. Käytiin vähän eri mestassa nyt lenkille ja todelliseksi rämpimiseksihän se (taas) meni. Me kun ollaan tosi näppäriä näissä lenkkien suunnitteluissa, mutta mikäs sen parempi kuin saada oikein kunnon lenkki koko porukalle. Nyt me hienosti päätettiin lähteä peurojen tekemää polkua pitkin oikaisemaan takaisin tielle. Nooh ne nyt ei vaan ollu menny kovin suoraan, mutta takaisin tielle löydettiin. Moisen rämpimisen jälkeen oli tietenkin KAUHEE nälkä, joten ei muuta kuin ruokaa laittamaan kera jälkkärin.
Kotona ehdittiin hetki huilata ja sitten hallille, jonne oli varattu kaiman kanssa parin tunnin treenivuoro. Pojat oli vähän väsyjä, kun ei kunnon torkkuja ehtinyt välillä ottaa, mutta hyvin ne silti jaksoi keskittyä. Jacky teki rallyn houkutusta ja eteentuloa sekä tunnaria ja ohjatun oikeaa suuntaa. Mickyn ohjelmaan kuului seuraaminen, tyhjään lähettäminen, sekä myös ohjatun oikea suunta ja tunnari. Tosi hyvät treenit ja aika lailla ko-fiiliksellä mentiin. Treenien jälkeen Heselle ansaitulle pehmikselle ja olipa muuten loppuillan aika rauhallinen olo meillä kaikilla.
Sunnuntaina ajeltiin aamusta Somerolle paimentamaan. Märässä räntäsateessa päädyttiin jälleen sisätreeniin. Tehtiin lauman vartioimista häirittynä sekä sisäflänkkejä. Argh miten kökkö ja huono ohjaamaan mä olen noiden sisäflänkkien kanssa, mutta kai mä jo vähän alan oppia tai sitten pojat on vaan oppineet, mitä mun huitomiset milloinkin tarkoittaa.
Alkuviikko meni jälleen omissa harrasteissa ja poikien kanssa lenkkeillessä. Maanantaina saatiin lenkkiseuraksi Pauliina kera Remun ja Daran. Mentiin heille esittelemään Hunnarin maastoja. Aika hienoa, että tosta vaan me painuttiin metsään toisilleen täysin vieraiden koirien kanssa. Noi on ihan mahtavia tilaisuuksia lukea koirien kieltä. Kuinka hienosti aikuiset urokset keskenään pienillä eleillä ikään kuin sopivat, että kuka merkkaa minkäkin puun ja mistä puolelta ohitetaan kapealla polulla. Ei mitään sanomista kenelläkään missään vaiheessa. Tai no Dara kertoi Jackylle, ettei tarvis hamosia haistella, mutta sitä Jacky ei ihan niin helposti meinannut ymmärtää. Kiitos Pauliina ja toivottavasti päästiin taas joku kerta uudestaankin kimppalenkille.
Tässä vielä koko nelikko.
Eilen lenkkeilin poikien kanssa Elonkierrossa. Ensin normilenkkiä, että saivat tehdä tarpeensa ja paikat lämpimiksi ja sitten lumikengät jalkaan ja peltojen poikki. Pienestä sitä tulee ihmiselle jotenkin vapaa fiilis, kun voi siitä vaan tarpoa läpi peltojen. Pojat vähän huijas välillä ja käveli lumikenkien jäljissä, mutta saivat kyllä ihan riittävän umpihankitreeninkin siinä samalla. Illalla oli Pussikoirien vuosikokous. Vuosi sitten olin jo ihan valmis luopumaan pj:n hommasta, mutta suostuin jatkamaan, kun muita halukkaita ei löytynyt. Nyt pääsin siitä! Hallituspesti toki jatkuu ja varapj:ksi valittiin, mutta eiköhän neet siinä mee kuten ennenkin.
Tänään ostin itelleni synttärilahjaksi tunnin halliaikaa poikien kanssa. Vedettiin vuorosetillä jälleen tunti läpi. Ehdittiin tehdä Mickyn kanssa noutoa, seuraamista, jääviä ja ohjatun oikeaa. Siis tietty eri osioita joka liikkeestä. Jacky teki rallyn eteentuloja, merkin kiertämistä, jääviä ja ohjatun oikeaa. Nyt en saanut omaa virettä ihan niin hyväksi, kun oli jo liikaa murheita päässä pyörimässä ja se näkyi vähän sitten pojissakin. Hyvät treenit me silti saatiin aikaan, ei sillä. Hallilta ajoin suoraan äitin luo ja pojat pääsi taas sinne myös ilahduttamaan niin äitiä kuin muitakin asukkeja. On ne niin ihania, kun tietävät ihan luonnostaan, että miten siellä toimitaan ja hurmataan kaikki. Rollaattorit, kepit, pyörätuolit jne ei ole mitään ihmetyksiä laisinkaan. Mä olen niiiiiiiin ylpeä niistä.
