Viime perjantaina ajelin Vantaalle ja siellä pakattiin Micky Didi-neitosen kanssa takakonttiin. Heh, hauska lähteä reissuun lähes tuiki tuntemattomassa seurassa. Ollaan me toki Susannan kanssa näyttelyissä nähty ja juteltu, mutta ei muuta. Heinäkuussa Ogressa heitettiin ilmaan, että Väimelässäkin olisi näyttely. Muutama viesti reissun jälkeen ja ei kun menoksi.

Sen verran myöhään tuli tämä idea, ettei majapaikkaa löytynyt enää ihan näyttelyn vierestä. Otepäässä (noin 40km päässä) oli meidän kämppä, mutta sepä osui oikein hyväksi valinnaksi. Rauhallinen pieni majatalo, iso kaunis pihapiiri, erittäin ystävällinen henkilökunta jne.

Hotellin terassilta aukesi tällanen maisema

Lauantaina Micky kilpaili junioriluokassa kahta paikallista junnua vastaan. Mickylle tuloksena jun ERI1 SA PU2 sekä toinen Eestin jun-SERT ja VSP-JUN. Hyvä karhu!

Näyttelyn jälkeen meillä oli hyvää aikaa vähän katsella maisemia. Volkkari-ihmisenä pongasin aikas hauskan mainoksen.

Löydettiin ihana puisto, jossa käytiin piknikillä ja kuvaamassa koiria. Koirat sai siellä myös kirmata paikat vetreäksi autossa ja häkissä makoilun jäljiltä.

Näläntappajana toimi mm kanapallid

Saanko esitellä ystävykset Häh? ja Täh?

Lempinimet oli kovin helppo keksiä, kun noiden kahden touhuja tovin seurasi. Ne oli heti samalla aaltopituudella ja tuntuivat tulevan oikein hyvin toimeen keskenään. Kyllä vaan onni on reipas ja rohkea koira. Niin helppoa oli näiden kanssakin olla ja kulkea.

Mickyn poseeraukset puistossa

Iltaa istuttiin hotellin terassilla syöden ja rentoutuen. Koirat sai tietenkin olla mukana.

Hotellin pihalla oli myös kiva kirmata ja pari pikkupoikaa halusi kovasti liittyä hauskanpitoon.

Sunnuntaina tulikin sitten taas heti pudotus maanpinnalle. Micky sai EH:n. En tiedä edes syytä, kun en jaksanut venäjäksi ollutta arvostelua käydä käännättämässä toimistolla. Tuomari ei vaan tykännyt ei yhtään, koska Micky oli ainoa collie joka sai EH:n muiden saadessa ERIn. Niin on komeus katoavaista yhdessä yössä... Näin tällä kertaa. Meillä oli hyvin aikaa ajella Tallinnaan ja käydä matkalla syömässä ja kaupassa.

Ihan älyttömän kiva reissu ja kotonakin oltiin jo sentään ihan inhimilliseen aikaan. Kiitos kovasti Susanna ja Didi. Ei kun uusia reissuja suunnittelemaan.

Melkoisen kiireinen viikko on myös ollut. Tiistaina otettiin poikien kanssa Ansku & tytöt kytiin ja ajeltiin Turun suuntaan Lentsun järkkäämään noutoiltaan. Mun kadoksissa ollut treenimotivaatio olikin ollut vaan lomalla. Kotiinpäin ajaessa oli ihan älyttömän kiva fiilis ja paljon kaikkea treenattavaa ja suunnitelmaa siihen, miten etenen kummankin kanssa. Mahtavuutta! Kiitos Ansku ja tytöt seurasta! Team Vorssa piti taas lippua korkealla.

Eilen oli oman seuran tokokisat. Jo viime viikolla emmin, että menenkö Jackyn kanssa ollenkaan, kun ei kerran olla treenattu. Empiminen vain paheni, kun sääennuste lupasi sadetta ja niinhän se sitten koko päivän satoikin. Vähän täyty itteeni potkia, mutta sitten ajattelin, että mikäs sen parempi juttu kuin saada mein tämän hetken taso selvillä kisa(maisella) suorituksella ja vielä vesisateessa. Onneksi mentiin!

EVL:ssä oli 3 koirakkoa. Jacky luokan viimeisenä.

Paikallamakuu 8: otti kovasti häiriötä jostakin. Nenä kävi ja piippasi, mutta pysyi

Paikalla istuminen 0: valui noin puolessa välissä maahan

Kaukot 10: ansaittu kymppi, hienot, järjestys s-i-m-i-s-m

Tunnari 0: ekan kerran kisoissa toi väärän. Ei löytänyt heti omaa ja sitten vaan nappasi jonkun

Ohjattu 8: arpa osui vasempaan. Annoin merkille toisen käskyn, kun oli menossa ohi. Muuten tosi hieno.

Zeta 5: ekan istumisen meni maahan ja seisomisessa kääntyi jonkun verran. Rutiini puuttui

Luoksetulo 10: vähän ennakoi seisomisen, muuten tasainen vauhti myös viimeisen pätkän

Seuraaminen 8: Jackyn paras kisaseuraaminen ikinä. Perusasennot tarvii tehotreenin

Ruutu 0: sama merkki kuin ohjatussa ja selvästi luuli ohjatun olevan uudelleen kyseessä. Sain ylimääräisillä käskyillä kuitenkin ruutuun ja loppuosa tosi hyvä

Metallinouto 7: jeeeeee ja jippiiiii viimeinen liike & vesisade ja me onnistuttiin silti. Potki ja muris joo, mutta toi aika nopsaan kuitenkin.

Näillä eväillä ei tulosta irronnut vaan vain 180 pistettä. Tää oli kuitenkin fiilikseltään ehdottomasti meidän paras evl-kisa. Virheet olivat juurikin treenin puutteesta johtuvia työtapaturmia. Jackyn asenne ihan älyttömän hyvä koko ajan. Kisapalkka ja liikkeiden välit onnistui hyvin. Me oltiin niiiiiin yhdessä hommissa. Tosi makee fiilis! Tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa. Tuomari vielä kehui, että onpas kiva collie, kun ei edes sateesta häiriinny ollenkaan.

Tänään meni ilta kaupassakäynnin ja poikien puunaamisen merkeissä. Huomenna taas reissuun, tällä kertaa länteen.