Tiistaina meillä hääräsi aamupäivällä pari miekkosta ilmanvaihdon kimpussa. Nuo putkistot kun suositellaan puhdistettavaksi 5-10 vuoden välein, niin eiköhän tämä meidän 7 vuoden asuminen ollut sopiva ajankohta tuolle toimelle. Sitä paitsi jokunen vuosi sitten paloi omakotitalo maan tasalle tästä meiltä ½ km päässä nimenomaan niin, että palo lähti liikkeelle ilmanvaihdon kojeesta ja levisi putkistojen pölyjä pitkin ihan räjähdysmäisesti. Että näillä kulmin kummasti ihmiset tiedostaa tuon asian tärkeyden…

Illalla mentiin aksatreeneihin. Vein mukanani erään 1-luokan radan, joka muutamaa hyppyä lyhentämällä tuli 16 esteen mittaiseksi sisältäen kaikki kontaktit. Jackylle testattiin samalla hyppykorkeutta niin, että hypyt olivat 55-65 cm. Noille 65 cm hypyille selvästi haki askeliaan, mutta yli meni eikä yksikään rima tippunut  Juu ei sille jatkuvasti tollasia tehdä. Nyt taas treenaillaan tekniikkaa ja pidempiä ratapätkiä 40-55 korkeuksilla. Harvemmin kun tulee 65 korkeus vastaan ennen 3-luokkaa ja sinne meillä on ihan hitunen matkaa
 
Kontaktit otti kaikki hyvin. Ekaa kertaa oli myös keinu ihan radalla ja hyvin meni sekin  Nyt tosiaan tietää keinun ja puomin eron  Vauhti saa toki kasvaa vielä reilusti, mutta siinä olen vahvasti sitä mieltä, että tekniikka ensin ja sitten vauhti. Vauhti kun tuppaa kasvamaan ihan huomaamatta varmuuden myötä. Sitä paitti Jacky on vasta 1½-vuotias. Isänsä aloitti koko lajin harrastamisen vasta 2½ vuotiaana…
 
Jaa niin ja lähti se lapasestakin  Sai jonkun ihme hepulin ja veti kenttää ristiin rastiin ”ilman korvia” pitkän tovin. Onneksi ei käynyt suorittamassa mitään esteitä ihan holtittomasti siinä huumassaan. Nooh ainakin se tykkää aksasta
 
Eilen piti sääennusteen mukaan sataa koko päivän kohtalaisen kovin. Olin siis täysin varautunut olemaan päivän sisähommien parissa. Eipä sitä vettä näkynyt kuin pari pisaraa koko päivänä… Paljon kului silti aikaa sisällä, kun ostettiin uusi tietokone ja sinne piti kaikkia ohjelmia asennella paikoilleen. On se karmee työ siirtää kaikki tuiki tarpeelliset tiedostot vanhasta uuteen. Onneksi vanhakin pelittää edelleen, niin saa pidettyä niitä vierekkäin ja siinä räknättyä kohdilleen.
 
Iltapäivällä päästiin piiiiiitkästä aikaa Anskun & koirien kanssa kunnon lenkille  Koko kesän on ollut niin hiton kuuma, ettei olla uskallettu noita kaheleita viedä juoksemaan. Meinaan tosiaan ne taas JUOKSI. Ne oli niiiiiiin onnellisen näköisiä ja juoksivat, juoksivat ja juoksivat. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa
 
Fyra
 
ja Lucas poseeraavat.
 
Kirpakoita syyskelejä ja yöpakkasia odotellessa. Nimittäin viilenevien ilmojen myötä meille avautuu taas ihan eri juttu lenkkimaastojen suhteen, kun ei tarvii pelätä käärmeiden suhteen. Niin siistiä päästä taas oikein kunnon pitkille kaverilenkeille
 
Tänään onkin ollut vielä puuhakkaampi päivä. Ansku nimittäin oli tänäänkin vapaalla ja niinpä suunnattiin päivällä kentälle ja asiaan kuuluvat lenkit kentän ympäristössä ennen ja jälkeen treenin  Aloitettiin hyppyjumpalla. Nyt Jackylla oli muut 40 cm ja viimistä nostettiin aina 60 cm asti. Hienolla tekniikalla meni myös tuon kuuskymppisen. Hyvä Jacky! Ai niin ja pappa sai tohottaa menemään oman jumppansa rimat maassa, mutta muuten samoin kuin muutkin. Oliko vähän onnellinen ja tärkeä
 
Toisena otettiin puomi niin, että palkattiin toistemme koirien kontaktit. Tää oli tosi hyvä ja nyt Jackykaan ei enää häiriintynyt Ansku palkkaamisesta, kuten ekalla kerralla, kun tätä tehtiin. Seuraavankin treenin tämä poiki eli ohjaaja jää reilusti taakse ja koira tekee itsenäisen kontaktin ja saa apuohjaajalta palkan paljon nopsempaan kuin mitä ohjaaja paikalle ehtisi. Keinua otettiin kanssa vielä molemmin puolin muutamaan kertaan ja putkeen vapauttaen.
 
Vitsi että mä olen tyytyväinen! Ihan älyttömän hyvä treeni! Ja mikä makeinta, niin kova työ on tuottanut tulosta  Melko lailla eri meininki tekemisessä kuin kesäkuun alussa. Mitään ei ole tullut lahjaksi ja tunti jos toinenkin on tehty töitä. Ehkä niitä suuren pohjatyön hedelmiä sitten joku kaunis kerta saa poimia  Kiitos Ansku miljoonasti treeniavusta ja lenkkiseurasta
 
Melkein heti kotiuduttuani lähdettiin anoppilaan kylään. Jacky hokasi siellä parvekkeen ja siinä vasta riitti kummastelua  Rico ei moista pidä minäänä, kun kerran ekat 5 vuotta asui kerrostalossa ja kesät makoili partsilla. Jackylle homma oli ihan uus ja moneen kertaan täytyi käydä ihmettelemässä ulkoa kuuluvia ääniä. Koiran haukkuminenkin aiheutti useamman tarkistuksen parvekkeen oven taakse ja kovin hämmästyneen pienen karhun, kun ei ketään löytynyt. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
 
Ja jotta ei olisi liian tapahtumattomia nämä viimeiset lomapäivät, niin kyläreissun jälkeen suunnattiin Jackyn kanssa Mäkilammille treffaamaan Anjaa ja Jaffia & Jesseä uimisen merkeissä. Jackyllä oli myös uusi kelluva pallonsa mukana. Tosi reippaasti se jo tulee kyllä kahlaamaan. Tarttis lainata Jessen uimaliivejä sen verran, että Jacky tohtisi ylittää sen kynnyksen, missä jalat ei enää yltä pohjaan. Uimisen jälkeen kakarat saivat taas perinteisen metsähepulin. On muuten ollut loppuillan kohtalaisen väsynyt karhu meillä