Siitä on tosiaan jo vuosi aikaa. Siitä päivästä, kun jouduin täysin yllättäen päästämään Nickyn maailman parhaaksi koiraenkeliksi  Välillä vieläkin ikävä on ihan musertavan kova  Toki on myös paljon päiviä, kun pystyn muistamaan Nickyä jo hymyssä suin  Eikä todellakaan vähiten ole asiassa auttanut isänsä poika Jacky. Mun Rakas hassu humpsuttelija, jonka touhuja ja ilmeitä katsellessa välin hätkähdän ihan tosissaan. Taitaa iskä jatkaa maan päällä elämää pojassaan...
 
Tämä värssy osuu kyllä niiiiiiin oikeaan...
 
"Aika on se, joka parantaa haavat.
Niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään,
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään."
 
Illalla sytytetään kotipihan suihkulähteelle kynttilä.