Eilen hilpastiin Elonkiertoon Anskun ja jengin kanssa iltapäivällä. Siellä metsässä rämpiessä alkoi sataa lunta ja pellon puolelle päästessä sitä vihmoi tuulen kanssa jo taivaan täydeltä. Onneksi oltiin valittu suunta niin, että tuuli kävi selän takaa. Jackylla ja Fyralla oli menossa melkoiset pusutukset, kun pitihän Jackyn onnitella Fyraa aamupäivällä saadusta tuplanollasta aksakisoissa 
Illalla vähän puuhasteltiin vielä sisällä. Jackyn kanssa ei ole tullut otettua juurikaan naksun kanssa tarjoamista. Päätin, että ensin kelpaa istuminen ja sitten maahanmeno. Istumista tarjosi heti, mutta sitten tulikin kummastus. Aika hauska, että tarjosi kontaktin nenäkosketusta. Asetti takajalat matolle ja etujalat laatalle ja nokki. No pitihän tästäkin sitten palkata, kun oli niiiiin hienosti keksitty 
Sen jälkeen sitten onnistui maahanmenon tarjoaminenkin. Olipas pätevä karhu! Niin ja paikallaolon makasi lopuksi tosi skarppina, vaikka poistuin kauemmaksi nettiin surffaileen 
Sen jälkeen sitten onnistui maahanmenon tarjoaminenkin. Olipas pätevä karhu! Niin ja paikallaolon makasi lopuksi tosi skarppina, vaikka poistuin kauemmaksi nettiin surffaileen Tänään oli Elonkierto vuorossa jo aamupäivällä. Aivan ihana auringonpaiste 
Tuulikin oli vähän tyyntynyt, joten ihan sairaan hieno ilma ulkoilla Ainoa negatiivinen puoli oli, että meidän eilen talloma polku näytti taas tältä.
Tuulikin oli vähän tyyntynyt, joten ihan sairaan hieno ilma ulkoilla Ainoa negatiivinen puoli oli, että meidän eilen talloma polku näytti taas tältä.
Nuo jänön jäljet kun ei paljon polkua muodosta.
Näin sininen oli taivas.
Jacky tähyilee hiihtäjää.
”Aina noita miehiä saa odottaa”, tuumaa Fyra,
kun Jacky jäi jonnekin haistelemaan, vaikka hanskaleikki oli valmis alkamaan.
Taistelu päättyi voittamattomaan,
joten kirmataan hanskan kanssa sitten yhdessä
Lenkin jälkeen ajettiin meidän pihalle ottamaan hyppyjumppaa, kun oli niin kiva ilma. Kyllä huomasi, että siitä hommasta on ollut taukoa, kun kaikilla oli vähän alussa hakemista, mutta kyllä se sieltä lihasmuistista sitten palautui. Kevättä kohti tarvii taas muistaa tätäkin ottaa useammin ohjelmaan. Kiitos jengiläiset viikonlopun puuhista
Näin paljon on pihalla lunta.
Ja tuo siis ihan ”koskematonta” eli siellä ei ole tallottu eikä sinne ole kolattu. Nuo kompostiverkot on nuorta omenapuuta suojaamassa, mutta taitaa olla pupulla helppo tehtävä mutustaa oksia verkkojen yli. Niin ja tuo meidän aita on 120cm korkea…
Jacky mielipaikallaan takapihan lumikasan päällä tähystämässä 
Ensin aattelin, etten tätä kehtaa kertoa, mutta kerronpa nyt kuitenkin… Mulla oli ekaa kertaa uudet aurinkolasit päässä tuolla Elonkierron lenkillä. Ne on toki selvästi tummat, mutta sävyltään jotenkin sellaiset huomaamattomat. Tosiaan huomaamattomat 
Kävipä nimittäin niin, että olin jo jonkun aika ollut kotona sisällä ja ihmetellyt, että kuinka kirkasta ulkona olikaan kun ”silmät jäi ulos” niin pitkäksi aikaa. Koneellakin oli ja säädin näyttöä kirkkaammaksi. No sit onneksi hokasin, että arskat oli vieläkin päässä ja siksi vähän hämärsi 
Johan maailma kirkastui, kun vaihtoi tavalliset lasit
Kävipä nimittäin niin, että olin jo jonkun aika ollut kotona sisällä ja ihmetellyt, että kuinka kirkasta ulkona olikaan kun ”silmät jäi ulos” niin pitkäksi aikaa. Koneellakin oli ja säädin näyttöä kirkkaammaksi. No sit onneksi hokasin, että arskat oli vieläkin päässä ja siksi vähän hämärsi Johan maailma kirkastui, kun vaihtoi tavalliset lasit Illansuussa lähdin vielä poikien kanssa Mustialaan, kun Ricolla oli lepopäivä Elonkierron suhteen. Pitihän papankin päästä maastolenkille. Se on kyllä hauska pappa, kun sen ilmeestä jotenkin näkee, että tällasille lenkeille lähdetään ihan hänen takiaan
Ulkoilmaa ja aurinkoa mahtua tähän viikonloppuun melkoinen määrä. Tänään oli jotenkin niin keväinen fiilis jo
