Tänään on ollut ihana pakkaspäivä. Aurinkoa ei tainnut koko päivänä näkyä, mutta onpa edes kuivaa :o) Lenkin jälkeen oli taas treenin paikka. Nicky aloitti jälleen tunnarilla. Nyt väärät oli molemmilla kerroilla vaan vipattu sinne epämääräisesti, mutta lähelle toisiaan ja lähelle laitoin oman myös. Nicky lähti tosi reippaasti ja laittoi taas nenän maahan hyvissä ajoin ennen kapuloita. Jälleen tarkisti ensin ympäriltä, että onko oma piilossa, mutta kun ei ollut, niin kävi sen haistamassa ja poimimassa muiden joukosta. Ja jestanpoo! Jätkä tuli takasin LAUKALLA ja kapula oikein kunnolla suussa :o) Toisella kerralla omaa viedessäni potkin vääriä vähän eri asentoon ja taas laitoin oman hyvin lähelle. Nyt Nicky meni suoraan lähemmäksi ja tosi nätisti haisteli ja nappasi oman. Jälleen sain palautuksen LAUKALLA. Tästä seurasi oikein kunnon megabileet kapulan ja lihapullien kanssa :o))) Vähänkö siistiä!
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Huomenna taas hämmästytän työkavereita, kun pakkasin "iskemättömiä" kapuloita 5 kapulan eriin pusseihin ja tyrkkään pussukoita työkavereille ja saavat vähän hipelöidä vierasta hajustusta niihin. Pussiin ne tietty nostelin pihdeillä. Tai ei noi niin kauheesti enää mun jutuista jaksa hämmästyä, kun toteavat vaan, että tän on pakko liittyä koiriin ;o) Jos tälleen pehmeesti otetaan mukaan ne väärät, mutta vieraan ihmisen hajuiset kapulat.
Tunnarin jälkeen oli sopiva jatkaa hyppynoudolla. Nicky joutu ensin katteleen ja Rico pääsi tekeen. Älkää kertoko papalle, että sen hyppykorkeus oli huimat 12 cm ;o) Ekalla kertaa Rico ei lähtenyt heti, joten Nicky lähti paikoiltaan ja toi kapulan komeasti :o) Palkkasin tietty tästäkin, vaikka lähtikin ilman lupaa. Houkutus vaan oli liian suuri. Seuraavalla Rico jo hokasi, että on toimittava nopeesti, jos aikoo kapulan saada ja toi sen älyttömän hienosti. Sitten pojat toisinpäin ja Nickyllä oli virtaa hurjasti. 2 hienoa toistoa piti ottaa, mutta otettiin kolmaskin, kun karkasi kapulalle sillä toisella… Ei meinaa maltti millään riittää odottaa, mutta en ole tästä mitenkään huolissani, kun ottaa huomioon meidän viime keväiset nouto-ongelmat. Laukalla meni ja ravilla tuli takasin.
Sitten oli kimppajuttujen vuoro eli luoksetuloja ja temppua :o) Rico pääsi ensin tekeen seuraamisen sivuaskeleita. Jää siinä aika kauaksi, kun on niin tarkka karvoistaan. Nickyllä nämä hyvät, mutta tarvii pientä apua vielä vasemmalla siirtymisessä, ettei jää väljää. Taaksepäin lähtee nyt tosi makeesti. Hyvin on ostanut olkapään pienen liikautuksen ;o)
Koska kaikki meni niin hienosti, oli pakko ottaa loppuun vielä Nickyn kanssa kaukoja. Ekaa kertaa nousi maasta seisomaan ihan hissinä ja samoin meni takasin :o)) Tässä on varmaan pieni tauko kannattanut, kun teki niin hyvät vaihdot nyt. Pikku hiljaa vois varmaan alkaa kasvattaa matkaa, kun nyt olen vielä tooosi lähellä, mutta kylläkin jo täysin seisomassa.
Pienen huilin jälkeen lähdettiin aksaamaan. Jos toko onnistui hyvin, niin aksasta ei voi sanoa todellakaan samaa… Tai siis Nicky oli edelleen taitava, mutta ohjaajalla oli käsiä ja jalkoja ihan liian paljon… Siis voi hyvää päivää, että voi olla vaikeeta!
Ensin siis välistä vetoja ja takaakiertoja. Rintamasuunta oli aluksi ties minne ja ihme kumara asento, mutta onneksi Miia tuli hätiin. Kiitos paljon hyvistä kädestä pitäen –neuvoista. Ihmeen nopsaan tämä meni jakeluun oikealle päin edetessä (numerot 1-10) mutta sitten käännettiin suuntaa (numerot 21-26) niin, että putkelta aloitettiin. Niin oli ohjaaja taas solmussa omiin jalkoihinsa ja huitoi käsillään ihan miten sattui, ettei tosikaan. Toistojen kautta sekin saatiin kertaalleen menemään ihan ok, mutta ei se kyllä todella mitään sulavaa ja kaunista katseltavaa ollut… Kiitos Annariina sylkkärineuvoista (esteeltä 23 esteen 24 kautta esteelle 25).
Hiki virtasi jo tässä vaiheessa lähes solkenaan, mutta ei kun uutta rataa kehiin. Loppuun esteen 8 tilalle vaihdettiin suora putki. Takaaleikkaukset siis teemana. Ekalla kertaa meni suht hyvin, kun tein tarpeeksi isot siksakit, mutta heti, kun koitin itse pysyä liki suoralla linjalla, niin vauhti pysähteli liikaa ja ajauduin niin lähelle Nickyä, että kieltäytyi hyppäämästä. Ihan pikkasen tuli kommenttia kentän laidalta, että kädet käy kuin propelit ilman järjen häivää ;o) Siltä se vähän tuntuikin eikä todellakaan ole ihme, jos ei Nicky parka tiennyt mihin piti mennä. Toistojen kautta sekin mokoma onnistui jollain lailla. Edes niin, että jäi pieni tunne, että saatan sen jopa joskus oppia ;o) On toi koira kyllä niiiiiin ihana, kun se jaksaa yrittää ja yrittää. Ja niin ihanan kuuliainen. Sen kanssa kyllä oppii ihan sairaan hyvin tarkkaan ajoitetun ohjaamisen merkityksen, kun lukee niin pieniä juttuja mun kropasta. Kiitos Sanna, kun annoit luvan pölliä näitä tekniikkapätkiä teidän blogista :o)
Pieni Nemo-shelttivaavi oli kanssa jälleen treeneissä "isosisko" Pipsan ohella. Nemon mielestä Nicky on ihan super ihana ja Nemo menee aina ihan onnesta sekaisin Nickyn nähdessään. Kait Nemo meinaa, että hän haluaa tulla yhtä isoksi ja karvaiseksi kuin Nicky ;o) Nicky haukkuu ja riekkuu aika lailla varsinkin, kun norwichinterrieri pojat Nalle ja Saku on radalla. Nemo katseli hetken ja alkoi riekkua ja haukkua kohti rataa ihan samalla lailla kuin Nickykin. Ei siinä saatu Iiriksen kanssa komennettua kumpaakaan, kun pikkusen tuppasi naurattamaan tuo pienen koiran matkiminen :o) Niin oli Nemo tosissaan ja välillä vilkuili Nickyä, että mitä me muuten haukutaan :o))
Agility on vaikeaa, mutta niin ihanan haastavaa. Onneksi Nicky ei voi valita ohjaajaansa, koska meikäläinen saisi tämän illan perusteella taatusti lopputilin ;o) Viikon päästä jatketaan sylkkärien parissa puurtamista ja sitten onkin hyvä jäädä joulutauolle kypsyttelemään näitä juttuja ennen uutta vuotta uusine kujeineen :o)