Maanantai jäi blogista välistä ihan tarkoituksella, mutta josko siitäkin jo kertoisi... Maanantaina aamuna himppasen vaille klo 5 aamulla sain puhelun, että nyt voisit lähteä tulemaan. Varmaan koskaan ennen en ole niin nopsaan päässyt ylös, vetänyt vaatteita niskaan ja lähtenyt matkaan. Onneks matkaa ei ollut paljon, koska pariin kertaan ehdin silti jo käydä liki penkassa, kun kaasujalka oli hivenen raskas ja kukaan ei kertonut, että iltainen vesisade on muuttunut pakkaseksi Yllättynyt

 

Mikäkö aiheutti moisen hopun? Nicky vietti pari lemmeniltaa joulukuussa ihanan colllietytön kanssa ja tämän tapaamisen tuloksia tässä on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Nyt koitti H-hetki ja Suvituikun kasvattaja-Seijalle suuren suuri kiitos mahdollisuudesta mennä synnytykseen mukaan. Äitikoira Pirren (Suvituikun Hippolyte) olen tuntenut ihan pennusta asti oikein hyvin, joten siksi tämä järjestely oli mahdollinen pölähtää paikalla synnytykseen.

 

Ensin syntyi 2 soopeli tyttöä ja sen perään 2 tri poikaa, pikkuinen tri tyttö syntyi viidentenä ja viimeisenä maailmaan saapui soopeli poika. Kaikkia plaatuja siis tuli, mitä tästä yhdistelmästä oli mahdollista. Niinko vähän jokaiselle jotakin Silmänisku Nyt voi vaan toivoa, että kaikki menee jatkossakin hyvin ja jos näin käy, niin joku noista pienistä tuhisijoista muuttaa meille vähän ennen pääsiäistä iskän ja Ricon iloksi (ja inhoksikin...)

 

Juuri äsken tulin kotiin pentusia kurkkaamasta. Kovasti olivat pulskistuneet ja painoaan lisänneet tämän 2,5 vrk:n aikana.

 

 

Kuvia penneleistä on luvassa varmasti tasaiseen tahtiin, kun käyn sakkia moikkaamassa. Tää on niin siistiä, kun pennut on tossa lähellä ja on mahdollista seurata niitä tiiviisti alusta asti Cool