Maanantaina kurvattiin pitkästä aikaa Hunnarille Loten ja perhosten kanssa lenkille. Pappa ja Miukku varsinkin ilahtuivat silmin nähden, kun hokasivat, että mennään koko porukalla  Hyttysiä oli taas enemmän kuin tarpeeksi, mutta niin vaan suoritettiin mäkikävelyt siinä ohessa silti. Autolle tullessa alkoi satamaan, joten ajoitus oli kovin passeli  Kiitos Lotte ja perhoset

Lähes kaatosateessa ajelin suoraan Pilvenmäelle DogiTiimin tokokurssille. Hyvä tuuri sään suhteen jatkui, koska kaupungilla kuulemma satoi koko ajan ja itse asiassa sateen raja kulki noin 100 metrin päässä treenipaikasta. Ihan lähellä jytistelevä ukkonen antoi mukavan lisähäiriön harjoitteluun… Ensin treenattiin evl:n uutta idaria eli mikä zeta se nyt sit lieneekin. En kyllä tiedä onko tää yhtään sen järkevämpi kuin entinenkään  No mutta treenattava sitä on ja tää oli meille tosi hyvä, koska mä en vielä ollut jaksanut kaivaa tietoa, että miten se noin niinku kuuluu mennä. Nyt tiedän! Seuraavana kaukot ja siinä sain todeta myös tokon(kin) olevan kovin vaikea laji. Siis nimenomaan meikäläiselle…  Nyt luulisin muistavani, että miten hion Jackyn asennot prikulleen oikeaksi. Uusia käskyjä tarvii tässä kyllä nyt ottaa käyttöön. Treenattiin myös ”kehään menoa” sekä liikkeiden välistä liikkumista.  Tähänkin sain kovasti uusia ideoita  Loppuun paikallaolo niin, että olin piilossa. Tämä ihan ok. Alussa oli vähän levoton ja pää pyöri, kun seuraavan ryhmän koiria saapui paikalle, mutta ei aikeissakaan ollut nousta eikä piipannut. Ihan älyttömän kivat treenit! Kiitos Anu ja DogiTiimi.
 
Tiistaina suunnattiin Somerolle. Ensin katselemaan paimennuskisoja ja sitten aksaamaan Aneten oppiin. Olipas mielenkiintoista seurata paimennusta kisatasolla. Näitä täytyy päästä näkemään lisää! Jos vaikka oppisi samalla vahingossa jotakin  Aksassa Jackyn nenä tahtoi viedä ihan muualle. Sitten turhauduin itse ja sitten päädyttiin tekemään iloista puomia ja A:ta, joiden onnistumiseen oli hyvä lopettaa  Tämä olikin viimeinen kerta Someron aksaa ainakin tällä erää. Kiitos Anette!
 
Eilen poimin Anjan ja koirat kyytiin ja ajeltiin Paraisille Koirakondiksen agilityn teemapäivään. Teemana vauhtitreeni. Juosta saikin ihan yllin kyllin. Kuinka se onkaan niin vaikeaa lähteä liikkeelle ajoissa ja laittaa jalkaa toisen eteen, eikä jäädä töks sinne radalle ootteleen ja ihmetteleen...  Mulla oli myös hyppyjen merkkaaminen koiralle ihan hukassa. Aina oli tissit väärään suuntaan  Loppuun otettiin vauhtia vinokepeillä sekä juoksutettiin Anjan kanssa Jackya puomilla ja A:lla. Nyt oli karhulla taas asennetta. Tykkäsin illan annista ihan hurjan paljon ja tätä tahdon ehdottomasti lisää  Kiitos Anja matkaseurasta  Kello ehti melkein puoleen yöhön ennen nukkumaan menoa, että kyllä tämä harrastaminenkin melkein työstä käy…
 
Tänään piti mennä iltapäivällä ottaan kentälle fiilistelyaksat, mutta kyllä siitä on fiilis vähän kaukana, jos vettä sataa lähes taivaan täydeltä  Jätettiin väliin, koska olisin ennen kaikkea halunnut ottaa vauhtitreeniä kontakteilla ja ne on turhan vaarallisen liukkaat sateella. No toisella kertaa sitten. Kotona puuhasteltiin vähän tokojuttuja ja iltasella käytiin vielä Anjan kanssa salilla. Kauppareissun jälkeen olinkin jo ihan sippi. Himppasen taas ollut aktiviteettien täyttämä viikko
 
Nyt on myös purkauduttava aiheesta uros ja juoksutuoksuinen narttu. Jackyn kanssa on tässä viimeisen parin viikon ajalta tullut todettua, että kyllä se sukupuolivietti ja uroksen vaistot lisääntymisen suhteen menee kyllä keittoosti edelle meikäläisen kiinnostavuudesta… Eikä siinä mitään, tämä on ihan jees. Siis oikeastaan tosi hyväkin, koska tänä päivänä varsin monessa rodussa taistellaan haluttomien urosten ongelman kanssa. Joskus vaan sieppaa, kun nuo vaatimukset uroksen käytöksen suhteen on melkoiset. Jos ohjaaja sanoo, että nyt ei saa olla kiinnostunut vaan tehdään töitä, niin silloin uroksen pitää laittaa nenä kiinni ja olla kuin ei mitään oliskaan. Toisella hetkellä ohjaaja sanookin, että nyt pitäis tuo narttu astua. Sitten pitäisi astumisen sujua heti kohta mallikkaasti (ja mielellään niin, että uroksella ei ole paljon jälkeläisiä, mutta silti pitää olla mahdollisimman paljon kokemusta astumisesta sekä hyvä jälkeläisnäyttö…). Homman hoiduttua laitetaankin sitten taas vaistot ja vietit talteen odottamaan seuraavaa hetkeä ja lähdetään ohjaajan kanssa tekemään ihan muita juttua. Ja juu-u kyllä vain ilman samassa taloudessa eläviä narttuja nuori uros tuppaa reagoimaan hajuihin heti kun niitä nenään tulee ja jatkamaan vielä hetken juoksun jälkeenkin. Tässä kohtaa sekalauma onkin parempi, kun silloin oma uros on koko ajan ajantasalla eikä tarvii turhaan hötkytä. Aika heikkoa siinä on ihmisen hajuaistilla varustettuna mennä koiralle sanomaan, ettei mitään hajuja ole, kuvittelet vaan… Se siitä! Itsepä olen uroksiin päätynyt ja päätökseeni kovin tyytyväinen
 
Oikein Hyvää Juhannusta!