Perjantaina klo 7.30 pysähtyi vihreä Transporter kera Päivin ja Itun meidän portilla. Heitettiin tavarat autoon ja hypättiin Nickyn kanssa kyytiin. Koukkaus naapurikadulta ja sieltä Ansku ja Fyra tavaroineen kyytiin. Matka kohti Helsinkiä ja siitä eteenpäin saattoi alkaa.

Laivalla kahden tunnin notkumisen jälkeen hypättiin autoon ja suunnattiin kohti Latviaa ja Riikaa. Matka meni kaikin puolin hyvin, kunnes tultiin Riikan keskustaan ja juututtiin perjantain ruuhkaan. Siinä sitten köröteltiin ja kirottiin… vajaan 10 km matkaan meni vaikka kuinka ja kauan. Lopulta hotelliin päästessä nälkä oli jo melkoinen, joten tavarat ja koirat huoneeseen ja syömään.
 
Päivi oli jo aiemmin pariinkin kertaan tämän hotellin testannut ja hyväksi todennut myös ruokansa puolesta. Ja kyllä vaan. Aivan taivaallista sapuskaa. Eikä se johtunut siitä, että oli kova nälkä. Ruoka vaan oli niin viimisen päälle sopivan kypsää, annos sopivan kokoinen ja täydellisesti maustettu. Jälkiruoaksi vielä omenapiirakkaa ihanalla kastikkeella ja niin oli 3 matkalaista lähes tainnoksissa. Vielä toki lähdettiin Anskun kanssa ulkoiluttamaan koirat.
Näkymä rauhalliselta kadulta, jossa hotelli sijaitsee.
 
Lauantaina meidän osuus kehässä alkoi vasta klo 13.30 aikaan, joten aamulla ehdittiin kaikessa rauhassa käydä kunnon lenkillä koirien kanssa ja nauttia aamupalaa kaikessa rauhassa. Näyttelypaikalle lähdettiin silti jo hyvissä ajoin ja ”leiriydyttiin” nahkalassileirin kanssa samaan porukkaan. Aloitin kehässä pyörähdyksen juniori nartun Lillin (Timonan Veronica Velvet) kanssa PN-kehässä ja nuori kaunis Lilli oli PN 1 
 
Tuomarina collieilla toimi Margit Brenner. Himppasen iski epätoivo, kun luettelosta näin meidän vastukset valioluokassa. Luokassa 3 soopeli urosta, joista ne kaksi tyypiltään samanoloisia ja Nicky ilman suurta otsahyppyriä ja isomman koon takia aika mutantti niiden rinnalla. Heti arvelin, että joko Nicky on luokassa 1. tai 3., mutta sinne väliin se ei sijoitu… Kolmas me sitten oltiin ja Nicky sai erin, mutta ei cq:ta, joka tarvitaan PU-kehään päästäkseen. Itun kanssa tultiin ulos samalla tuloksella, mutta se oli odotettavissakin, koska neiti on aika lailla bikinikunnossa vähine karvoineen.
 
Fyra sen sijaan putsasi pöydän ollen ROP  Onnea ihan miljoonasti vielä tätäkin kautta! Ryhmäkehiä saatiinkin odotella sitten melko lailla kauan. Vasta noin klo 19 aikaan oltiin takaisin hotellilla ja taas singahdettiin syömään liki samoin tein. Eikä ollut todellakaan pettymys edelleenkään tuo sapuska  Jälkkäriksi otettu pannukakku kuuman suklaakastikkeen ja jäätelön kanssa olisi tosin voinut jäädä ottamattakin. Ei todellakaan ollut maussa mitään vikaa, mutta se oli viimeinen niitti siihen, että liki kierien haettiin koirat ja lähdettiin iltalenkille.
 
Sunnuntaina oli sama juttu, että kehien takia ei ollut kiire näyttelypaikalle, mutta aika ripeään me lenkin ja aamupalan jälkeen pakattiin tavarat autoon ja lähdettiin liikkeelle. Vietiin auto parkkiin vanhan kaupungin laitamille ja jalkauduttiin siitä katselemaan kaunista Riikaa. Ihana paikka tuo vanha kaupunki. Tosi hienoa arkkitehtuuria ja tarkkoja pieniä yksityiskohtia. Samalla reissulla poikettiin myös paikalliseen markettiin ostoksille.
 
 
Näyttelyssä odoteltiin omaa vuoroa saman leirin kanssa kuin lauantaina. Taas olin Lillin kanssa PN-kehässä, tällä kertaa sijalla PN3. Nickyn kanssa jännitin kehään menoa ihan hurjasti. Tällä kertaa lauantain ROP koira jäi valioluokassa kolmanneksi Nickyn noustessa toiseksi erillä ja CQ:lla. Voittaja oli jo Latvian valio, joten Nickyn tulos val ERI2, PU2, SERT, VA-CA tarkoitti sitä, että Nickyn nimen eteen saa lisätä LV & BALT MVA (Latvian ja Baltian muotovalio). Mielellään olisin tuon CACIBinkin toki ottanut varsinkin, kun se oli voittajalle tarpeeton sikäli, että kyseisellä koiralla on niitä jo kaksi ennestään Latviasta. Olen kuitenkin ihan hurjan tyytyväinen, että nuo tittelit saatiin ja Nickyn ulkomaanmatkailu siltä osin jatkui 100% tuloksellisena
 
Itu oli luokassaan toinen jälleen erillä, mutta ilman cq:ta. Fyran kehä oli vasta myöhemmin iltapäivällä, joten vietiin välillä lassieleiri autoon ja Päivi jäi sinne koirien kanssa odottelemaan. Meillä ei nimittäin ollut liikaa aikaa sen suhteen, että ehdittiin iltalaivaan. Fyran kehä oli onneksi ajoissa ja Fyran sijoitus VSP, joten päästiin suoraan lähtemään.
 
Valoisan aikaan ehdittiin Eestin puolelle ja sitten saatiinkin pimeällä körötellä loppumatka. Melkoinen kauhun hetkikin koettiin, kun vastaantuleva rekka lähti ohittamaan henkilöautoa sillan kohdalla ja tuli uhkaavasti suoraan kohti meidän kaistalla. Hurja tilanne, mutta rekkakuskin ja Päivin oikean väistöliikkeen ansiosta selvittiin isolla säikähdyksellä. Satamaan ehdittiin juuri sopivasti, eikä kauaa tarvinnut odottaa laivaan pääsyä.
 
Laivalla mentiin heti syömään itsemme ähkyyn seisovasta pöydästä. Siellä istuskeltiin jonkun aikaa ja sen jälkeen shoppaileen. Tuo parituntinen on kyllä oikeesti niin lyhyt aika, ettei nytkään yhtään ehtinyt tulla aika pitkäksi. Autokannella räknättiin kassit vielä kuntoon ja saatiinkin auto nopsaan purettua Anskun ja mun osalta klo 1 aikaan yöllä, kun Forssaan ehdittiin.
 
Aivan SUPERmahtava reissu! Naurettiin vatsat kipeinä, eikä tuloksissakaan ole juuri valittamisen varaa. Kiitos Päivi ja Ansku! Eiköhän me tällä porukalla reissata lisääkin