Tänään oli metsälenkkirintamalla jälleen vuorossa Elonkierto. Sovittiin Anskun kanssa, että mennään sen verran hissuksiin, että Ricokin voi lähteä mukaan pitkälle lenkille. Se siitä hissuksiin menosta, kun papparainen paineli joukon kärjessä ja jäi välillä katsomaan, että missä te oikein kuhnitte  Selvästi mukavampaa kaikille, kun pakkasta oli ”vain” -12 astetta. Koirilla ei tassuja paleltanut eikä ihmisillä naamaa.

Keli oli ihan hassu. Hirveen sumppuraista, mutta silti toisaalta niin kirkasta, että vallan häikäistyi, kun tultiin metsän siimeksestä aukeemmalle pellolle. Puiden oksilla oli runsas kerros kuuraa. Auringonpaiste tuohon olisi tietysti kruunannut kaiken, mutta ei sentään ”makeaa mahan täydeltä”
 
Jacky on monta kertaa koittanut saada Fyraa kiskomaan kanssaan ja nyt se vihdoin onnistui  Sidoste sukkaa kestää, mutta miten lienee Anskun lapasen laita…
 
Jacky poseeraa eilisen 11 kk synttärin kunniaksi.
 
Rico katseli vierestä Jackyn kuvaamista ja asettui sillä välin ihan itse kuusen juurelle istua tönöttämään
 
Tällä kertaa suurin kuvamäärä tulikin maisemakuvia.
 
 
Huomenna onkin sitten taas edessä arkinen aherrus. Seuraava pidempi vapaa on tiedossa vasta viikolla 10 talviloman merkeissä. Onneksi ollaan kevättä kohti menossa ja iltapäivien valoisan osuus pitenee kaiken aikaa.