Kisaviikonloppu takana. Rankkaa! Tän viikon kun vielä jotenkin jaksaa rämpiä vajailla yöunilla, niin kahtena seuraavana viikonloppuna saa onneksi nukkua  Enpä edes muista, koska on viimeksi ollut vähän rauhallisempia viikonloppuja. Itse toki olen kalenterin buukannut ja mukavia viikonloppuja nämä ovat olleet, mutta nyt tulee kyllä lepokin jo enemmän kuin tarpeeseen

Eilen oli Liedossa tokokisat. Sinne suunnattiin Anjan ja koirien kera. Lyhyestä virsi kaunis tämän kisan osalta. Kerrotaan nyt sitten paikallaolosta vähän enemmän, kun ei muusta ole mitään kerrottavaa. Pahin v...tus on jo vähän laantunut sentään… Kertomus itse nähdyn sekä muilta kuullun perusteella.
 
Avoimessa luokassa oli koirakoita 18, joten paikallaolot oli jaettu kolmeen ryhmään. Jacky toisessa ryhmässä. Ekassa ryhmässä yksi uros oli heti alusta alkaen levoton ja heilutteli häntää viereiselle nartulle. Eipä sitten aikaakaan, kun nousi ja lähti kunnolla kosimaan tätä ihanaa tyttöä. Seuraavassa ryhmässä Jackyn vieressä oli uros, joka joutui samalle kohdalle, missä kuin tämä edellisen ryhmän kiinnostuksen kohteena ollut narttu makasi. No eipä uros rauhoittunut ollenkaan. Vinkui ja vonkui, hyöri ja pyöri jo ennen jättämistä. Niinpä sen omistaja sitten kutsuttiin piilosta pian takaisin ja seisoi sitten loppuajan siellä rivissä??? oman koiransa vieressä. Tämän siis Jacky vielä kesti vieressään  Juuri ennen loppua oli sitte lähtenyt toinen uros paikoiltaan ja käynyt härkkimässä jokaista rivissä ollutta tassullaan ja kuonollaan  Tätä ei sitte Jackykaan enää kestänyt vaan seisoi omalla paikallaan, kun palasin kehään ja tuli helpottuneen iloisena mun luokse, kun näki mun tulevan. Ei siis mitenkään paniikissa tai hädissään, mutta selvästi hämmentyneenä tilanteesta.
 
Jacky pääsi uusintaan, joka jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt jättää väliin  Nimittäin uusinta tuli nopsaan eikä siinä välissä ehtinyt rauhoittua kunnolla en minä eikä Jacky. Sitten vielä uusinnassa meidän viereen tuli nyt se aiemmin ainakin kahden uroksen päät sekoittanut narttu. Jackyn nenä kävi kovin ja piippasikin. Mun kovasti yrityksestä huolimatta ei varmaa edes tiennyt jäävänsä paikallaoloon. Nousi aika pian istumaan ja siitä sitten hetken päästä lähti vikittelemään tätä narttua. Mun tullessa takaisin kehään oli siellä myös kosiopuuhissa jo nartun toisellakin puolella ollut uros. Nappasin Jackya pannasta kiinni ja mitään sanomatta vein suoraan autoon. Samalla huikkasin kehäsihteerille kiitos ja hei. Tämän kokeen tuloksena meille siis pyöreä nolla ja ohjaajan keskeytys
 
Nartun omistajan mukaan edellisestä juoksusta on aikaa ja seuraavankaan ei pitäisi vielä tulla. Stenhän ei juoksuja tarkista kuin häntää vähän nostamalla ja siitä ei taatusti näe edes tärppipäivä runsaat housukarvat omaavalta nartulta. No mutta jos ei juoksua ollut, niin sitten kannattaisi viedä narttu kiireen vilkkaa lääkärin hoidattamaan tulehdus. Ei noin monen uroksen nenä ole väärässä… Otti päähän näiden episodien jälkeen niin paljon kuin vain voi. En ole kuunaan koskaan nähnyt tällasta paikallaolon sählinkiä edes alossa saati enää avoimessa  Eikä mua siis tässä eniten ota päähän se, että Jacky lähti tyttöä kosimaan, tää nyt menee vielä ”normaalin” nuoren uroksen käytöksen piikkiin  mutta se, että vieras uros tulee härkkimään  Toki siinäkin isona positiivisena asiana se, ettei tullut tappelua…  Tästä siis ISOT pinnat Jackylle, että hermo piti
 
Nyt tässä sitten lähdetään treenimään paikalloa tehokuurina. Homma oli sen verran iso sählinki, että välttämättä Jacky ei edes yhdistä sitä pidemmän päälle paikallaoloon, jos saadaan nyt muutama sellanen rauhallinen tilanne treeneihin. Onneksi on Lentsu, joka heti lohdutti, että paikallaolo on vain liike muiden joukossa ja ihan samalla lailla korjattavissa takaisin kuin mikä vaan muukin välillä syystä tai toisesta katoava liike. Kiitos jälleen Lentsu kannustuksesta 
 
Tulipa pitkä purkaus ja jotain tilanteesta kertoo sekin, että mulla kierrokset nousi taas jo pelkästään tätä muistelemalla  Loppupäivän torkuin sohvalla enkä edes yrittänyt tehdä mitään järkevää.
 
Aamulla me tokosuuntautuneet vaihdettiin lajia, kun Anja tuli koirien kanssa hakemaan mut & Jackyn kyytiin ja matkattiin Helsinkiin Purina-areenalle aksakisoihin. Kyseisessä paikassa en ole ennen ollut kisaamassa, mutta toiste voin mennä ehdottomasti  Kiva paikka, hiekkapohja ja mahtavat ulkoilumaastot ympärillä  Kotona vasta illalla tajusin, että nämä oli tosiaan mun ja Jackyn ekat viralliset hallikisat aksassa. Epiksissä ollaan halleissa käyty, mutta ei virallisissa kisoissa. Tuomarina koko päivän toimi Seppo Savikko.
 
Ensin oli vuorossa Jaffin hypäri. Yksi kielto ja vähän yliaikaa, mutta muuten oikein iloista ja nättiä menoa. Loistavaa Anja ja Jaffi
 
Jackyn eka rata oli hypäri. Nättiä perusmenoa ilman isompia virheitä. Yliaikaa vaivaiset +0,41 sekuntia. 

 
Toisena oli aksarata. Siinä huomasi selvästi jo väsymyksen painavan meitä molempia. Takana tuo lauantain kisareissu ja nytkin aamulla liikkeelle jo klo 9 ja meidän toinen startti vasta klo 14.30. Alun pituuden jälkeiseen putken väärään päähän kosahti monen matka. Meillä ei  Muurille oli vähän paha kulma ja sitä Jacky hetken empi. A:lla jäi vähän mun taakse ja jäi ihmettelemään eriväriseksi kulunutta kontaktipintaa  Tästä siis tietty vitonen. A:n jälkeiseen hyppysysteemin olen toooosi tyytyväinen. Yliajalle toki mentiin tuolla vauhdilla.

Nuo Sepon radat kyllä sopii meille niiiiiin sopivia  Selkeitä ja juostavia, mutta sitte siellä on muutama juttu kuitenkin. PALJON parempi fiilis jäi kuin eilisestä. Sain radat tehtyä niin kuin rataantutustumisessa olin suunnitellut eikä mitään kamalan isoja mokia tullut eikä myöskään Jacky joutunut pahemmin suuntia kyselemään. Kyllä me tästä viikonlopusta huolimatta silti ollaan enemmän tokosuuntautuneita  Kiitos Anja tuhannesti matkaseurasta. Meidän poppoo on jo aika pro reissusakki