Eilinen meni tyystin ilman treeniä ja lähinnä laiskotellen. Jotenkin oli sellanen ihme olo, ettei tästä tuu mitään. Siis meidän ylempien luokkien tokoilusta Nickyn kanssa. Nuo 2 viettikurssia peräkkäisinä viikonloppuina ei asiaa helpottanut. Lähinnä tieto taisi lisätä tuskaa… Kun ei osaa ihminen kouluttaa koiraansa oikein. Onneksi tänä aamuna paistoi hetken aurinko ja jopa ikkunan läpi säteillään valaisi ajatuksetkin jälleen ;o)
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Niin siitä auringosta mitään tietoa ollut enää, kun töistä pääsin. Jumalattoman hämärää oli jo klo 15 aikaan ja tuulilasinpyyhkijöitä sai kunnolla pistää heilumaan. Siitä huolimatta otettiin treenituokio pihalla sateessa lenkin jälkeen. Ensin tunnari Nickyn kanssa. Voi veljet!!!! Tästä on nyt siis ollut muutaman päivän tauko ja hitusen kauhun sekaisin tuntein lähdin liikettä yrittämään. Mitä tekee tuo koira. Menee laukalla kapuloiden luokse, haistelee rauhassa, mutta erittäin määrätietoisesti ja nappaa neljäntenä olleen ”oman” heti sen haistettuaan ja tuo laukalla takaisin. Siis ihan niin täydellinen tunnari kuin voi olla. Eiliset surkimus-ajatukset lähti just oitis ja toooosi kauas :o)
Nicky kaiketi ajatteli, että nostetaas mutsi nyt kunnolla pohjamudista ;o) Nimittäin ensin leikin Ricon kanssa tämän koko saalisviettileikin läpi Nickyn nähden. No eipä siinä Ricon kanssa mitään hankaluuksia pitänytkään olla. Sen perään Nickyn kanssa ja kaikki meni lähes täydellisesti. Ei vaan meinannut malttaa irroittaa toisesta lelusta, että olisi saanut toisen heitettyä, mutta muuten. Siis mun koira, joka lauantain kurssilla vaan haukkua räkötti ja viisi veisasi samoista nännikumeista, millä tänään leikittiin. Nooh mutta toisaalta sain ite niin hyvän opin lauantaina, että osasin nyt välttää niitä virheitä heti, mitä ennen olen tehnyt...
Kun kerran tuntuu olevan kaikki onnistuu päivä, niin tämän perään otin vielä hyppynoudon. Satoi edelleen ja kapula oli märkä ja likainen jo ekan heiton jälkeen. Eipä haitannut tahtia sekään :o)) Ehkä vähän hitaampi oli tuonti kuin kapulalle meno, mutta se on niin pientä ;o) Nyt tulee kuitenkin paluuhypyn jo poikkeuksetta ja ilman apuja. Niin ja ekalla kertaa oli vähän liikaa intoa, kun varasti jo heitosta, mutta onneksi olen oppinut siinä kohtaa pitämään suuni kiinni ja kovat kehut, kun tekee. Seuraavalla vaan varmistin, ettei lähde ennen lupaa, ettei ota moista varastelua tavaksi. Rico sai tehdä muutaman tasamaanoudon. Tämän jälkeen oltiin jo niin märkiä, että mentiin sisälle kuivattelemaan ennen illan aksatreenejä.
Klo 18 aikaan alkoi Forssassa ihan järkyttävä syysmyrsky. Vettä tuli ihan laakana hurjan tuulen kanssa, joka äänestä päätellen koitti viedä talosta katonkin mennessään. Aloin siinä miettiä koko agilitytreeneihin lähdön järkevyyttä… Paikalle mentiin, mutta siellä järki voitti. Millä ihmeellä lämmittää koira ja pitää se lämpimänä kylmässä maneesissa, kun ulkona sataa ja tuulee KOVAA. Treenejä tulee ja menee, en lähde riskeeraamaan koiran terveyttä tollaseen. Märkä ja tuuli kun on yhdistelmänä tuhat kertaa pahempi kuin kovempikin pakkanen. Ensi viikolla kokeillaan uudestaan toivottavasti paremmassa säässä :o)
Mutta kun kerran on kaikki onnistuu päivä, niin pitihän sitä sitten käyttää ilta hyväksi ja ottaa kaukojen istu-seiso vaihtoa. No arvata saattaa että sekin onnistui tänään jo niin, että mä seisoin ihan suorassa ja noin parin metrin päässä Nickystä :o))) Peilin edessä otettiin kontaktitreeniä naksulla ja hyvin napotti. Tauon jälkeen vielä aloin naksutella Nickylle pahvilaatikkoon menoa, kun löysin tänään töistä sopivan pahvilaatikon. Huomattavaa edistystä on tuossa tarjoamisessa jo nähtävissä, vaikka nytkin koitti tarjota vaikka mitä naksulla ennen treenattuja juttuja ensin.
Tämän päivän jälkeen jäämme odottelemaan mikään ei onnistu päivää, jotta kauhun tasapaino säilyy ;o) Silloin saapi muistuttaa, että näitä toisenlaisiakin päiviä on aina silloin tällöin ;o)
