Tänään saatiin nauttia maajoukkuetason toko-opista ja mikä parasta, ihan tuossa meidän omalla koulutuskentällä  Jessica Svanljung Koirakulmasta saapui meitä kouluttamaan. Se mikä tässä ihmetyttää, on paikallisen tokoväen kiinnostamattomuus näitä huippukouluttajia kohtaan. Siis oikeesti meitä oli nytkin vaan ihan kourallinen paikalla  Tai mitä sitä valittamaan, kun saatiin samalla rahalla paljon pidempään koulutusta  Aina toki on yhteensattumia ja muita menoja, mutta kun se on aina sama juttu, että riipimällä saa koota porukkaa kasaan, että kulut olisi edes inhimilliset. Ensin on kovasti kiinnostuneita, mutta koulutuksen ja maksamisen ajankohdan lähestyessä laskeutuukin syvä hiljaisuus. Ei vaan jymmärrä... 

Jackyn kanssa aloitettiin suureksi yllätykseksi jälleen seuraamisella  Nyt liikkurin osuus häiriönä on selvästi pienentynyt ja vain ihan aluksi vähän katseli Jessicaa. Mutta sitten ilmeni muita "ongelmia"... Tai siis ohjaajalla on taas ongelmia  Jään odottamaan Jackya, jos se hidastelee tai tekee jotain muuta poikkeavaa. Samoin himmaan ihan hulluna kaikissa käännöksissä ja jään melkiis paikoilleen odottamaan, että Jacky saa rauhassa tehdä omat kunniakierroksensa  Auts, mutta allekirjoitan kyllä  Sitten tuo karhuliini komentelee vielä mua matkalla näpsimällä housun taskun kohdalle. Eli siis meidän seuraamisessa raa´asti sanottuna suurin ongelma on se, että mä seuraan Jackya eikä se mua... Saatiin muuten näyttämään heti paljon paremmalta, kun aloin vaatia Jackylta sen osaamaa seuruuta enkä jäänyt odotteleen  Nyt vielä paljon palkkaa käännöksistä ja liikkeellelähdöistä, jotta saadaan niistäkin huippukivat Jackyn mielestä  Ihanaa, kun meidän pimeän seuraamistunnelin päähän aina välillä pilkahtaa vähän valoa. Niin ja ohjaaja asennekouluun myös siitä, että seuraaminen on KIVAA

Jackyn toiseen vuoroon halusin tunnarin sekä noudon palautuksen. Tunnari tehtiin nyt vierailla ja hajustetuilla kapuloilla kisanomaisena suorituksena. Kapulat oli rivissä ja ensin oma oli toinen oikealta ja toisella kerralla toinen vasemmalta. Jacky lähti molemmat kerrat haistelemaan vasemmalta ja heti oman osuttua kohdalla nappasi sen ja toi  Ei juurikaan mitään epäröintiä nyt (vain pieni vilkaisu ja ekalla kertaa vähän mälväsi kapulaa) ja niin varma on omasta, ettei käy muita edes tarkistamassa oman osuttua kohdalle  Paluuvauhti voisi toki olla rivakampi, mutta toisaalta tekee niin tarkkaa työtä, ettei kannata vauhtia ainakaan tarkkuuden kustannuksella lisätä. Että mä olen onnellinen, kun edes jonkun liikkeen olen saanut kasaan ilman ohjaajan mokia

Tavallisessa noudossa siis treenattiin paluuvauhtia. Jackylle on selvästi hurjan hankalaa juosta lujaa kapula suussa. Tai siis ei metsässä ole mikään ongelma kirmata vaikka kuinka iso keppi suussa... Lähetin Jackyn hetsaten kapulalle ja Jessica kävi heittämässä sitä vielä lisää. Heti Jackyn otettua kapulan suuhun (epäröi hetken, kun se oli vieras) lähdin juoksemaan ihan vimmastusti karkuun ja juoksin, kunnes Jacky sai mut kiinni. Tuli tooooosi miljoonaa ja iloisesti. Otettiin myös siivekkeen kierrolla palautusta perusasentoon. Sain vähän noottia siitä, etten voi samassa treenissä vaatia vauhtia ja hyvää palautusasentoa vaan ne pitää pilkkoa. Niin tietysti, mutta kun ei aina voi muistaa  Nyt selvästi treenin alle tuo siivekkeen kierto kapulan kanssa.

Näiden meidän juttujen lisäksi kuuntelin ja katselin pitkän tovin muiden tekemisiä. Sadekuurokin tuli jossakin vaiheessa hetkeksi kiusaamaan, mutta eipä me annettu moisen häiritä. Kiitos erityisesti Jessicalle opeista ja Anulle, kun järkkäsit Jessican tänne. Sekä tietty treenikamuille. Oli kiva päivä

Loppuilta menikin taas lähinnä sohvalla notkuessa. Näin toimittiin Jackyn kanssa molemmat. Taisi siinä kumpaisenkin parit herneet aivoissa saada melkoisen rasituksen