Keskiviikkona piipahdin poikien kanssa Wahrenissä. Ensin Jackyn kanssa vähän tokoa ja sitten perään Mickyn näyttelytreenit. Iltalenkki tehtiin myös siellä maisemissa ja taas tuli vähän haikea olo. En missään nimessä kaipaa kerrostaloasumista, mutta kyllä, kaipaan niitä lenkkimaastoja, joita tuolla Sortohaan suunnalla on. Kaupungissa, mutta silti metsässä ja pelloilla. Ja tietty sekin, että siellä tuli Ricon kanssa kuljettua PALJON silloin aikanaan. Hyviä muistoja ja samalla haikeitakin.

Torstaina meni päiväsydän kentällä, kun järjestettiin 3-luokan aksakisat. Sääennuste lupasi koko päiväksi kovaakin vesisadetta, mutta onneksi oli tällä kertaa väärässä ja vasta viimeisen tunnin aikana sateli jonkun verran. Kisojen jälkeen lähdettiin vielä Poutalan kanssa Elonkiertoon lenkille. Perjantaina pidin talvilomapäivän. 5,5 tuntia kului pelkästään siihen, että kävin hoitamassa omia ja äitin asioita. Argh! Siis paljon sain toki  hoidettuakin juttuja, mutta jotenkin silti harmitti lomapäivän valuminen ”hukkaan”. Illalla käytiin Jackyn kanssa vielä kahdestaan Palveluskoirien kentällä kimppatokoissa ja sen jälkeen Mickyn kanssa kimppasuihkuun.

Lauantaina aamusella huristeltiin Mickyn kanssa  Ypäjälle ja otettiin Annamaria & Ansa kyytiin. Tällä kokoonpanolla ajettiin ensin Turkuun Metsämäen raviradalle näyttelyyn. Collieilla tuomarina ihan tuntematon tuttavuus Regina Blessing Saksasta. Aika hauska, kun tuomari purjehti paikalle, niin totesin Poutalalle, että tänään ei paljon SA:ta tule, kun täti on noin tuiman näköinen… Kauniisti hän koiria käsitteli, mutta tiukka tosiaan oli ja vain yksi uros oli SA:n arvoinen. Micky oli nuo ERI 1 ja jäi ilman SA:ta, kun rintakehän pitää vielä kehittyä ja takaliikkeen ahtauden vuoksi. Vettä sataa tihutteli ja oli aika kolea keli. Katottiin colliet loppuun ja sitten huristeltiin Ansan kasvattajan luokse trimmiin. Meni taas niinko kaks kärpästä yhdellä ajelulla. Mickystä olen jälleen niiiiiiiiiin ylpeä. Ansalla oli nimittäin juoksu ja aika lailla tärpit meneillään. Micky kyllä selvästi rekisteröi asian, mutta ei tehnyt siitä sen isompaa numeroa. On tuon kanssa niin tosi helppo liikkua.

Eilen vietettiin taas päivää Pukon kentällä, kun Sepän Heini oli kutsuttu pitämään kesäpäivää temppujen ja koirafrisbeen merkeissä pukolaisille. Kiva päivä olikin ja Mickyn kanssa jatketaan ilman muuta ainakin hyppynarun hyppäämistä ja ryömimisen opettelua. Tänään kävin poikien kanssa Riihivalkamassa lenkillä ja illalla Jackyn kanssa pikemmin kentällä ja Wahrenissa Nice Run tapahtumassa. Voi jestas miten polleana karhu olikaan, kun pääsi yksin matkaan ja sai kulkea irrallaan siellä ihmisten keskellä. Hyvä kun ego mahtui koko laajalle puistoalueelle ollenkaan. Hassu Jacky!