Ensi maanantaina iltasella sataa ainakin Forssassa. Jaa mistäkö tiedän. Menin jossain vaiheessa sanomaan, että pitäisi sateellakin treenata enemmän ja niinpä meidän omatoimitokoillaksi osuu nyt sitten aina mukava sadekeli ja seuraava kokoontuminen on maanantaina ;o)

Ihan ensin ISO kiitos Reijalle, kun viitsit tulla sinne sateeseen seisoskelemaan ja toit Lucaksen treenattavaksi. Ja Anjalle kanssa kiitos, kun viitsitte lähteä meidän seuraksi treenaamaan kelistä huolimatta tai just sen takia...

Paikkana tällä kertaa hiekkakenttä ihan Forssan keskustassa linja-autoaseman takana. Eipä ollut ihmisiä paljon liikkeellä tuolla kelillä, mutta kyllä keskellä kaupunkia aina enemmän häiriötä on kuin kotipihalla. Vettä tosiaan tuli koko ajan ihan kiitettävästi ja sen verran epätasainen oli kentän pinta, että lammikoitakin oli ihan riittävästi.

Lucaksen kanssa seurattiin ja otettiin liikkeestä seisomista. Nyt se meni paljon paremmin kuin viikko sitten. Namipalkka oli niin super, että saatiin otettua monta onnistunutta toistoa. Luoksetulon loppu harjoiteltiin myös ja nyt sekin selvästi alkoi kirkastua pienelle märälle leijonalle. Kentän pinta oli aika karkeaa soraa ja Lucaksella sadetakki päällä, joten paikallaolo ei ollut tänään meidän juttu. En sitä viitsinyt edes koittaa sitten hinkata, kun ei ollut Ansku paikalla, että olisin voinut kysyä, miten ovat moisissa olosuhteissa toimineet. Valtavan innokas pieni leijona kuitenkin oli, vaikka otsatukasta valui vesikin silmiin koko ajan.

Nicky oli taas ensin uudesta paikasta vähän hämillään, mutta leikin kautta alkoi homma pelata. Kai se sitten oikeesti eilen osti sen uuden käskyn liikkeestä seisomiseen, koska se on nyt hieno :o) Seuraamista leikittiin samalla lailla kuin eilen ja se oli kivaa. Ei yhtään haitanneet vesilävet, joiden poikki käveltiin. Noutokapulalla lähinnä leikittiin, koska arvasinkin, että se ei ole yhtään kiva juttu märkänä ja hiekkaisena. Hyvä kisa saatiin silti aikaan ja nopsaan Nicky ehti aina juuri ennen mua sen napata ;o) Ehkä se uusi käsimerkki luoksetulon pysähdyksenä nyt toimii, ainakin paremmin kuin vanha. Tätä pitää vielä työstää, koska täydestä vauhdista on epävarma ja muutenkin nyt selvästi alkaa ennakoida ja himmata luoksetulon vauhtia. Kun nyt saisi tuon käsimerkin varmaksi, niin voisi sen sitten taas ottaa paljon harvemmin pysähdyksiä. Olipas kivat treenit säästä huolimatta :o)

Rico jatkoi varpaansa potemista kotona. Käytiin ennen tokoa lääkärissä ja kyllä vaan se on kynsivallin tulehdusta edelleen. Joko pelkkä tulehdus tai sitten sitten on mennyt tikku, joka nyt koittaa tulla märkien ulos. Hetken mietittiin aletaanko tikkua sieltä metsästää, mutta tultiin lääkärin kanssa molemmat siihen tulokseen, että haitta voi olla hyötyä suurempi, jos varpaan nyt ronkkii kokoaan auki, kun kelit on näin märät. Uusi tuhdimpi lääkekuuri on nyt päällä ja jos viikonloppuun mennessä ei ole selvää parannusta, niin sitten mietitään uudestaan jatkoa.