Perjantaina mentiin kentälle treenmaan Minna L:n ja Ilonan kanssa. Pääsin siis myös tuoreeltaan hypistelemään torstaina Ilonalle muuttanutta schipperke-vauvaa. Voi miten suloinen ja reipas pieni nokinenä. Jackysta olin jälleen ihan hurjan ylpeä. Se kyllä hanskaa tuon pentuihin tutustumisen niiiiiiiin varmasti ja nätisti. On rauhallisen kiinnostunut, mutta antaa pennun tulla omaan tahtiinsa itse tunkematta. En kyllä yhtään ihmettele, että Jackylla ihailijoita riittää, kun niin moni pentu on juuri Jackyn kanssa saanut ensimmäisen kokemuksen isosta ja karvaisesta koirasta.
Treeneissä Jacky teki ruutua, joka muuten ok, mutta jostain syystä istuu ruudussa pysähdyskäskyllä. Seuraamista otettiin niin, että Ilona "häiriköi" leluin ja liikkein. Jacky skarppasi tosi hyvin ja oli selvästi ylpeä, kun ei mennyt lankaan. Tunnarissa sähläsi taas ekalla, mutta sitten otti nenän käyttöönsä. Nyt tarvis ottaa molemmilla pojilla kunnon tunnarikuuri ennen lumen tuloa.
Micky teki ruutua namikupille ja lujaa meni. Tässä siis ainakin toistaiseksi namipalkka on parempi. Hyvin skannasi ruudun ja suoraan sinne juoksi. Seuraamista tehtiin vähän ja pikku hiljaa siinäkin onnistuu käden häivyttäminen. Luoksetuloissa treenattiin pysymistä ja lopun otin sekä "virallisena" että suoraan leluun. Nyt ei reagoi enää liikkuriin. Hyvä! Mickyn kanssa tarttis nyt ottaa ohjelmaan myös nuo kehään menot. Sekun on siinä kohtaa HIEMAN villi eikä homma lähde kovin hallitun näköisesti alkuun... Treenattavaa on niiiiiiin paljon ja aikaa niiiiiiiin vähän. Ihan älyttömän taitavia koiria meillä kyllä oli ja tosi hyvän mielen treenit saatiin perjantai-iltaan aikaan.
Eilen oli kotipäivä. Pihahommia piti tehdä, mutta sateisen kelin takia vaihtuivat sisähommiin. Poikien kanssa kävin kuitenkin Hunnarilla taas lenkillä ja metsätreenit tekemässä. Ihanan rento päivä!
Tänään oli taas odotettu luentoreissu, kun Auran kanssa ajeltiin Inkooseen kuuntelemaan Tuire Kaimiota. Pitkään olen hänen luennolleen halunnut ja nyt onnisti. Ja juuri niin hyvä se oli kuin olin ajatellutkin. KATSO KOIRAA oli aihe. Niinpä! Kuinka paljon koirien eleistä selviääkään ihan vaan pelkästään katselemalla. Voi kun sitä oppisi omia koiriaankin entistä paremmin lukemaan, jotta voisi olla niille reilumpi ja selkeämpi. Se kyllä varmistui entisestään, että omien koirieni kouluttamista jatkan valitsemallani tiellä. Nämä kaikki harrasteet ja kilpailut kun on kuitenkin ihmisen keksintöä, niin eikö ole reilua koiraa kohtaan, että tekeminen on mukavaa eikä pakkoa. Voihan sitä remmistä pätkimällä päästä asioissa eteenpäin, jopa nopsaankin, mutta eikö siinä kohtaa voisi miettiä tavan, millä koiran saisi itse oivaltamaan, mitä kouluttaja siltä haluaa. Kukin toki toimii tavallaan, mutta siinä Tuirea kuunnellessa tuli vaan mieleen, että noinko olisimme hänen luentoaan päässeet kuuntelemaan, jos hän olisi päätynyt susia, karhuja, norsuja ym kouluttaessaan pätkimään remmistä, tarttumaan poskivilloihin selättämisestä puhumattakaan... Ajatuksia heräsi kyllä jälleen paljon ja ehdottomasti suuntaan Tuiren luennoille uudestaan, jos niitä vaan jostakin pongaan.
