Aamulla suunnattiin auton nokka kohti Piikkiötä ja Juhannusagilitykisoja Tuorlan tilan kauniilla pihamaalla. Samassa paikassa aloitettiin Juhannuksen vietto myös viime vuonna, joten lähes perinnehän tämä jo on ;o) Vettä sateli aina välillä, mutta pääosin säästyttiin kuivana ja autokin saatiin niin mukavasti kentän lähelle, että koiria voi pitää siellä suojassa. Sami oli "valjastettu" kameran taakse, joten tässä olevat kuvat ovat hänen otoksiaan. Sen mitä siinä kelissä sai räpsittyä.

Ensimmäinen rata oli Markku Vuorisen hyppyrata. Siinä joku kommentoi kehän laidalla, että näyttää pelottavan helpolta... Ja kyllä vain. Ei siinä montaa nollaa nähty. Monen kohtaloksi koitui heti kolmas rima sekä kiellot renkaalta. Me selvittiin alusta ihan kunnialla, vaikka pikkusen oli jätkällä taas kierroksia ja meinasi väkisin jo lähdöstä varastaa. Jostakin syystä kuitenkin muurin palikka tuli alas??? ja siitä siis vitonen ja toinen vitonen renkaalta kiellosta. Rengas oli tosi kinkkisessä kulmassa ja tiedostin kyllä, että sinne on vietävä tarpeeksi pitkälle, mutta niin vaan tuli muka liian kiire ja ohjasin Nickyn ohi. Tämä rata meni kyllä muuten hienosti ja nopeastikin, kun ihanneaika alittui 4 sekuntia. 

Toinen rata oli Leena Rantamäki-Lahtisen ja tuomariharjoittelija Marjo Heinon agilityrata. Paikka paikoin tällä kentällä oli tosi pitkä ruoho ja maa tosi epätasainen. Sade teki siihen liukkaudellaan myös mukavan lisämausteen. Lähdin radalle vähän kauhuissani, kun olin edellä nähnyt muutaman koiran vetävän aika pahasti lipat ja liukuvan kontakteja miten sattui.

Rata oli aika vaikea 1-luokan radaksi. Jo heti alussa oli 3 hypyn jälkeen tosi paha kulma kepeille. Ei mitään mahdotonta kuitenkaan ja meilläkin meni hienosti siihen asti, kunnes Nicky otti kiellon puomilta. Koitin videolta selvittää, mitä siinä oikein tapahtui, mutta ihan varma en ole. Joko ajaudun itse liian lähelle ja "ahdistan" Nickyn ulkokautta ohi tai sitten se liukkaus. Pelkäsin sitä ihan tosissani ja se saattoi näkyä niin epävarmana ohjauksena, että Nicky katsoi paremmaksi mennä ohi. Tästä siis vitonen ja aikaakin paloi noin 6 sekuntia yli, kun siellä tehtiin kiemurat, jotta saatiin uusi kunnollinen nousulinja puomille. Itse puomin Nicky suoritti sitten kyllä varsin reippaasti ja vauhdikkaasti.

Onneksi liukkauden takia ei mitään sattunut ja oikein tyytyväinen olen molempiin ratoihin. On se vaan NIIN pienestä kiinni... Aivan loistava paikka tuo Tuorla on agikisoille ja järjestelyt pelasivat kahden kehän systeemillä todella loistavasti ja rivakasti. Heti ekan radan jälkeen päästiin toisen radan rataantutustumiseen ja aikaakin oli ruhtinaalliset 15 minuuttia. Saattaapa olla, että meidät nähdään Piikkiössä Juhannuksena ensi vuonnakin :o)

Sää on täällä Forssassakin aika harmaa ja kostea, vaikkakin lämmin. Ajateltiin tämä ilta viettää ihan kotosalla ja mennä vähän ajelemaan ja paikallisia Juhannusjuhlia katselemaan. Huomenna sitten mökille, satoi tai paistoi!

Oikein Mukavaa Juhannuksenaikaa kaikille blogin lukijoille!