Viikonloppuna oli vihdoin vuorossa kauan odotettu collieiden harrasteleiri Inkoossa. Micky oli ilmoitettu tokoryhmään, mutta toki Jacky pääsi myös mukaan leireilemään. Ajelin paikalle Västankvarn Gårdiin jo perjantaina illalla ja majoituttiin Susannan ja kahden ihanan collieneidon kanssa. Iltasella ei enää ohjelmassa ollut muuta kuin grillaamista ja jutustelua.

Lauantaina tokoiltiin pitkä päivä. Aamupäivällä ensin ”omia ongelmia” muutama kierros ja sitten syömään. Ruoan jälkeen tokossa kouluttajana toiminut Nina Manner ja agilityä kouluttanut Timo Rannikko pitivät luennon/keskustelutilaisuuden koiran kouluttamisesta, motivoinnista jne. Sitten takaisin kentälle, jossa tehtiin ensin paikallaolot ja häiriötreenejä sekä sen jälkeen jatkettiin taas kunkin haluamalla liikkeellä. Muutama kuva lauantailta. Ilmeisesti Susanna tai Jaana mun kameran käyttäjinä.

Treenien jälkeen lähdettiin Susannan ja koirien kanssa kunnon lenkille Inkoon hienossa maalaismaisemassa. Iltaa vietettiin syömisen ja pienen visailun sekä jutustelun merkeissä.

Aamun koko kauneutta ei oikein saannut kännykän kameralla tallennettua.

Sunnuntaina taas aamulla virkeänä pystyyn ja tokon pariin. Niin paljon oli koirakkokohtaista aikaa viikonlopun aikana, että meidänkin pitkä ”ongelmalista” ehdittiin käymään kokonaan läpi. Ei taida löytyä riittävästi superlatiiveja kuvaamaan viikonloppua. Fiilikset oli kyllä niiiiiiin korkeella, ettei aikoihin, kun ajelin sunnuntaina väsyneenä, mutta onnellisena kotiin. Huippukouluttaja, huippuporukka, huippukarhut, huippusää jne. Muutama kuva myös sunnuntaina oli meistä kameraani tallentunut.

Heitä jo!

Kuva on ihan epätarkka, mutta näihin luoksetulotunnelmiin oli hieno päättää upea leiri.

Yhtä asiaa vaan kummastelen. Leiriltä jouduttiin hakuryhmä perumaan kokonaan ja kaikki muut ryhmät olivat vajaita. Ei se siis mua haittaa, koska paikalla olleet tietenkin saivat tuon ylimääräisen ajan jaettavakseen. Mutta se, että miten lassieporukoista ei löydy sen vertaa kiinnostunutta porukkaa. Aina on toki yhteensattumia, mutta tuntuu kummalta, että näinkin isossa rodussa niin monella olisi ollut jotain muuta, kun leirin ajankohtakin on ollut jo monta kuukautta selvillä. Toiset pitivät liian kalliina (150€). Ai jaa! Leirin hintaan sisältyi tuo kahden koko päivän huippukoulutus, majoitus, lämmin ateria 2 kertaa päivässä ja aamiainen. Hinta oli todellakin lähes naurettavan halpa. Ei siinä muuta, mutta tällaisten hienouksien tarjonta loppuu, jos porukkaa ei tule ja se olisi kyllä TODELLA sääli.

Maanantaina luulin poistuvani mukavuusalueelta astelemalla ekan kerran ikinä joogaan. Mitä vielä! Sehän oli mukavan oloista puuhaa. 1,5 tuntia meni hujauksessa. Ihanan lämmin ja rento olo oli tuon tuokion jälkeen. Tämä on nyt ohjelmassa ainakin syksyn ajan aina maanantaisin. Sen verran kiireistä on elämä muuten, että tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen tuo viikoittainen pelkästään itseensä keskittyminen ja rentoutuminen. Sen sain myös huomata, että onpa vaikea homma niinkin yksinkertainen asia kuin hengittäminen. Siis tietyllä tavalla ja tahdonalaisesti.

Tiistai olikin sitten taas ajankäytön huipentuma. Kotimatkalla töistä äiti mukaan ja fyssarille. Sillä aikaa kävin lenkittämässä koirat ja sitten hain äitin meille vähäksi aikaa viedäkseni hänet kotiin matkalla Jokioisille kuntosalille. Koirat otin autoon, koska salin jälkeen pysähdyin suoraan Pukon kentälle hetkeksi treenaamaan. Molemmat pojat teki tunnaria. Jackyn kans testailtiin edelleen rajoja nostatuksen suhteen. Micky taasen teki niiiiiin hienon tunnarin, ettei sitä voi ehkä enää koskaan tehdä, ettei se mene pilalle… Illalla vielä kotona tein eväsruokia ja paloittelin vuokallisen omenoita valmiiksi paistoksen tekoa varten.

Eilen käytiin vähän rallyilemassa kentällä. Tehtiin rataa kenraaliharjoituksena lauantaina kisoja varten. Jackylla on intoa vähän liikaakin, kun liikkeet tapahtuu kaikki niin lähellä. Se ikään kuin odottaa koko ajan käskyä lähteä suorittamaan kauemmas jotakin. Tahtoo tulla vähän ääntä ja keulimista. No näillä mennään kisoihin ja katsotaan kuinka meidän käy. Tänään ajeltiin taas porukalla Siuntioon Alatalon Vapun Nuppijumppaan. Ne on kyllä niiiiiiiin terapeuttisia reissuja myös matkojen osalta. Kaikenlaista pohdittavaa tuli jälleen paljonkin. Joogaa, salia ja nuppijumppaa, tykkään!