Kirjotetaas tästä päivästä väärin päin eli illasta aamuun.

Tänään tosiaan haettiin iltasella Nicky kotiin Vihdistä, Lemmikkilehdosta. Ei ole ihme, että olen kyseisestä paikasta kuullut kehuja. Ihan hurjan korrekti ja asiallinen palvelu niin puhelimessa kuin paikan päälläkin. Tuollaista palvelua kun saisi muullakin. Tuon alan yrityksessä, kun ei toivon mukaan tarvitse kovin usein käydä… Mullehan on siis alusta asti ollut selvää, että kaikki koirani tuhkataan ja uurna jää mulle eikä sitä sirotella mihinkään. Näin takaan, että ne on aina mun mukana, vaikka osoite tai paikkakunta olisi mikä.
 
Melkoinen tunnemyrsky vyöryi mielessä mennen tullen  Koko päivän asia oli mielessä enemmän tai vähemmän. Nyt on ainakin tilapäisesti jonkinlainen rauha mielessä ja sydämessä. Tämän asian suhteen yksi prosessi on nyt käyty läpi ja kaunis sininen uurna on vitriinin päällä valokuvan vieressä.  Kyyneleet toki valuu nytkin, kun tätä kirjoitan  
 
Iltapäivällä vein yhtä niistä Nickyn viime vuoden kiertopalkinnoista kaiverrukseen ja enkö joutunut sillä reissulla elämäni ekaan sellaseen kolariin, jossa itse olin ratissa… Forssassa on varsin fiksusti torin laidalla suht kapean kadun varressa molemmin puolin parkkiruutuja niin, että ruudut on 90 asteen kulmassa tiehen nähden. Siinä sitten osuttiin jonkun papparaisen kanssa lähtemään yht aikaa eri puolilta tietä ja töms. Toisen auton kuski tuli silleen tosi asiallisesti liki kurkkuun kiinni kovien syytösten kera, mutta kerrankin mä pidin suuni kiinni poliisien tuloon asti.
 
Mitäpä poliisit muuta kuin puhalluttivat ja haastattelivat ja totesivat näitä käyvän liki kerran viikossa ja että kumpikin kärsiin nahoissaan, kun molemmat kerran ovat peruuttamassa olleet ja törmäys on sattunut keskellä tietä. Onneksi on autossa vetokoukku… Nimittäin mun autoon ei tullut yhtikäs mitään, mutta vastapelurin muovinen puskuri tällä pakkasella meni aika heikkoon happeen  Kurjia juttuja tollaset. Eipä ole ennen tullut istuttua poliisien maijassa, kun jutskattiin siellä, kun ulos meinasi jäätyä. Koiratkin oli kyydissä, joten onneksi tuollaisessa vauhti on niin hiljainen, ettei kumpikaan noussut edes istumaan, kun takaloossissa makoilivat. Tässä kohtaa vähän mietin, että mitäs vielä tänään on edessä...
 
Aamupäivästä oli sovittu Anskun ja jengin kanssa lenkki Saaren Kansanpuistoon. Pakkasta oli aamulla melkiis -23 astetta, joten siirrettiin aikaa pariinkin kertaan. Lenkin aikana oli ”enää” jotain -18 astetta… Rico pääsi nyt mukaan pakkasesta huolimatta. Sitä ei edes hävettänyt olla takki päällä muiden seurassa, kun ainoastaan karhu turkkeineen oli ”alaston”. Ricolla kummasti tuo takki auttaa siihenkin, ettei tassuja palella niin helposti. Muutenkin jo vanha koira ja myös kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa, vaikka lääkittynä onkin.
 
Kaikki samassa kuvassa.
 
Pappa palttoineen.
 
Ossi-orava on Fyran ja Jackyn ehdoton lenkkikaveri. Tässä Fyran suussa.
 
Sitten pieni takaa-ajo.
 
ja Ossi löytyikin Jackyn suusta. Hyvin harvoin noita pieniä Osseja minnekään hukkuu. Hyvin pitävät Jacky ja Fyra huolen ja osaavat hyvin käydä etsimässä, jos se hepulin vallassa tippuu suusta.
 
Karhu söpöilee.

Olipas päivä. Vähän toisenlaisissa merkeissä voitais mennä eteenpäin.