Maanantaina tehtiin poikien kanssa lenkki kotonurkissa. Siitä suoraan jäätiin pihalle touhuumaan ja vähän treenaamaankin, vaikka Jackyn kanssa oli myös DogiTiimin toko.
 
Varsinaisessa tokossa aloitettiin merkistä. Jackyn kanssa tämä aloitetaan kiertämisen kautta ja sitten jossain vaiheessa vaihtelen niin, että otetaan toiseksi tavaksi mun biletys merkin takana. Pitkään aikaan ei olla muistettu kiertää pidemmältä matkalta ja sitä piti vähän muistutella. Seuraavaksi treenattiin ruutua merkiltä. Vein Jackyn merkille ja ja siirryin taaksepäin. Tämä oli eka kerta näin ja kovin raksutti pienen karhun päässä ja sitten se hokas  Vauhdista huomasi pienen epävarmuuden uuden asian kanssa, mutta hyvin meni silti  Kahdella ekalla kertaa tosin meni ruudun sivusta sisälle, mutta sekin saatiin korjattua mun pienellä siirtymisellä. Hyvä Jacky!
 
Lopuksi otettiin kontaktia häiriössä eli maassa oli sikin sokin merkkitolppia, ruokakippoja ja leluja. Niiden välistä sitten piti kävellä kontaktia pitäen. Muut meni helposti, mutta tennispallo meinasi jo siinä kohtaa tuottaa ylitsepääsemättömän ongelman. Tässä siitä vielä selvittiin... Seuraavasta voisikin kirjoittaa ekan sivun pallohullun päiväkirjaan  Viimeisenä liikkeenä otettiin luoksetulo niin, että koira jätettiin sinne tavaroiden sekaan istumaan. Jacky ei ollut tennaria hetkeen edes nähnyt ja se jäi jotain pari metriä sen taakse siinä, mihin laitoin Jackyn istumaan. Kertaakaan ei palloa vilkaissut eikä korvakarvaakaan sinne suuntaan kääntänyt. Otin aika pitkän matkan ja koko ajan oli tuijottanut mua. Seisahdin Jackya kohden hetkeksi ennen käskyä ja vielä siinäkin tuijotti vaan mua. Mutta... Käskyn kuullessaan kääntyi ympäri, haki pallon mukaan ja tuli se suussa miljoonaa  Otettiin sitten vielä toinen luoksetulo ilman pallon häiriöö... Voipi olla, että meillä on PIKKU treenin paikka tennispallojen häiriköidessä tekemisiä
 
Tiistaina nousi verenpaineet luvattoman korkeelle  Lähdin koirien kanssa normaalisti lenkille töiden jälkeen. Kuljen usein, varsinkin kesäaikaan, erään lähellä olevan lasten leikkipuiston ohi. Juu siellä leikkipuistossa on koirakielto, mutta puiston osuus on ympäröity pensasaidalla ja ulkopuolella kiertää pyörätie. Ehkä yhden kerran 30 kerrasta puistossa edes on ketään. Silloinkin yleensä lapsia, jotka tulevat nätisti kysymään saako koiria silittää. Koirat on kiinni ja mahdolliset jätökset kerään tottakai. Mikä tässä sitten nostaa verenpainetta. Yksi puiston laidalla asuva idiootti, joka vihaa & pelkää koiria ja hänen mukaansa se puistossa oleva koirakielto koskee koko sitä korttelia... Eilen sitten alentui sille tasolle, että "uhkasi" kertoa mun isällä. Hui! Toi olis ehkä toiminut 30 vuotta sitten, mutta ei oikein enää  Mulla on kuulemma törkeä kielenkäyttö, vaikka olen vielä ollut ihan maltillinen ja hänhän se sieltä pihalta ohikulkijalle huutelee. Isää infosin asiasta ja voi olla, että sen keskustelun jälkeen tyyppi huomaa mistä olen moisessa tilanteessa kielenkäyttöni oppinut  Saattaapi olla sukuvika, että aiheettomin kommeihin tulee hieman tylyjä vastauksia...
 
 
Eihän tossa ole mitään epäselvää, mutta soitin silti muutaman puhelun pahimpaan vitutukseen, jotta mulla on henkilöidä kenen virkatahojen kanssa olen asiasta puhunut. Helppohan se olisi muuttaa reittiä, mutta kun en halua antaa periksi. Varsinkin, kun sitten on vaihtoehtona kulkea autotien laitaa
 
Sen verran asiasta nyppiinnyin, että aikomani treenaamisen jätin poikien kanssa suosilla väliin. Turha se on tuossa mielentilassa pilata hyvää treeniä. Illalla lähdettiin Anskun ja koirien kanssa Riihivalkamaan lenkille ja pääsin purkamaan pääni. Karhulla alkaa olla melkoisesti vauhtia ja virtaa. Siihen malliin nytkin painatti menemään, ettei mitään rajaa. Alkavat olla nopeudessa jo varsin tasavertaisia Fyran kanssa, mutta hiukan on karhulla jyrkissä käännöksissä vielä petrattavaa  Kiitos jälleen Ansku, kun otit kaiken märinän kiltisti vastaan. Koska mennään taas katsomaan ylilihavia chihuja ja hassusti juoksevia lenkkeilijöitä
 
Mieli oli sen verran parantunut, että nyt uskalsin treenata. Ensin pojat ottivat kimpassa paikallaoloja. Kävin myös piilossa autotallin nurkan takana. Kerran Jacky nousi, mutta muuten oli oikein hienosti ja rauhassa  Meillä vaan on ongelma. Menee kaikissa muissa tilanteissa maahan hienosti suoraan, mutta sivulta kääntää tosi helposti lonkalleen. Sitten meillä on toinen ISO ongelma. Tai siis noudossa on 2 ISOA ongelmaa. Ekaksikin toi on mun eka koira, joka puree kapulaa säleiksi ja toisekseen ei osaa tehdä se suussa muuta. Pitää sitä kyllä vaikka kuinka kauan, kun pysyy liikkeessä, mutta istumaan tai maahan ei se suussa pysty. Ricon ja Nickyn kanssa suurin onelma on ollut, kun ei ole kapulan suuhun ottaminen tahtonut kiinnostaa ja nyt Jacky  on vähän turhankin innokas. Täytyy miettiä mitä keksin. Loppuun otettiin vielä pyykkitelineen kiertämistä ja aika nopsaan siihen ollaan saatu matkaa lisättyä. On ton kanssa kyllä niin kiva puuhata, kun into ei varmasti lopu kesken
 
Eilen toteuttiin Anskun kanssa yksi hullu vappuidea. Kotonurkissa on soramonttu maisemoitu ja varsinkin yksi sivu siitä tehty oikein sopivaksi jyrkkyydeltään. Sopivaksi tarpomiseen ylös ja alas. Koiriahan tässä treenataan, mutta kun niiden on tarkoitus kävellä, niin eipä jää meillekään muuta vaihtoehtoa kuin kävellä itse mukana. Aika rankkaa muuten nousta pitkähköä rinnettä ylös, kun joka askeleella hiekka antaa jalan alla periksi noin 10 cm. Eka treeni suoritettu ja seuraavan aika sovittiin varoiksi jo ennen tuota ekaa kertaa
 
 
Ricon jätin rinteen alas puuhun kiinni, ettei se suottas koita rämpiä mukana. Ekan nousun ajan haukkui perään, mutta sen jälkeen makoili varsin tyytyväisenä. Ihan tasan varmaan oli papan mielessä, ettei noikaan ihan terveitä ole. Tuskin me tosin Anskun kanssa meidän kulmilla voidaan hullun mainettamme paljoa enää lisätäkään
 
Illalla mentiin Jackyn kanssa fillarilla toiselle soramontulle treffamaan Siniä, Merleä ja Whippet-poikia. Edelleen Jacky on melkoisen epäuskoisen näköinen, kun Rinssi lataa juoksunsa täyteen vauhtiin  Taas ne kyllä koitti kovasti löytää myös yhteistä säveltä leikkeihinsä
 
Jacky, Merle ja Rinssi
 
Lassiekoirat tutkimassa
 
Rinssi on kyllä varsin vaikuttava näky, kun se pinkoo kohti. Onneksi väistää itse muutamaa metriä ennen. Voisi tuolla vauhdilla törmäys sattua himppasen kumpaakin...
Jacky jäi hassuun asentoon istumaan rinteeseen ja ihmettelemään Rinssin vauhtia.
 
 
Soramonttuilun jälkeen tehtiin vielä iltalenkki ja sen jälkeen oltiin aika tsippejä molemmat Jackyn kanssa.
 
Tänään oli taas mein aksapäivä. Aloitettiin sylkkäreillä ja twisteillä. Koira on taitava, mutta ohjaajalle meinaa 2 jalkaa ja 2 kättä olla liikaa  Itse asiassa suoriuduttiin ihan mallikelpoisesti ja näitä voidaan nyt treenaa kotona lisää omilla hyppysiivekkeillä  utena esteenä harjoiteltiin keinua. Tosi reippaasti Jacky kiipesi ylös. Samoin harjoiteltiin myös alastuloa ja siinä ainakin ohjaajan pää saatiin pyörälle, jos ei muuta... Hyppyjumppaa tehtiin 4 hypyn sarjalla ja siinäkin Jacky yllätti. Olin ihan varma, että rimat kolisee, mutta ei kertaakaan. On sillä siis jonkinlainen takapään hallintakin hallussa. Myös rengasta otettiin joitakin kertoja ja omaa vuoroa odottaessa tehtiin muutaman kerran nenäkosketusta kontaktilla. Taitava Karhu ja Anulle iso kiitos kivoista treeneistä
 
Huominen meneekin Jackya ruopiessa näyttelykuntoon ja miettiessä mitä kaikkea sitä taas ulkonäyttelyihin tarviikaan mukaan. Varsinkaan, kun luvassa on sääennusteen mukaan liki pelkkää vesisadetta