Sami oli tosiaan keskiviikkona siellä polvileikkauksessa ja tämä loppuviikko on mennyt aika lailla jalkapuolta miestä auttaessa ja sille särkylääkettä lisää kantaessa. Tältä näytti polvi pari päivää leikkauksen jälkeen.

Kuvassa ei edes näy koko totuus. Melkoinen pallo tuo meinaan oli. Nyt ollaan kuitenkin jo menossa selkeästi parempaan päin ja tänään Sami lähti jo täältä 4 seinän sisältä meidän matkaan Köyliöön Ilkka Sténin tuomaroimiin tokokisoihin. Vähän on kisavalmistelut tässä kärsineet eikä juurikaan olla treenattu, mutta tokihan Nicky nuo avoimen luokan liikkeet ainakin teoriassa osaa...

Lähdettiin himppasen tiukalla aikataululla, kun tuppaan yleensä olemaan ihan turhan aikaisin paikan päällä jännittämässä. Koirat hääräs pihalla, kun pakkasin autoa ja siitä sitten koirat autoon ja menoksi. Noin 5 km ajon jälkeen muistin, ettei minkäänlaisia remmejä ole mukana ollenkaan. Ei kun takaisin kotiin ja uusi lähtö. Kerettiin kuitenkin paikalle ihan sopivasti.

Nicky oli tosi pirtsakalla päällä, kun sen otin autosta. Teki meidän kisavalmistelutemput ym jutut kehän laidalla toooosi innokkaasti ja piti ihan älyttömän hyvää kontaktia. Olin hurjan tyytyväinen kunnes... En tiedä mitä tapahtui, mutta jotakin Nicky pelästyi. Ei se mitenkään paniikkiin mennyt, mutta katseli huolestuneena ympärilleen ja häntä laski alas. Kehä alkoi melkein saman tien, enkä oikein enää ehtinyt palauttaa Nickyä kunnolla. Paikallamakuu meni kuitenkin täyden 10 arvoisesti.

Meidän yksilösuoritusvuoro oli heti ensimmäisenä, joten tässäkään välissä ei ollut paljon aikaa Nickyä palautella. Namit kuitenkin kelpas siinä kehän ulkopuolella ihan ok. Seuraaminen oli vieläkin väljempää kuin yleensä, käännökset lentokentän kokoisia ja yhdessä pysähdyksessä jätti istumisen tekemättä kokonaan. Tästä esityksestä pisteitä 7.

Liikkeestä maahan meni muuten hyvin, mutta vaati nousemiseen 2 käskyä ja vartaloavun. Pisteitä 8. Liikkeestä seisominen tehtiin heti perään ja se menikin sittten nollille, kun Nicky meni senkin maahan. Vilkaisin vielä olkapään yli ja näin, että jäi seisomaan. Oli kuitenkin heti sen jälkeen mennyt ensin istumaan ja siitä maahan.

Luoksetulossa tuli alkuosan Nickymäisen lujaa, mutta pysähdys meni vähän ehkä pitkäksi ja loppuosan juoksi alkuosaa hiljempaa. Tästä 8.

Nouto sujuu jo ihan hyvin kotosalla treenatessa, mutta ei tahdo kisoissa vielä onnistua. Tein vähän turhankin pitkän heiton ja Nicky meni kapulalle hyvin ja otti sen suuhunkin ihan ripeästi vastaleikatusta nurmikosta. Sitten alkoi sihteeri huudella kehän laidalla jotakin alokasluokan koiran numeroa moneen kertaan. Nicky tiputti kapulan ja jäi kuuntelemaan. Katsoi vuoron perään mua ja sitä huutelijaa sen näköisenä, että mitäs nyt. Unohti siinä vaiheessa ja koko noudon ja lähti tulemaan ilman kapulaa. Pyysin saada ottaa liikkeen loppuosan kuitenkin uudestaan ja nyt toi ihan ok, mutta liike oli jo tietysti nolla.

Kauko-ohjauksessa liikkeenvaihdot meni Nickymäisen varmasti ja nyt nousi kunnolla istumaan asti, mutta vaati taas toisen käskyn, että nousi lopussa perusasentoon. Pisteitä 9. Hyppy olikin taas kokolailla katastrofi. Ekalla käskyllä käveli ihan esteen eteen, toisella käskyllä hyppäsi este kolisten yli, istui tällä kertaa ihan hyvään kohtaan, mutta käveli ihan esteeseen kiinni ennen takaisin hyppyä. Jotenkin kuitenkin selvitti taas hypyn myös takaisin päin ja pisteitä 6. Kuunaan ikuna en seuraavalle koiralleni opeta ollenkaan alokasluokan hyppyä... Kokonaisvaikutuksesta tuomari heltyi antamaan peräti 9.

Ei siis todellakaan kovin nappiin mennyt nämä kisat, vaikka 132 pistettä saatiinkin eli vahva 3-tulos. Nyt on tärkeintä saada meikäläisen pää nollattua tässä reilussa viikossa ennen seuraavaa kisaa. Voi vitsi, kun tuonne karvaisen pään sisään pääsisi aina joskus kurkkaamaan tai nuo koirulaiset osaisivat kertoa tunteistaan. Mutta tässä se kaiketi tämä koiran kanssa harrastamisen ja kilpailemisen mielekkyys piileekin, kun koskaan et voi tietää, mitä tapahtuu :o)