Lunta oli tullut yön aikana melkolailla kiitettävä määrä. Aamulla klo 5 aikaan ei ollu meidän nurkissa vielä aura käynyt, joten ihan umpihankea saatiin poikien kanssa rämpiä. Siistiä! Selkä nimittäin oli yön aikana palautunut liki normaaliksi ja pystyi jo kävelemään sentään suorassa  Lumitöihin en siihen aikaan ryhtynyt enkä Samiakaan viitsinyt niin aikaisin herättää, joten ei kun hanat kaakkoon meidän 20 metrisen tienpätkän osalta ja hyvin pääsin jo siihen mennessä auratulle tielle.

 

Iltapäivällä lähdin taas töistä vähän aikaisemmin ja näköjään tästä perjantain Elonkierron lenkistä alkaa tulla perinne  Ihan umpihankea sai sielläkin tarpoa, mutta mikäs siinä, kun pakkaslumi on kuitenkin niin kevyttä kulkea. Muutaman kuvankin räpsin ihanan lumisesta maisemasta.

 

Ricon mielestä on ihan kökkö juttu, kun tassuihin kertyy lunta.

 

Lumien putsaamisen jälkeen onkin taas hyvä painaa vauhdilla nenä lumisena.

 

 

Kauaa ei lenkin jälkeen ehditty kotona olla, kun suunnattiin Tammelaan. Sami meni hiihtämään ja me poikien kanssa otettiin tokot jälleen vieraassa paikassa sillä aikaa. Ohjelmassa oli ruutua, luoksetuloa, sivulletuloa, seuraamista, kaukoja ja liikkeestä istuminen ihan kokonaisena liikkeenä. Ja tietty paljon temppuja. Siinä Samia odotellessa mentiin vielä poikien kanssa metsään rämpimään reiluksi toviksi.

 

Siksi lähdin poikien kanssa mukaan, että Sami antoi suksikamppeet mulle autoon ja vaihtoi lenkkarit jalkaan ja juoksi Nickyn kanssa kotiin vajaa 7 km. Nickyä ja Samia odotellessa tehtiin Ricon kanssa loput lumityöt. Nyt ollaan koko sakki melko lailla väsyjä näin perjantai ehtoona moisen kuntoilun jälkeen. Eikä kai tartte liioin ihmetellä Nickyn laihuutta, kun liikettä piisaa ja silti paastoaa välillä pitkiäkin aikoja…