Eilen lähdettiin heti töiden jälkeen Samin kanssa ajamaan kohti Tampereen aksakisoja. Rico jäi äitille täyshoitoon ja Nicky & Jacky pääsi mukaan. Matkalla hiljalleen silloin tällöin ripotteli vettä. Näin myös radanrakennuksen ja tutustumisen ajan, mutta siitä eteenpäin vettä tulikin jo ihan riittämiin  Onneksi Takkujen kenttä on niin hyvää hiekkaa, ettei mihinkään jäänyt lätäköitä.

 

Molemmat radat olivat Anne Huittisen käsialaa, eivätkä taaskaan mitään kovin simppeleitä kakkosen radoiksi. Kerrankin sain jännityksen pidettyä aika lailla loitolla ja pystyin keskittymään tosi hyvin. Ekalla radalla olin silti jälleen epävarma, että minnekä asti ehdin suhteessa Nickyn vauhtiin. Mielessä oli kuitenkin ihan selvä ohjaussuunnitelma.

 

Ensin oli agilityrata ja rohkeesti lähdin tekemään takaaleikkauksia ja persjättöjä. Esteelle 12 asti kaikki meni älyttömän hyvin. Kaarrokset pieniä ja Nicky teki just niin kuin ohjasin  Tuo este 12 oli rengas ja se vähän hassussa kulmassa. Siinä ohjaaja jäi fiilistelemään hienoa persjättöä sekunnin murto-osaksi liian kauan. Nicky jäi liikaa selän taakse ja loikkasi pituuden poikittain, vaikka A:lle piti mennä. Tästä jatkettaan hienosti loppuun ja A:n kontaktikin oli loistava, vaikka jouduin alta menevän putken takia olemaan aika kaukana. Vasta lappusista huomasin, että tuomari oli tuominnut kontaktivirheen puomin alastulolta. Tuomari on kai aina oikeassa, mutta… Kyllä Nickyn kaksikin tassua vaan kontaktille osui ja ihan hyvinkin (tein videotarkastuksen). Kai tuo virhe tulkittiin sitten siitä, kun ajoin ite niin lähellä puomia, että Nicky hyppäsi sieltä hieman sivuun. No mutta sillä nyt ei HYL radalla ole muutenkaan merkitystä

 

Toinen rata oli hypäri. Siinäkin muutama paha kohta, mutta mielessäni sain ne mietittyä hyväksi. Inan Nicky karkasi lähdöstä, mutta ei niin paljon, että olisi haitannut. 6 este oli hyppy takaakierrolla ja siitä piti mennä putken kauempaan päähän. Olen usein ollut Nickyn edessä noissa takaakierrossa ja nyt sitten väistin liikaa ja Nicky oli tulossa hypyltä ohi. Siitä kielto. Hyvin jatkettiin siitä, kunnes seuraava vitonen tuli riman pudotuksesta. Ihme ylipäänsä, että Nicky edes koitti hypätä, kun ahdistin sen niin ahtaaseen kulmaan, ettei rima voinut millään pysyä. Lopussa en sitten enää ehtinytkään ihan niin kuin alkujaan suunnittelin, mutta jollain ihmeellä päästiin nekin menemään ihan ok kunnes ohjaaja lopetti ohjaamisen ennen viimistä hyppyä… Siis come on! Ei ole reilua koiraa kohtaan tollanen  Kiltisti Nicky tuli takas eikä hypännyt väärään suuntaan. Tuloksena 15 ja 0,28 yliaikaa, kun noissa parissa kiellossa paloi aikaa ihan kiitettävästi.

 

Ilmeisesti hypäri ei ihan helpoimmasta päästä ollut, koska tultiin Nickyn kanssa tuolla tuloksella toiseksi… Vain 2 tulosta ylipäätään tuli ja kaikille muille HYL. Palkinnoksi saatiin 10€ lahjakortti Mustiin ja Mirriin sekä lahjakortti Takkujen kisoihin, että ei paskemmin tolla tuloksella

 

Mä taidan kisoissa kekkuloida ihan väärällä asenteella… Moni koira sai kuulla kunniansa radan jälkeen ja moni tuli radalta myös kesken pois parin tippuneen riman jälkeen ym. Oppiikohan se koira ottamaan seuraavalla kerralla kontaktit paremmin, jos sen komentaa tiukasti istumaan eikä pääkään saa kääntyä mihinkään päin, kun koiran pitää miettiä, miksi roiski kontaktit  Huoh… Me vaan pidetään Nickyn kanssa hauskaa siellä. Ja sitä meillä eilenkin todella oli siellä litimärkänä juostessa  Mulle ihan paras palkinto maalissa on se, kun Nicky ihan puhisee intoa ja on niiiiiin onnellisen näköinen  Mitä sitä turhautumista koiraan purkamaan, jos ohjaaja mokailee. Kyllä aksa vaan on kivaa, kun sen oikein oivaltaa! Juhannuksena kisaillaan seuraavan kerran.

 

===============================

Ihan koko päivän on satanut ja sataa edelleen Toisaalta tämä tulee kovasti tarpeeseen, kun maa oli jo ihan rutikuiva. Tasaiseen tunti tolkulla tuleva sade vielä kasteleekin parhaiten, että ei parane valittaa, mutta saisi se silti olla aina sen ajan poutaa, kun me ollaan lenkillä

 

Illalla oltiin Jackyn kanssa kyläilemässä ja kuvaamassa Irokon-kennelin 6,5 viikon ikäisiä penneleitä. Jestas sentään, kun mun vauvakoira Jacky näytti vähän niinko jättiläiseltä niiden rinnalla… Ensin Jacky meni karkuun, kun nelikko hyökkäsi, mutta huomasi varsin pian olevansa se isoin ja vanhin osapuoli. Hauskoja pentuja kaikki tyynni ja jonkunlaiset kuvatkin löytynevät Irokon-sivuilta jossakin vaiheessa.

 

Huomenna on vapaapäivä tai oikeastaan Piira-päivä. Tällä kertaa ihmis-sellainen