Meillä oli Samin kanssa molemmilla lomaa koko Jouluviikko. Siistiä! Lenkkeiltiin, löhöiltiin ja juteltiin. Kerrankin oli aikaa vaan olla yhdessä. Molemmilla on omat harrastuksensa ja välillä tuntuu, ettei nähdä kuin töissä pikemmin. Niin monesti tahtoo olla niin, että toisen harrastaessa toinen on kotona ja taas toisinpäin. Nyt on kuitenkin vietetty oikein mukava ”parisuhdeviikko” harrastamisen lomassa.

Tapaninpäivänä käytiin mökillä tsekkaamassa, kun serkku tuossa ennen Joulua ilmoitti, että siellä on puu nurin. Niinhän siellä oli, mutta eipä voisi iso kuusi paremmalla tuurilla kaatua. Sinne se oli mätkähtänyt mökkien väliin grilliäkään rikkomatta. Hiukan oli saunan räystäspelti mennyt kiharalle, mutta ei muuta. Huh huh.

Muutaman muun kuvan räpsin samalla, kun kamera mukana oli. Eipä ole sitäkään tässä synkyydessä paljon viitsinyt ulkoiluttaa.

Olipas vaan taas kovin haikeaa olla mökillä. Kaikki siellä on isän kätten jälkiä täynnä. Siellä on myös savustuspaikka, jossa isä savusti maailman parasta kalaa sekä muurinpohjalettupannu, jossa syntyi rapeat ja kielen mukanaan vievät letut. Isä on siellä läsnä niin paljon, että itkuhan siitä aina seuraa. Onneksi on mökki, josa muistot ovat niin vahvat.

Käytiin me vähän kavereiden kanssa lenkkeilemässäkin ja lauantaina pyörähdettiin Tampereen suunnassa shoppailun merkeissä. Tänään äitille vaihdettiin uusi lonkka. Toivottavasti toipuminen lähtee hyvin käyntiin. Rankka syksy ollutkin, kun syyskuun lopussa  häneltä leikattiin selkä ja tänään tosiaan vaihdettiin lonkkaan tekonivel. Ikää kuitenkin jo 75, mutta onneksi pohjakunto on ikään nähden hyvä.

Siitä aasinsiltana onkin sopivaa esittää toivetta tulevalle vuodelle, että terveinä saataisiin olla. Terveys ja läheisten ihmisten turva, kun on kaikkein tärkeintä elämässä. Enpä ala edes listaamaan mitään tavoitteita. Harrastamista jatketaan poikien kanssa ja katsotaan, mihin rahkeet riittää ja ennen kaikkea pidetään hauskaa yhdessä.

Nyt päättyvä vuosi oli meidän osalta varsin näyttelypainotteinen. Jackyn kanssa korkattiin EVL ja se vasta jännää olikin, kun myöskään minä en ole koskaan aiemmin kisannut oman koiran kanssa EVL:ssä. Pari hyvää 2-tulosta ja yksi 3-tulos saatiin sekä paljon arvokasta kokemusta, josta on hyvä jatkaa. Mickyn kanssa aloitetaan kisaaminen sitten, kun katson sen olevan valmis. Mikään kiire meillä ei ole. Mickyn kanssa päästiin mukaan Lentsun MM-tiimiin sekä Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin, joten siinä on hyvät eväät tokoilulle.

Jacky sai tänä vuonna titteliriviinsä vähän lisuketta ja se on nyt kokonaisuudessaan

C.I.B* FI & EE & LV & LT & BALT MVA TLNW-13 BH TK2 Suvituikun Jacky-Bear (*FCI:n vahvistusta vaille)

sekä pikku-Micky

EE & LT JMVA Suvituikun King-Bear

Niiiiiiiin kovin rakkaat karhut ♥