Enpä sitten tosiaan jaksanut enää tiistaina kirjotella, kun meni vähän myöhään…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nicky tosiaan joutui kokovartalopesulle iltapäivällä. Yleensä se on alkanut lähdettämään turkkiaan pikku hiljaa Juhannuksen aikaan ollen sitten joulu-tammikuussa kaljuimmillaan. Sen takia en ole uskaltanut sitä koskaan pestä juuri näyttelykauden kynnyksellä keväällä. Ainoastaan rinta, tassut ja vatsanalunen pyykätään joka näyttelyyn. Nytkin lähtee pientä höttöä jo selästä ja reisistä, mutta halusin silti kokeilla, kuinka käy. Lähinnä kiinnostaa myös se, että missä ajassa turkki laskeutuu takaisiin normaaliksi, kun tähän asti olen sen pessyt vain ”tyhjänä” villoista. Meillä on tämän vuoden viimeinen näyttely 23.8. jotta sitten teidän, miten testipesun kanssa kävi. Eilen oli maan mainioin koiranpesuilma, kun oli aika lämmin ja tuuli kävi mukavasti. Piti harjan kanssa heilua turkin ollessa sopivan kostea, mutta kuivuipa niin nopsaan, etten ehtinytkään.

 

 

Illalla mentiin sitten herkistelytokoon ennen sunnuntain kisoja. Oltiin oman kentän laidalla, jossa samalla alkeisryhmä harjoitteli agia. Ihan kiitettävä häiriö siis koirille, jotka myös liitävät ;o) Nyt pääsen sanomaan jo ennen kisaa, että kyllä se treeneissä ainakin osaaa… Nouto ei edelleenkään ole kovin mallikas, mutta toi kuitenkin ja hyppy oli pitkästä aikaa ihan mukavan oloinen. Pelottavan sivuun jää kyllä istumaan, mutta tähän mennessä on aina hypäten kuitenkin takaisin tullut. Kaikki muu meni oikein hyvin. Eipä siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin kisoissa tehdä parhaansa ja katsoa mihin se riittää :o) Rico sai kanssa tehdä omia liikkeitään ja oli ERITTÄIN innokas ja myös taitava, kuten nykyään aina.

 

Nooh treeneistä sitten pojat autoon ja suunta Jokioisille. Oltiin siellä viime viikolla Annamarian ja partasuiden kanssa kuvauskeikalla. Pojat olivat silloin kotona Elman juoksun takia. Elonkierron lähellä on Jokioisten vanha kartano ja sen ihana puistoinen piha. Sieltä sitten pongattiin muutama omenapuu, joissa omenaiset oksat roikkuvat maahan asti. Silloin jo päätin, että tuonne menen kameran ja poikien kanssa ja näin tehtiin. Tässä kuvasatoa. Taas paljon, kun en osannut päättää…