Niin paljon on MH-luonnekuvauksesta touhuttu kuinka hyvä se on ja paljon tasapuolisempi kuin luonnetesti jne. Omakohtaisia kokemuksia ei ole kuin yksi ja voi olla, ettei enempää tulekaan koskaan… En sitten tiedä, mitä oikein odotin, mutta matto vedettiin aika hyvin alta siinä kohtaa, kun ”tuomiota” alettiin lukemaan. Olen nimittäin toooosi tyytyväinen Mickyn käytökseen siellä. Palautui nopsaan ja oli uteliaan kiinnostunut kaikesta. Hömpotti häntä huiskien menemään koko setin. Mitään kuormitusta ei jäänyt päälle jne. Ei myöskään hyytynyt, vaikka siellä hornan kattilassa oli lämpöä +29,5 astetta. No kuvaajan mielestä mulla on aika reppana, epäsosiaalinen ja arka koira. WHAT??? No tuli toki selväksi sekin, ettei kuvaajat tykänneet collieista ollenkaan vaan heillä oli niistä vahva mielikuva jo valmiiksi, että millaisia ovat. Jäi tosi paska fiilis ja tollasesta roskasta saa vielä maksaa ihan hitosti.
Niin ja myös se tökki aika rankasti, että koiraa joutui kuljettamaan pannassa roikkuen useita metrejä suorituspaikoikoille, kun remmi piti luovuttaa testiohjaajalle niin aikaisin. Räminälaite oli suoraan näkösällä ja vasta kolmannella kävelyllä tekivät äänen, kun kuulemma kahdella ekalla kertaa koira vilkaisi siihen suuntaan. Jep jep! Kai se nyt katsoo, että mikä kummallinen masiina siellä keskellä pusikoita seisoo. Ja kyllä vaan on paikoissakin melkoinen ero kuvaajien lisäksi. Katsoin paljon videoita eri koirien kuvauksista eikä niistä mitään kyllä järjestetty vanhan soramontun pohjalla, joka on pusikoitumassa takaisin umpeen… Se siitä, mutta lienee tullut selväksi, etten voi todellakaan kokemani perusteella suositella.
Eilen jatkettiin paahteessa, nyt näyttelyn merkeissä Salossa. Onneksi kehien laidoilla oli isoja puita varjostamassa. Nimittäin hiekkakentälle olleet kehät oli ihan paahtavan kuumia. Micky kuitenkin edelleen hoiti homman helteestä huolimatta tasan niin hyvin kuin osaa. Tänään se riitti Mari Palgilla tulokseen nuo ERI 2 jälleen kauniin arvostelun kera. Oli niin mukavaa höpötellä kehän laidalla, että katselin kehät loppuun ja pyörähdin vielä apuna esittämässä yhtä kasvattajaluokkaa.
Tänään olin ihan umpinukuksissa vielä viikonlopun jäljiltä, mutta silti lähdettiin Mickyn kanssa kera Minnan ja Hipan nuorten koirien tokoringin koulutukseen Hämeenlinnaan. Kouluttajana toimi ja tutuksi tullut Nina Manner. Tykkään kovasti Ninan tyylistä kouluttaa. Aikaakin oli ruhtinaallisesti, kun peräti 2x20min sai jokainen koirakko treenata + vielä paikallaolo. Häiriö oli aika suuri, kun keskellä Hämeenlinnaa touhuttiin. Vähän epäilin Mickyn toimista moisessa, mutta turhaan. Se mitään häiriötä ottanut. Ekassa setissä tehtiin kehäänmenoja ja katottiin siirtymien ja kisapalkan treenaamista. Toisessa setissä ihmeteltiin jälleen kerran noutoa, kun se ei ole ollenkaan sen näköinen kuin haluaisin ja sitten ruutu. Ruutu oli ihan sikahieno! Kentälle lankesi varjoja, taustalla hääräsi oranssipaitainen roskakuski ja keltaiset UFF:n laatikot loistivat. Eipä ollut karhulla mitään ongelmaa silti löytää ruutuun. Tuli niiiiiiiin hyvä mieli, kun sekä muut rinkiläiset, että Nina sanoivat, että ollaan Mickyn kanssa menty tosi paljon eteenpäin siitä, kun ringissä aloitettiin. Hyvä me!
Nyt taidetaan loppuviikko ottaa löysemmin ja olla välillä ihan kotonakin.
